Ja niin se viimeinenkin kolmannes alkoi! Nytkö se raskaana oleminen vasta alkaa sanansa mukaisesti? 

Olen tehnyt yllättävän vähän postauksia kuluvasta raskaudestani. En koe, että sitä viikko viikolta pitää avata, mutta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että on jotain kerrottavaa (eli valitettavaa). Ensinnäkin tämä kamala makeanhimo alkaa jo raastaa, koska se ei ole minulle ominaista.

Eikä sinänsä tullut yllätyksenä, että toisen raskauden ollessa kyseessä vaivat nostaa päätään hieman aiemmin kuin viimeksi. Vatsan koko itsessään on jo poikkeava esikoisesta. Alla onkin kuva minusta näillä samoilla viikoilla pari vuotta taakse päin ja kuva myös nykytilanteesta. Minulla on jopa tuo sama paita edelleen tallessa, mutta masu ei mene sitä käytettäessä enää piiloon! Erona edelliseen raskauteen on myös kuvastakin ilmenevä painonnousu, jota oli viimeksi näillä viikoilla jo se melkein +20 kg. Nyt se on noussut kymmenen kiloa ja kasvoissa ei näy turvotusta. 

Lantio on alkanut ilmoittelemaan omasta valmistautumisestaan synnytystä varten. Esimerkiksi pelkkä kävely ja istuminen tuntuu ajoittain aikas ilkeältä. Lantion ja jo nyt ison vatsan kanssa nukkuminen alkaa olla vaikeaa. Myös närästysoireet ovat virallisesti alkaneet sekä yölliset suonenvedot. Mitään edellämainittuja vaivoja ei ollut tässä vaiheessa esikoisen kohdalla, ne kaikki alkoi vasta äitiysloman alkaessa. Jos nyt ajattelee sitäkin, että juhlin meidän häitämme raskausviikolla 35 korkkareissa tanssien silloin pari vuotta sitten! Vauva itsessään liikkuu paljon ja tunnistan hänen rytminsä. 

Olen alkanut vetäytymään tiettyyn vauvantuoksuiseen kuplaan. Tämä pieni seikkailee jo unissanikin. Myös isoveli kyselee, että milloin vauva tulee pyllystä ulos (olemme katselleet yhdessä vesisynnytysvideoita). Jep, jep.

Tänään muuten vietetään ensimmäistä Vauvan päivää. Toivottavasti siis tuleva vauvamme saa syntyä yhä lapsiystävällisempään ja vauvamyönteisempään Suomeen.

Vauvamaisin terveisin, Jasu

Kommentit (2)

Mamitsu
2/2 | 

Täällä myös toinen raskaus menossa, onneksi jo 35+3. Kuukausi sitten jo kauhistelin miten massua voin vielä pari kuukautta kasvatella kun silloin jo tuntui että alkaa tila loppua. Jatkuvasti ahistavammalta massu alkaa tuntua, jomottanut ja supistellut on jo kesästä asti kaikenlainen rasitus ja pikku lenkitkin, ja varsinkin nyt viimeisellä kolmanneksella päivittäiset selkäkivut... Tuntuu että kaikkia raskausvaivoja ei kahden käden sormilla saa edes laskettua. Ensimmäistä odottaessani myös kaikenlaista vaivaa oli, mutta massu ei tuntunut näin hankalalta ja toki muutenkin alkoi kunnolla näkyä ja kasvaa vasta viimeisellä kolmanneksella (nyt oon vyörynyt pallona kesän alusta asti), tuntunut suurelta osin erillaiselta raskaudelta. Onneksi vaavin liikkeiden tunteminen kannustaa jaksamaan ja ihanaa pian saada uusi perheenjäsen syliin, kovasti odotetaan jo. 😍

Jasunen
Liittynyt25.7.2017
3/2 | 

Itsekin koen että masu tuntuu tällä erää juurikin hankalalta. Mutta pahemminkin voisi olla! :) Kyllä me jaksetaan, koska palkintona on pelkkää parhautta.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017