Hirveää kyytiä ollaan painettu tätä arkea menemään, sen on ainakin aistinut varmasti Instan storyn seuraajat, mutta nyt on aika rauhoittua.

Kivaa kirjoitella teille pitkästä aikaa ja nimenomaan ihan vain pelkkiä kuulumisia, mutta niitähän riittää. Alkuviikko meni tenttien ja kouluprojektien parissa, ihan hullu tämä tahti taas opintojen suhteen. Onneksi aihe eli raskausajan hoitotyö on kiinnostavaa, joten oman jo olemassa olevan tietotaidon puitteissa en ihan joka ilta ole päntännyt vaan luisunut hyvällä omallatunnolla sivuraiteille eli Gåsmammanin pariin, jota netistä tuijottelen sängyssä teekupin kera. 

Koulussa päästiin myös tämän lukukauden ekoille labratunneille mitkä olennaisesti on tätä alaa opiskellessa niitä antoisampia ja opettavaisimpia hetkiä. Labravaatteetkin mahtui vielä päälle juuri ja juuri! Aiheina meillä oli esimerkiksi vauvan nenämahaletkun laittoa ja rakkopunktiossa avustamista. Myös hengitysäänten kuuntelu ja analysointi lapsirobottinukelta oli todella mielenkiintoista. Itse toki heti kotona otin omat stetarit esiin ja kuuntelin Emilion keuhkoja pitkään jatkuneen yskän vuoksi.

Torstaina oli vapaapäivä, mutta onneksi se ei mennyt pelkästään kouluhommiin. Vein pojan päiväkotiin ja tein kaikkea mahdollista mikä oli jäänyt kesken tai tekemättä: ompelutöitä, tenttiin luku, siivoaminen jne. Kävin myös neuvolassa ja odotin tätä käyntiä, koska tiesin että terkka johon olin luonut hyvän hoitosuhteen jäisi äitiyslomille. Vaan mitä oli vastassa, ei ainakaan hän ja minulla olisi nimenomaan ollut hänelle avautumisluonteista asiaa. Keskustelut uuden terkan kanssa oli niin jäätäviä, että mietin niitä vielä seuraavanakin päivänä (enkä päässyt purkamaan ajatuksiani). Iltapäivästä saatiin vielä pojan kummi kylään ja kylläpäs pientä miestä väsytti illalla kun oli päässyt jatkamaan leikkejä vielä hoitopäivän jälkeen toisten pikkupoikien kanssa. 

Perjantaipäivä menikin pihalla suhteellisen huonossa säässä kun pidimme luokkalaisten kanssa eräällä torilla ensiapurastia koululaisille ja ketä nyt paikalle sattui kävelemään. Ilmasta, pissahädästä ja seisomisesta huolimatta se oli tosi kivaa ja ihan uusi tilanne ainakin itselleni. Olinkin eilen aivan kuollut kun kotiin pääsin. Pelkäsin, että  eilen alkanut kurkunkarheus enteilisi tulevaa räkätautia, mutta ei, olen ollut tänään voimissani ja aamu menikin pihahommissa pikkukanervoja istutellessa. Tällä hetkellä olen matkalla Helsinkiin ystäväni luokse. Menen poikkeuksellisesti junalla, jotta saan luettua kolmeen eri tenttiin ensiviikkoa varten. Aurinko paistaa. Illalla tyttöjenjuttuja. Juuri tätä minä tarvitsin. Juuri nyt.

Vaikka arki pitäisi sisällään mitä niin itse ainakin löydän voiman siihen siten, että väliin on vain mahdutettava joskus jotain ihan muuta. Vaikkei rahaa ja aikaa olisi ollut nyt yhtään ylimääräistä.

Viikonlopputerveisin, Jasu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017