Kirjoitin keväällä melkein 3-vuotiaan poikani kuivaksi opettelusta. Päätin silloin samantien aloittaa kunnolla pottatreenit ja se kannatti, koska synttäripäivänä tämä poika ei tosiaan ollut enää vaipoissa.

Jatkan nyt siitä mihin kolmisen kuukautta sitten jäätiin. Kaikki tapahtui loppujen lopuksi niin nopeasti, että hyvä kun enää muistan meillä toimineita vinkkivitosia! Otimme siis aamusta tavaksi sen, että potta otetaan olohuoneeseen ja vaatteita ei pueta heti päälle. En tehnyt asiasta pakkoa, mutta kyllä se vaati vanhemmalta toistuvaa muistuttelua ja pissahädästä tiedustelua. Sellaista avointa keskustelua, että mitä pitäisi oppia ja miksi. Aika pian aloitimme boksereiden käytön. Ne antoi lapsellekin uutta intoa opetteluun vaikka ne aluksi kastuikin useasti.

Pari kertaa vihastuin pojalle kun alushousut menivät peräjälkeen märäksi.

Vahingoista ei tietenkään pidä rangaista, mutta tein tietoisesti valinnan, että toruin parikin kertaa kun ensimmäisten housujen jälkeen myös toiset menivät märäksi. Se selvästi oli suuntaa näyttävä ratkaisu, johon ei tarvinnut enää myöhemmin palata. Poika alkoi nimittäin tunnistaa itse vessahätäänsä. Hän saattoi käydä minut kädestä pitäen katsomaan mitä oli pottaan saanut aikaiseksi ja sittenhän me yhdessä juhlittiin. Pikku hiljaa uskalsin lähteä myös ulos hänen kanssaan ilman "suojautumista", mutta se vaati ehdottomasti sen, että hänet istutettiin pissalle ilman hänen omaa mielipidettään.

Päiväkodissa lähdettiin ilomielin toteuttamaan kodin systeemiä.

Jos oikein muistan niin päiväkodissa ei tapahtunut kertaakaan vahinkoja. Olin siitä todella yllättynyt. Uskalsin itsekin laajentaa luottamustani häneen ja jätimme vaipat pois kauppareissuilta, autosta ja vierailuilta. Opettelimme yhdessä kyykkypissan, jota hän alkoi itse toteuttaa tosi hienosti vaikkapa leikkipuiston pusikossa. Äkkiä viikot kuluivat ja yhtäkkiä meillä oli poika joka kävi itse vessassa tarpeillaan. Isomman hädän iskettyä hän osasi aina huutaa apua jälkeen päin. Oppi meni niin nopeasti perille ettei me ehditty rakentaa tämän ympärille mitään palkintojärjestelmää saati ostamaan aiheeseen liittyvää lastenkirjallisuutta.

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että yövaippakin on usein kuiva.

Niin kätevää kun tämä vaipattomuus on ollutkin niin muutama kommelluskin on sattunut. Esimerkiksi kauppakeskuksessa oli hienoa kun poika kertoi pissahädästään. Housut eivät silti pysyneet kuivana, koska emme siihen hätään löytäneet pottaa, joten isolla pöntöllä asioidessa suihku tuli pöntönrenkaan läpi housuille. Saatiinpa ostettua uudet. Yksi ilmiö on sitten se, että nyt hän ei suostu enää pissaamaan edes luvan kanssa vaippaan. Taannoinen pitkä automatka sai raivon nousemaan lapsen niskaan kun hän halusi välttämättä pissalle pihalle.

Yövaipasta luopumisesta en ota paineita. Hänellä on hienosti tapana riisua kuiva vaippa heräämisen jälkeen ja käydä potalla. Pian alamme varmaan opettelemaan pöntölle menoa korokkeen avulla.

Onnistumisia muillekin toivotellen, Jasu

Kurkkaa kesälomakuviamme Instasta!

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram