Meillä on maisteltu kiinteää lisäruokaa nyt noin parin viikon ajan. Ensimmäinen ajatus oli taas, että soseita vaiko sormiruokia?

No molempia tietty! Vaikka esikoisen (kuvassa) ensimmäisistä ruokailuhetkistä ei todellakaan ole kuin muutama vuosi aikaa niin tämä aihe tuntui silti todella vieraalta. Hirveän moni asia tässä välissä ei ole onneksi ehtinyt muuttumaan, joten olin suht nopeasti kartalla. Hankin jo viime kerralla hyvät kirjat avuksi lastenruokamaailmaan tutustumiseen ja niistä on aloitettu tämä toinenkin taival. Joka tapauksessa meillä ruokaillaan monellakin eri tyylillä.

Tällä kertaa halusin aloittaa kiinteän ruoan vasta lähempänä puolen vuoden ikää.

Esikoinen oli aika valmis kiinteään ruokaan jo pian nelikuisena, mutta tästä toisesta herrasta ei voi sanoa samaa. Olen edennyt hänen kanssaan nyt hitaasti. Makuannokset soseena eivät tunnu hänestä kovinkaan elämyksellisiltä ja istuminen ei tosiaan onnistu. Aloitinkin tutuilla itsetehdyillä soseilla: porkkana-bataattia, lanttu-perunaa, herne-minttua, parsakaali-kesäkurpitsaa jne. Kauraa ja täysviljaakin menee puurona.

Maissinaksut ja liha on seuraavana vuorossa. Sekä sormiruokailun aloittaminen.

Olen kokenut tosi hyväksi sen tavan, että lapset ovat käyneet suurimman osan ruokalajeista läpi soseena. Motoristiset taidot karttuvat joka tapauksessa muuallakin kuin ruokapöydässä. Tällaista ruokailua pidän yllä parisen kuukautta, jolloin otan rinnalle sormiruokailun. Se on kätevää varsinkin kotona kun kaikille pystyy valmistaa samaa ruokaa, esimerkiksi uunikasviksia ja lihapullia. Hieman eri reseptillä, mutta kuitenkin samoista raaka-aineista. Myös välipala on helppo tarjota sormiruokana leivän ja hedelmän muodossa.

En kuitenkaan halua harrastaa sormiruokailua vierailla tai matkustaessa.

Minulle oli viimeksi tärkeää, että ruokailut sujuvat jouhevasti ja siististi jos sellaista vaaditaan. Mieluiten siis purkista ja lusikan avulla. Kyläilyjen yhteydessä, ravintolassa ja tien päällä suosin karkeampaa soseruokaa aina sinne asti kun lapsi on vuoden. Tykkään tehdä ruokaa ja kokkailin viimeksi usein pieniä kalapuikkoja tai linssipyöryköitä, joihin pystyi yhdistämään lisukkeeksi kasviksia tai pastaa. Jos tuon tyyppistä ruokaa ottaa pari pötkylää evääksi niin ne on äkkiä likaisella lattialla eikä vatsan täytteenä. 

Viimeksi meidän sormiruokailu päättyi alussa toviksi oikean vaaratilanteen vuoksi. Siitä huolimatta esikoinen oli taitava ja erittäin siisti sormiruokailija noin kahdeksan kuukauden iässä.

Köökissä keitellen, Jasu

Kommentit (6)

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Tukehtumisesta. Jos tilanteen mukainen ensiapu ei olisi auttanut niin tilannehan olisi nyt toinen.. Säikähdin sen verran että päätin hetken ruokkia lasta toisella tavalla.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Vierailija

Voi hurja, onneksi tilanne päättyi hyvin. Saanko kysyä mistä ruoasta oli kyse ja miten toimitte? Tukehtumisvaara pelottaa itseänikin sormiruokailun suhteen.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kaipa se suht harvinaista kuitenkin on. :) Ja tämäkin oli ihan alussa. En muista yhtään mikä ruoka se oli! Vauva ei saanut itse köhittyä sitä palaa ulos ja huomasin että alkoi myös oksentaa ja samalla vetää sitäkin sisään. Tein kuten kuuluu että lapsi äkkiä polvien päälle kasvot lattiaan ja paljon napakoita lyöntejä selkään. Kyllä se siitä sitten irtosi ja henki kulki. Muuten tässä välissä olisin soittanut jo lanssin. Ja tietty jos henki ei olisi kulkenut hyvin niin tarkastus varmaan olisi ollut paikallaan. Tämän vuoksi en koskaan poistu paikalta, taju olisi voinut lähteä äkkiä lapselta jos olisin vaikka ihan vaan äkkiä käynyt laittaa pyykkikoneen päälle. Nyt kun lapsia on kaksi niin sormiruokailun aloitus on taas ollut vähän jännää kun en halua yhtään kääntää katsetta näin alussa pois vauvasta, jotta näen meneekö sinne suuhun minkälaisia palasia. Toki yleissääntö muutenkin on ettei ruokailevaa lasta jätetä vahtimatta, mutta soseen kanssa en ole niin hermoheikko.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram