Tämä periaate on niitä ainoita, jotka olen pitänyt esikoisen ajoilta. Osa tuttavistani ajatteli, että mieleni muuttuu kunhan poika kasvaa. 

Pohdimme asiaa ensimmäisen kerran esikoisvauvan ensimmäisenä jouluna. Hän oli silloin puolivuotias, eikä ymmärtänyt joulupukista mitään (eikä sellaista siis kotonamme käynytkään). Ajattelimme kuitenkin jo silloin, ettei joulupukilla jekuttaminen tule varmaankaan koskettamaan meidän perhettä. Sillä ajatuksella on menty nyt tähän saakka. Ei me Muumimaailmassakaan aleta vetämään mitään teennäistä roolia, vaikka satua rakastammekin!

Haluan lapseni tietävän, että tämä lahja on juuri minulta!

Minusta tuntuu mukavalta ajatella, että jos kerran joulu on perhejuhla, niin haluan myös lapseni ottavan sen huomioon. Alammekin rakentaa joulua, ja silloin annettavia lahjoja sen ympärille, että on mukavaa tehdä toinen iloiseksi. Ehkä olen hieman itsekäs ja omahyväinen, mutta haluan lapseni tietävän, että juuri se hänen kauan toivoma lahja tai peli on äidiltä, ei joulupukilta. Näin toiveetkin pysyvät realistisena. Samoin hän voi kasvaessaan ajatella meitä vanhempia. Pienikin lapsi osaa tehdä piirustuksen ja pakata sen lahjan muotoon yllättääkseen tärkeimpänsä.

Puhumme joulupukista ja tontuista kivana satuna.

Jouduin päästämään suustani pienen hätävalheen, kun tässä taannoin esikoinen löysi joululahjapaketteja. Jostain syystä aloin höpöttämään jotakin tontuista. Lapsi oli tietenkin hetkessä myyty idealle. Pian sen jälkeen alkoi pienen herran mielikuvitus laukata ja pian tonttu oli olevinaan viemässä hänen kaikki lelut, varastamassa joulukalenterin ja tulossa illalla toisen uniinkin. Vaikka joulupukilla on myös helppoa kiristää tässä vaiheessa vuotta, niin kyllähän se toimii ilman fiktiivisiä hahmojakin. Lahjoja ei saa "palkkioksi", jos toimii tuhmasti.

Mitäs sitten, kun lapsi paljastaa toiselle totuuden?

Me olemme katsoneet jouluaiheisia piirrettyjä ja lukeneen kirjoja, joissa on tonttuja. Pitäydymme siinä, että ne ovat kivoja satuja näin joulun aikaan. Jos näemme jossain joulupukiksi pukeutuneen ihmisen, niin aion kertoa, että kyseessä on naamiaisasu. Samanlainen kuin sirkuspelle, leikkilääkäritakki tai supersankarinaamio.

Kaikki perheet saavat toimia kuten parhaakseen näkee, enkä usko, että hänen lauseensa "ei tonttuja ole olemassa" on kovinkaan vahingollinen jonkun toisen lapsen kuultavaksi. Onpas-eipäs -kina on äkkiä unohdettu.

Asiasta on turha tehdä sen suurempaa numeroa.

Minun lapsuudessa oli kaiketi ihan normaalia, että pukilla jekutettiin. Itsehän rationaalisena ajattelijana olin niitä harvoja lapsia, jotka eivät asiaa nielleet. Olin kuulemma puhunut jo hyvin varhain myös uskonnollisista asioista samaan epäuskoiseen tyyliin. Nyttemmin joulupukista aiheutuneet valheet ovat olleet monienkin perheiden pohdintojen aiheena. Onko se esimerkiksi vahingollista? Kuulostaa liioittelulta, enkä osaa ottaa asiaan kantaa. Muuta, kun että meillä on ainakin sen suhteen yksi stressinaihe vähemmän.

Se, ettemme tue illuusiota joulupukista ei kuitenkaan tarkoita etteikö kotona saisi hassutella asian suhteen. Voimme leikkiä tonttuja lakit päässä ja mikä parasta nauraa yhdessä jonain vuotena, kun pakotamme isin pukeutumaan joulupukiksi!

Jasu

Joulujuttuja lisää Instassa!

(Yläkuvan merinovillahaalari saatu, Breden Kids)

Kommentit (2)

Vierailija

Minä puhun lapsille joulupukista. Lapsuus on sitä ainutkertaista aikaa jolloin joulun aikana saa olla ilmassa jotain joulun taikaa, jotain ihmeellistä mitä odottaa. Lapsi saa olla osa joulun satua, sitä kokemusta ei voi saada lukemalla satuja muista. Ei sitä mielestäni tarvitse viedä lapselta pois vain koska pelkää ottaa vanhempana vastaan lapsen harmistuksen kun selviää, ettei olekaan totta. Ei se harmistus kauaa kestä ja isompana ymmärtää, että tietyt lahjat oli vanhemmilta kuitenkin. Se on kuitenkin yksi kehitystehtävä lapsella oppia itsekin pikkuhiljaa erottamaan mikä on totta ja mikä satua, ei aikuisellekaan sitä kukaan tule kertomaan /tai vaikka tulisi) niin itse ne asiat pitää oppia arvioimaan. En tiedä, onko oikeasti porukkaa jolle olisi jäänyt jotain joulupukkitraumoja. Toki voi jättää jekuttamasta joulupukista, mutta itse en näen siinä enemmän positiivista joulupukissa.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Tosi hyvä kommentti! :) Täyttä asiaa sekin. Itse en pelkää tuota pettymyksen tuottamista. Meillä ollaan ihan intoa piukeana joulusta jo nyt. Hän saa itse muodostaa tulevien vuosien aikana käsityksensä, mutta ylimääräisiä tarinoita en lähde selostamaan.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram