Kun pääsin lähtemään kisapaikalta viimein pois, sanoin miehelleni, että hän ajaisi lähimpään ruokapaikkaan. Olin tehnyt päätöksen jättää taakse sen elämän, johon olin jo tovin verran tottunut.

Kuvassa olen kisapaikan hotellihuoneessa. Dokumentoin viimeisen kerran hartaasti rakentamaani taideteosta, johon kisapäivänä kuului olennaisena osana nestehukka ja härski rusketus. Kukapa olisi uskonut, että tuosta kuvasta puolivuotta eteenpäin olisin jo raskaana. Yleensä fitnesskisakunnosta palaudutaan pikkuhiljaa takaisin ja aletaan dieetin sijasta noudattaa niin sanottua "offikautta". Ruoka lisääntyy ja treenit kovenee, riippuen toki omasta lajistaan. Kisapäivän jälkeen kotona en alkanutkaan noudattaa valmentajan antamaa ruokavaliota tai tehnyt uusia suunnitelmia jatkosta.  Palasin yhden päivän aikana takaisin vanhoihin ja normaaleilta tuntuviin tapoihin, syömistä myöten. Se ei ole suositeltavaa, mutta tein valinnan omalla vastuulla.

Painoin vaivaiset 42 kg ja kilojen takaisin saaminen tuntui vaikealta.

En pystynyt vähään aikaan katsomaan kaupassa maitorahkapurkkeja päin tai ostamaan kotiin parsakaalia. Elin jonkin aikaa hieman epäterveellistä elämää ja turvauduin aina samaan sanontaan siitä, kuinka minulla olisi varaa nyt hieman höllätä, ajatellen taannoista rääkkiä. Olin joutunut punnitsemaan ruoat itselleni joka päivä ja kantamaan töihin pähkinät välipalaksi samalla kun muut syövät pullaa kahvin kanssa. Lisäksi kävin melkein joka päivä salilla unohtaen kokonaan kaiken muun elämän. Eikai sitä kaikkea olisi jatkanut jos siitä ei jotain olisi saanut irti. Minulla oli kova tahto silloin elää kurinalaisesti ja katsoa minkälaisiin tuloksiin se johtaa. Sain myös tavata ihania ihmisiä ja oppia paljon uutta.

Keskenmenon jälkeen syytin itseäni entisen elämäni kalliista hinnasta.

Kun meitä siunattiin kauniilla yllätyksellä ja se vietiin loppujen lopuksi pois, aloin tietenkin etsimään syyllistä tapahtuneelle. Sain jälkimainingeissa vielä diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka sai minut entistä enemmän huolestuneeksi siitä, että mikä on mahtanut saada hormonitoimintani niin sekaisin. Sen jälkeen aloin tietenkin miettimään, että mitä jälkiä se kaikki viime vuotinen rehkiminen, stressi, kuukautiskierron mahdolliset häiriöt ja alipaino jättikään kehooni. Tai senhetkinen elämäntyyli. Tosi asiassa entinen harrastukseni tuskin vaikutti lainkaan asioiden kulkuun. Olenhan kokenut myös toisen keskenmenon useiden vuosien jälkeen näistä edellä mainituista ajoista. On kuitenkin fakta, että hedelmällisyys saattaa järkkyä erinäisistä tekijöistä.

Biologinen kelloni alkoi tikittää kovaa jättäessäni fitnesselämän taakse.

En tiedä oliko täydellinen muutos elämässäni se mitä hetkeksi tarvitsin, jotta tietäisin mitä haluan seuraavaksi. Selvää oli, että se ulkokuori, jossa olin sisällä oli turha minulle. Ne kiinteät muodot ja vatsapalikat aiheutti vain ahdistusta. Oikeastaan oli aika hauska sattuma, että päätin lähteä kehonrakennusprojektiini, koska se todella oli viimeinen mahdollisuus nähdä kehoni viritettynä ja niin sanotusti koskemattomana. En kadu kyseisiä kokemuksia ollenkaan. Sen vuoksi pystyn sanomaan, että tällä hetkellä näiden täysin toivonsa menetettyjen rintojen ja erittäin arpisen vatsani kanssa olen elänyt sitä kaikista onnellisinta aikaa enkä ole kokenut paineita kropasta. En ollut tyytyväinen itseeni silloin kun olin parhaimmillani, joten nyt en turhaan edes yritä kurkottaa enää sinne asti.

Kunnioitus ja tietynlainen varovaisuus omaa kehoani kohtaan on ehdottomasti kasvanut. Se syyllisyyden tunne, minkä kilpaurheilustani koin oli jotakin ihan kamalaa – vaikkakin turhaa. Se taisi olla ensimmäisiä äitiyteen liittyviä tunnetilojani. 

Kroppaani jatkossa kuunnellen, Jasu

Yritän etsiä vanhoja kuvia tältä ajalta Instaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017