Sekä lumi että talven eri taudit tavoittivat meidän perheen kertarykäisyllä. Ei kai tässä auta, kun mennä eteenpäin, kuten ne mummot lumessa? 

Oksennustauti on juuri se vitsaus, joka on saatu aika hyvin pysymään poissa meidän perheestä. Tai ainakin rajattua vain yhteen lapseen. Toisin kävi nyt. Kuopus, joka tietenkin imeskelee päiväkodissa kaiken ollen ryhmänsä pienin, sairastui päiväkodissa riehuvaan noroon tai muuhun aivan jäätävää kehontyhjennystautiin. 

Olin vielä juuri ottanut luvan kanssa koulusta lapselle rekvisiitaksi leikkaussalissa käytettävän kertakäyttötakin, suusuojan ja hienot steriilit hanskat. Heitin huulta somessa siitä, kuinka tulen pukeutumaan niihin, jos (huom. jos) tauti meille tulisi vieraaksi. Siinä sitten oltiin. Eikä auttaneet valkopippurit, ankarasti toteutettu aseptiikka ja kirurgin varustus.

Noro tartuttaa käytännössä vielä monta päivää. 

Tauti kiersi siis meidät kaikki läpi. Olen itseoppinut Googletohtori, joten diagnosoin sen noroksi juurikin rajun oksentelun, päiviä kestävän vesiripulin ja korkean kuumeen vuoksi. Hauskinta taudissa on se, että viruksen genotyyppi vaihtelee. Itse luulin, että se on aina sitä "samaa kantaa", kunnes muistelin mikrobiologiaa. Tämähän voi tulla meille uudestaan vaikka esikoisen päiväkodista.. 

Me oltiin kotona jopa 5-3 päivää hieman henkilöstä riippuen vielä sen jälkeen kun oireet olivat jo loppuneet. Silti, kun lähdimme viikonlopun tullessa perheelleni Lahteen yöksi, saimme tartutettua toisen isovanhemmista. Aivan hullua. Minulla on koulun kautta pääsy erilaisiin tietokantoihin, joista etsin tietoa tästä viruksesta.

Näemmä, varsinkin lapsen ollessa kyseessä virus erittyy vielä jonkin aikaa ulosteeseen, joten en ihmettele, että päiväkodissa tämä leviää, vaikkei muuten sairasta lasta sinne liian nopeasti veisikään! Ken tietää, jos meistä otettaisiin nyt laboratoriokokeet, olisiko virus vielä kehossa. Ei tässä nyt kotiin kolmeksi viikoksi voi kuitenkaan jäädä. Käsihygienian lisäksi paras suoja olisi varmaan syödä voileipäkin aterimilla. 

Vaikka rakastankin talven taikaa niin.. 

Ihan kuten meillä oli upea viime kesä ja lämpöä kerrankin riitti, niin nyt myös talvella lunta on riittänyt. Jokohan se alkaisi siis riittää? Olen aina rakastanut talvea, enemmän kuin kesää. Jännästi sitä kuitenkin saa uusia näkökulmia elämään lasten kautta. Pukeminen ja liikkuminen on joka aamu aikamoista tuskaa, joten yhtäkkiä minusta on tullut kevät-ihminen, entä sinusta?

Olen yrittänyt pysyä positiivisena ja tarttunut itse tuumasta toimeen, jotta kaiken tämän lumen keskellä olisi helppo elää. Olen esimerkiksi kolannut rivarimme takapihaa auki, jottei meidän tarvitse lähteä pidemmälle –lumen vallassa oleviin leikkipuistoihin –leikkimään. Hiekkalelut ovat olleet kovassa käytössä! Tein meille myös kulkuväylän kauempana oleville autokatoksille. Huoltoyhtiö sitä ei innostunut pitämään auki, joten teen sen mielelläni itse.

Joko tämän talven vitsaukset alkavat riittää sinulle, vai oletko kenties säästynyt kaikelta? Mökille pääsyä tosin odotan jo innolla, siellä korkeuksilla lumeen ollaan todellakin totuttu.

Jasu

Ota Instatilini seurantaan! :) 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017