Kasvisruokavaliota noudattava joutuu usein perustelemaan valintojaan. Eihän siinä ole kyse, kuin proteiininlähteen vaihtamisesta toiseen.

Meidän perheessä kasvisruokailu ei ole mikään uusi trendi. Matkamme monipuolisempaan ruokaympyrään alkoi jo yli neljä vuotta sitten.

Siinä missä muut perheet totuttelivat vauvansa kanssa kiinteisiin ruokiin kanapala kourassa, niin meillä saatettiin syödä linssipihvejä. Siihen asti, kun olin tullut äidiksi söin suhteellisen epäterveellisesti. Tekemissäni ruoissa ei ollut käytännössä koskaan kasviksia, tuoreista puhumattakaan. Ruokaympyrän suhteet olivat ihan pielessä.

Lapsen sormiruokailu ja itsetehdyt soseet aukaisivat aivan uudenlaisen maailman. Siinä samassa olin alkanut muutenkin kiinnittää huomioita siihen, että mitä maailma meille tarjoaa ja mitä siitä kaikesta määrän paljoudesta me oikeasti tarvitsemme. Aloin uskomaan enemmän tutkimustietoa kuin omia mielihalujani. Halusin alkaa ottaa asioista selvää, koska omaan päähäni iskostuneet sekä maamme kulttuuriin kuuluvat ruokanormit eivät voineet olla se koko totuus. 

Tehotuotettua lihaa en syö ollenkaan enkä valmista sitä myöskään kotona.

Kasvispainotteinen ruokailu on tällä hetkellä voimakkaasti sidottu ilmastovaikutuksiin ja hyvä niin. Meillä sen suosiminen alunperin pohjautui kuitenkin puhtaasti terveyssyihin. Vasta nyt vuosia myöhemmin, sen toteutus ja ymmärrys omalla kohdallani on laajentunut esimerkiksi eläinoikeudellisiin periaatteisiin. Syömme vielä valikoidusti kananmunia, kalaa ja juustoa. Tehotuotettua lihaa en syö ollenkaan enkä valmista siitä ruokaa myöskään kotona.

Lapsemme syövät kotona siis vain kala -ja kasvisruokia. Kyseessä taitaa olla niin sanottu "Välimeren ruokavalio". Tätä on toteutettu nyt koko tämä vuosi ja se sopii meille kaikille oikein hyvin. Linssit, kikherneet, pavut, soijarouhe, jakki, tempe, quorn ja suomalaisista nyhtis, härkis, kaurapala, tofu ja seitan (tai vöner) ovat tulleet tutuiksi. Mikäli edellä mainitut kuulostivat vielä liian eksoottisilta, niin joinain päivinä meillä saattaa olla ruokana ihan vain muusia ja pinaattilettuja. 

Olen kuitenkin sitä mieltä, etten koe välttämättömäksi seurata lasten syömisiä kodin ulkopuolella. He saattavat ravintolassa saada hirvilihapullia ja päiväkodissa vaikkapa possukastiketta. Kun poikani ovat tarpeeksi isoja, niin he voivat itse tehdä myös koulussa päätöksiä syömisistään. Joskus 10 vuoden päästä voi hyvinkin olla, että kasvisruokaa tarjotaan kouluissa uutena "normina" ja kuka tietää, mikäli koulun liharuoille olisi asetettu esimerkiksi nimellinen hinta jo siinä vaiheessa.

Erilaista vanhemmuutta toteuttavat saavat helposti kritiikkiä osakseen. Kaipa tällainen kasvispainotteinen ravitsemus on myös sellaista, joka täytyy kyseenalaistaa vaikka ideana on ollut vain vaihtaa proteiininlähde. Kasvikunnasta proteiinia löytää esimerkiksi usein kuidun ja paremman rasvakoostumuksen kera. 

Itse olisin enemmän huolissani siitä, että kuinka aikuisen ennakkoluulot tai vähäinen tieto voi rajoittaa lapsen mahdollisuuksia hyvään ravitsemukseen, vaikka se liha lautaselta löytyisikin. Lasten ravitsemus ja sitä kautta terveydentila sisältää nykypäivänä ihan oikeita huolenaiheita ja kasvissyönti ei kyllä ole yksi niistä. 

Asiahan on kuitenkin niin, että lapsi ei pysty itse tekemään moneenkaan asiaan liittyviä päätöksiä.

On outoa, kun esimerkiksi vegaaniperheitä syyllistetään siitä, että he päättävät lapsensa puolesta. Asiahan on kuitenkin niin, että lapsi ei pysty itse tekemään useisiinkaan asioihin liittyviä päätöksiä. Ihan samanlailla lihaa syövät perheet päättävät lapsensa ruokavaliosta. Kasvisruokavaliot ovat usein tarkkaan mietittyjä ja ovathan ne jo osana kansallisia ravitsemussuosituksia. 

Uskon vakaasti, että meidän perheessä lapset ovat avoimia erilaisille ruoille ja vaihtoehdoille. En koe, että rajoitan mitään, vaan olen antanut esimerkiksi kanalle, possulle ja naudanlihalle 13 muuta vaihtoehtoa kalan lisäksi. Myöhemmin, he osaavat myös ajatella ruokansa vaikutuksia, koska tulemme avoimesti kertomaan siihen liittyvistä nykyajan epäkohdista.

Ihannetilanne olisi jos pääsisimme hyödyntämään riistaa, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Voisin myös kuvitella pitäväni eläimiä, joita hyödynnetään ravintona.

Jasu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017