Joku minun tai sinun läheisistä saattaa tulevaisuudessa kärsiä päihdeongelmasta. Suhtautumiseni omaan alkoholin käyttöön sekä muutenkin riippuvuuden realiteetteihin on pysyvästi muuttunut. Asiasta on kirjoittanut myös Etä-äiti ja Shitty is the new Black -bloggaaja.

Eroperheen lapsi, pienituloinen, mielenterveysdiagnoosi, vanhemman päihdeongelma, lapsuuden trauma tai syrjäytyminen aikuisiällä, matala koulutustaso..

Kun matkan varrelta löytyy näitä edellä mainittuja riskitekijöitä, on henkilöllä vaara joutua riippuvuussairauden kouriin. Puhumattakaan siitä, että tutkitusti osalla meistä ihmisistä on myös alttiusgeeni riippuvuuteen. Ei varmasti ole montaakaan sukua, jossa alkoholismi ei olisi noussut ilmi?

Työharjoitteluani päihdetyön parissa alkaa olla enemmän takana kuin edessä. Olen törmännyt sellaisiin kohtaloihin, joita muualla tuskin näkee. Erityisen kiitollinen olen siitä, että nämä ihmiset ovat auttaneet minua ymmärtämään. Olen pitänyt työstäni.

En halua, että omat poikani ajattelee kasvaessaan, että alkoholi ja kokeilut kuuluvat nuoruuteen. Niinhän meidät on kasvatettu? Pojilla on muutenkin tilastollisesti enemmän päihteiden käyttöä. Alkoholia ei helposti mielletä päihteeksi, vasta suonensisäiset huumeet ovat pahaksi. Jos pystyn vaikuttamaan läheisteni kohtaloon omalla toiminnallani, niin olen valmis sen oikeasti tekemään. Siihen ei pelkkä valistus auta, vaan oma toiminta.

Alkoholi ja päihdelaki saisi pysyä tiukkana. 

Kun vastaanotan hädin tuskin täysi-ikäisen asiakkaan, joka on amfetamiinikoukussa, en voi olla ajattelematta omia poikiani. Olen myös lukenut kymmeniä sairauskertomuksia ja lähes kaikissa toistuu sama kaava. Sama luettelo, kokonaan tai osittain, mikä postauksen alussakin jo luki.

Sitten on erikseen ne tarinat, joista ei ymmärrä missä on mennyt vikaan. Joskus se "vika" tapahtuu vasta myöhemmin, kun nuoruusiässä. Osalla se on tarkoittanut leikkauksesta toipumista ja päälle jäänyttä kipulääkekoukkua tai nuorten ollessa kyseessä, vain väärää seuraa. Perhe on täysin aseeton, kun päihde koukuttaa.

Kuinka suojelen lapsiani siltä kohtalolta?

Omalla kohdallani kaksi listan kohdista pitää paikkaansa. Sitten oli vielä se kaveripiiri, jossa muutaman kerran käytettiin huumeita minunkin nähden ja muuten oltiin joka viikonloppu sekaisin alkoholista. Itse humalluin ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Olen rakastavasta perheestä ja minulla oli selvät rajat. Löysin kuitenkin ne sudenkuopat, jotka sallivat rillutteluni ja aionkin olla tarkempi omien lasteni kanssa.

Vastoinkäymisiä ja muita terveysongelmia riittää tässä maailmassa, joten toivon, ettei päihteiden tarvitsisi koskaan kuulua meidän ydinperheeseen harmia tuomaan. Minulla on myös muut omat syyni olla kielteinen päihtymiskulttuuria kohtaan ja tulen ne myös aikanaan kertomaan pojille. Tällä hetkellä heidän "listaansa" ei kuulu mainittuja yleisiä riskitekijöitä.

Sanoin eräälle asiakkaalle, kenet vastaanotin keskusteluajalle, että "käytännössä mä voisin istua sun tilalla ja sä mun". Niin paljon yhtäläisyyksiä meidän elämäntarinoissa oli. Uskon, että äitini kielteinen suhtautuminen lasten humaltumiseen ja jopa tupakointiin oli sen verran ehdotonta, että ainakin yritin aina pitää järjen päässäni, silloin niinä vuosina, kun kaikki olisi voinut mennä vikaan.

Uskon, että sillä on vaikutusta, jos vanhempi ei puutu tekemisiin ja sallii liikaa vapautta. Huolestuttavaa on myös se, ettei omassa roolissaan näe niitä pieniä haitallisia vivahteita. Asiakkaani ovat monesti puhuneet siitä, millaisen käyttäytymismallin he ovat joutuneet omaksumaan vanhemmiltaan. Lapsi ei osaa myöhemmin antaa, jos hänkään ei ole saanut. Matkia ne kyllä osaa. Tästäkin sain usean karmean tosielämän esimerkin.

Suomessa alkoholi tappaa työikäisiä, huumeet nuorempia.

Asian ydin on ehkä se, ettei yritä estää päihteidenkäyttöä vaan edistää omalla toiminnallaan päihteettömyyttä. Alkoholin kulutus on Suomessa laskussa, vaikkei uskoisi. Osa sanoo, ettei halua tehdä alkoholin juomisesta tabua lapsille vaan näyttää, kuinka alkoholia voidaan käyttää (oikein). Okei? Eli hyvin pysyy suomalainen roolimalli yllä. Toivon, että oma alkoholin käyttöni pysyy myös 10-20 vuoden päästä siinä parissa kerrassa vuositasolla.

Haluaisin näyttää pojilleni, ettei esimerkiksi juhlissakaan ole pakko ottaa. On selvää, että ei alkoholia tarvitse mitenkään kieltää, mutta kuinka monella se oikeasti on kohtuullista. Tässä välissä oli pakko mennä THL:n sivuille katsomaan tilastoja.. En voisi kuvitella ottavani viinia joka ilta kesälomalla samalla, kun grillaan ja alaikäiset lapseni katsoisivat vierestä.

Alkoholi -ja päihdelakien mahdollinen höllennys näkyy kuulemma heti tässä työssä, sekä lastensuojelussa. Kannabiksen laillistaminen toisi aivan varmasti mukanaan enemmän osastojaksoja esimerkiksi psykoottisille henkilöille. Sellainen hoito verorahoista kustannettuna on aina pois muualta.

Tämä työ tässäkin lyhykäisyydessään on antanut avartavan kuvan kansamme ongelmista. Suurempi ongelma on tietenkin se, kun omaa ongelmaa ei tunnisteta ja se siirretään eteenpäin.

Jasu

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Veikeät veikkoset. 💛 Pääsiäisen viimeinen kyläreissu vielä edessä. Paistaako Porvoossa aurinko? 🌞

Henkilön Jasu 💋 (@elamaltakaikensainblogi) jakama julkaisu

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kiitos virkistävästä näkökulmasta! Koska monella meistä on lähtökohdat sairastua, mutta taas tosiaalta monet ovat onnekkaita ympäristötekijöiden suhteen.  Päihteettömyyden edistäminen on tärkeää ja onneksi apua päihdeongelmaan saa nykyisin hyvin. Esimerkkejä löytyy omastakin tuttavapiiristä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017