Ajatus kierukasta ja sen sijainnista on edelleenkin jotenkin hassu, mutta ihan sovussa me ollaan nyt oltu. Kuten rakkaat pikkupoikanikin ovat kohdussani viihtyneet niin selkeästi myös tämä vempele sopii kehooni! 

Kerroin kesällä postauksissani muutamalla lauseella siitä, kun minulle asennettiin elämäni ensimmäinen hormonikierukka. Sitä ei suunnitelmien mukaan saatu asennettua jälkitarkastuksessa, koska luovutin maitoa sairaalaan. En tiennyt yhtään mitä odottaa (tai no, luulin tietäväni), koska aika monella oli negatiivisia kokemuksia kaikkeen mitä kierukan käyttöön liittyy. Siksi ajattelin, että ainakin somessa saamaani valtavaan kiinnostukseen liittyen on pakko päivitellä meidän yhteiselon sujumista nyt kun aikaa on kulunut.

Ehkäisypillereihin en halunnut enää palata.

Jätin hormonaalisen ehkäisyn kokonaan pois noin 7 vuotta sitten. Pillerit eivät koskaan sopineet minulle niistä aiheutuvien mielialaongelmien vuoksi. Olin monta vuotta sen kannalla, että en koskaan palaa tämänkaltaisen ehkäsyn pariin, mutta kahden lapsen jälkeen tietynlainen varmuus ja vaivattomuus voitti. Tässä on esimerkiksi oiva keino helpottaa vanhempien välistä aktiviteettiä, jos tiedät mitä tarkoitan. Kierukka vaan on niin helppo ja jos hyvin käy niin kuukautiset ei enää tuota sitäkään vähää vaivaa itselle taikka seksiä ajatellen.

Kierukassani on matala hormonipitoisuus.

Paikallisesti vaikuttavana tuotteena kierukka on sopinut myös pääkopalleni. Myös ihoni ja kroppa muutenkin on pysynyt normaalina. Tämä kierukka on varustettu pienimmällä määrällä keltarauhashormonia. Kestoltaan se toimii ainakin kolme vuotta, mutta käytännössä sitä voi pitää kauemminkin, koska onhan siellä pelkkä kierukkaehkäisy kuitenkin edelleen toiminnassa vaikkei hormonia erittyisi. Kuparikierukka oli kuitenkin heti sellainen vaihtoehto, jota kartoin. Kertaostoksena 160 euroa tuntui suurelta, mutta näyttäisi siltä, että tämä on hintansa väärti jo pitkässäkin juoksussa. 

Pelkäsin kuollakseni kierukan asennusta.

Meinasin pyörtyä neuvolan vastaanotolla kaikesta siitä jännityksestä. Olin kuullut ja lukenut niin kamalia tarinoita tulevasta verilöylystä, että kerroin siitä avoimesti lääkärille. Synnytyksestä oli kulunut jo puoli vuotta ja silti aristin asiaa, koska minulla oli edelleen kipuja ja tietenkin tuntuva haava välilihassa. Ultrauksen jälkeen minuun asennettiin ihan perus instrumentit. Kohtuontelu mitattiin ja tunsin pientä hassua koputtelua yllättävän ylhäällä alavatsalla. Eli syvällä oltiin! Lääkäri tarttui pihdeillä kiinni kohdunnapukasta ja sanoi, että tämän pahempaa ei ole luvassa. No missä kohtaa se paha paikka sitten oli?

Operaatio oli ohi ihan muutamassa minuutissa.

Aloin nauraa helpottuneena sitä kuinka olin pelännyt ja käytännössä en tuntenut kuitenkaan mitään? Sain vielä ihastella uutta vierasesinettäni ultran ruudulta. Kotiin mennessä tunsin illalla ehkä pientä jomotusta. Olin ottanut särkylääkkeen jo aiemmin. Pelkäsin ehkä vielä seuraavatkin päivät mahdollisia kipuja, mutta ei niitä kyllä tullut. Viikon päästä asennuksesta alkoi ensimmäiset kuukautiset. Siitä alkoikin aikamoinen totuttelu kestomenkkoihin. Kahden kuukauden tsunami on ollut tähän asti kuvaavin termi kertoessani kokemuksia.

Elimistölle pitää antaa aikaa tottua.

Lääkäri kertoi, että vuotohäiriöitä voi esiintyä ensimmäiset 3-6 kuukautta asennuksesta. Itselläni ei voinut enää puhua vuotohäiriöistä, koska vuodin pari kuukautta putkeen. Ei paljoa naurattanut varsinkin kun elokuun parhaimmat rantakelit olivat vielä alkamassa! Pikkuhiljaa asiat alkoivat normalisoitua, enkä edes kuivanut kasaan. Kierron pituus on nyt mukavat 35 päivää, kun luonnollisessa tilassani se on vain 24-25 päivää. Kaikenlisäksi niin sanotut kuukautiset on vain pieni muistutus asiasta ilman entistä suojiin vuorautumista, jos taas ymmärrät mitä tarkoitan. Tässäkin oli yksi syy miksi en voinut valita kuparikierukkaa, ettei vuodot runsastu.

Tässä siis ainakin yksi positiivinen kokemus paljon parjatusta ja pelätystä kierukasta. Kyllä minuakin tämän käytössä yksi asia vielä jännittää ja se on ne kuuluisat kierukkavauvat, mutta kaipa todennäköisyys on aika pieni?

Jasu

PS. Color outside the lines -bloggarimme kertoi aiemmin, miksi hän ei enää koskaan valitsisi kierukkaa!

Ota seurantaan Insta & Face niin nähdään siellä! 

Kommentit (14)

Freesp
1/14 | 

Mulle asennettiin myös kierukka toukokuussa (4kk synnytyksen jälkeen). Itsellä ei ollut sitä kiire saada, mutta neuvolan tädeillä oli hinku se asentaa.. Ihan sama parin kuukauden vuoto yllätti, siitä ei kukaan ollut maininnut. Nyt kuitenkin myös vuodittomiakin aikoja ja vuodon määrä vähäistä. Pientä mielialavaihtelua on ollut, mutta liittynee enemmän imetyksen lopettamiseen. Ei paha siis.

Nennana
2/14 | 

Minulle asennettiin kierukka elokuussa (4kk synnytyksen jälkeen), joten vasta kaksi kuukautta tämän kanssa ollaan elelty. Laitto itsessään ei sattunut, mittaus hieman nipisti, eikä pientä jomottelua pahempaa ollut. Noin neljä ensimmäistä viikkoa vuosin, mutta en läheskään yhtä paljoa kuin perusmenkkojen aikaan ja viimeiset viikot olivat pari tippaa siteeseen per päivä. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen!

Minä-84
3/14 | 

Minullakin oli kierukka mutta toiste en enään laita kun tuli 2,5vuoden jälkeen itsestään ulos. Meni kyllä luotto siihen,kuinkahan kauan oli ollut pois paikoiltaan. Eli ei varma ehkäisy!

Vierailija
4/14 | 

Minulla ollut nyt kierukka kohta kolme vuotta. Sen laittaminen sattui aivan helvetillisesti ja vuodin sen jälkeen 6 kk putkeen (onneksi ei kovin runsasta vuotoa) - myöhemmin kuulin gynekologilta, että kipu ja vuoto johtui tod.nälk. siitä, että kierukka asetettu väärään aikaan kuukautiskiertoa. Se asetettiin neuvolassa ja siellähän asetus tapahtuu, kun lääkärille sattuu saamaan ajan, eikä ultrailla kierron vaihetta. Mutta kaiken kaikkiaan olen ollut kierukkaan supertyytyväinen. IHANAA, kun ei ole enää menkkoja. Se on parasta!!! Toissijaisesti tietenkin mahtavaa, ettei tarvitse huolehtia ehkäisystä. Aion jatkaa kierukan kanssa vaihdevuosien yli - jos se on sisuksissa, niin gynekologin mukaan vaihdevuosioireiden pitäisi helpottua / jäädä vähäisiksi.

Vierailija
5/14 | 

Kierukan laitto sattui aivan helvetisti. Lääkäri ei antanut silloisen poikaystäväni tulla toimenpiteeseen mukaan ja en ymmärtänyt itse vaatia. Kohtua ronklattiin ja mitattiin useammalla instrumentilla, mikään ei ilmeisesti ollut sopivan käyrä tai jotain. Toimenpiteen jälkeen kotona pyörryin ja oksensin kivusta.

Pientä tiputtelua ja vähintään menkkamaista kipua (ja minulla jo menkkakivut ovat helvetilliset) jatkui pari-kolme viikkoa. Ensimmäisen viikon ajan otin parasetamolia (tulehduskipulääkkeet eivät minulle käy, niiden pitkäaikainen, lääkärin ohjeiden mukainen käyttö menkkakipuihin on polttanut vatsan limakalvoni niin huonoon kuntoon) kellon kanssa kuuden tunnin välein.

En pystynyt vuoteen tekemään mitään rasittavaa, esimerkiksi pyöräilemään matkoja, joita olin aiemmin pyöräillyt. Kohtu alkoi supistelemaan ja sattumaan heti, kun rasitus nousi normikävelyä korkeammalle. Koirien kanssa en pystynyt juoksemaan ja kunto romahti.

Pidin kuitenkin sen ohjeen mukaisen ajan, mutta harkitsen todella tarkkaan, tuleeko minulle enää tarvittaessa kierukkaa vai lähdenkö mieluummin sterilisaatioon, kun aika on

Vierailija
6/14 | 

Itsellä ollut vuoden kierukka ja olen ollut todella tyytyväinen! Halusin tämän koska pillerien kanssa olin todella huono muistinen ja kapseli ei tuntunut luontevalta ajatukselta,ja nyt tuntuu kun lapsia on jo 3 että meidän lapsilukumme on täynnä. Kavereilta olin kuullut hyviä kokemuksia,ainut että toisia laittaminen sattui ja toisia ei. Omalla kohdallani laittaminen oli aivan järkyttävää kipua ja flashback suoraan synnäriltä eli tiesin ainakin tekeväni oikean päätöksen kun en enää haluaisi kivuliaita supistuksia kokea :D kehollani on myös tapana reagoida kipuun oksentamalla joten neuvolasta ei lähdettykään kotiin ihan niin nopeasti kun alkuun luulin. Ja minulla oli myös alkuun pitkät vuodot mutta sen jälkeen enää ihanan harvoin on varsinaisia menkkoja ollut,ja ihanaa kun se alavatsan turvotus katosi myös! Ja otin siis suoraan 5 vuoden kierukan ja meinaan tämän jälkeen jatkaa kyllä samalla linjalla!

Vierailija
7/14 | 

positiivistä mutta myös negatiivistä täältä; esikoiseni jälkeen laitettiin hormonikierukka, ensinmäiset puolivuotta laitosta oli kamala, itkin huusin, ja aikuisten välsitä harrastusta ei tosiaankaan ollu. 

vihdoin hormonit tasaantuivat ja tunsin oloni taas suhkot normaaliksi. n 3vuotta kierukasta aloin pelkäämään raskautta. 

kuukautisia kun ei ollut ja jso maha möyri oli paha olo tai muuta ,niin kipitin apteekkin ostamaan testejä.. ni ihan turhaa. raskaannuin vasta kun kierrukka oli poistettu. 

kuopuksen jälkeen halusin palata kierrukkaan ,mutta en halunnu samaa kierrukkaa sainkin matalahormonisen kierukan ,enkä onnellisempi voisi olla. mieliala pysyi tasaisena ja elämä normaalina. negatiivisena sanottakoot että naama kukkii pahassa aknessa kokoajan mutta se on hinta jonka voin maksaa. 

kierukoiden asennus ja poisto on olleet suhkot kivuttomia toimenpiteitä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017