Pitkästä aikaa neuvolassa! Tai itseasiassa se oli lääkärineuvola. Tämän kakkosen kanssa tuntuu välillä olevan ihan hukassa, ihme kun edes muistin, että meille on kyseinen aika varattu.

Kuulostaako edes vähän tutulta? Omat aivoni eivät ole koskaan olleet näin jäässä, mutta toistaiseksi pää on vielä pysynyt menossa mukana ainakin fyysisesti. Äitiys ja kiire ei tosiaan sovi yhteen. Toissapäiväinen neuvolakäynti oli vain kymmenen minuutin pituinen, koska meidän piti sännätä alkavaan muskariin. Meillä on kyllä kivat ihmiset sattuneet neuvolaan työskentelemään. Olen myös käynneilläni huomannut joitakin eroavaisuuksia kolmen vuoden takaisiin asioihin. Siitä esimerkkinä se, että olin nyt jo valmistautunut selittämään sitä miksi meillä edelleen yöimetetään. No niimpä, miksi mun pitäisi selitellä sitä kenellekään?

Nykyään hyväksytään vanhempien valinnat ilman ohjeistamista, mutta tuetaan tarvittaessa.

Kerron tietenkin vain omista kokemuksistani nyt. Olin siis positiivisesti yllättynyt kun meitä ei kehotettu lopettamaan yöllisiä aterioita. Esikoisen kohdalla siitä puhuttiin jo paljon aiemmin ja mielestäni hieman negatiiviseen sävyyn. Hänen kohdallaan lopetin yöimetykset, mutta se sopi myös hänelle. Hän pärjäsi "yhden imun taktiikalla" jo synnäriltä lähtien, joten sen viimeisenkin huikan  vieminen oli helppoa. Toisin on tämän toisen kanssa. Siitä päästäänkin ehkä itse stressin aiheeseen. Vauvan paino ei nimittäin ole noussut kuin 300 grammaa ollen nyt 8,5 kg. Vaikka se todella sai minut kummastelemaan asiaa niin eipä se ihme ole kun hän syö aika huonosti.

Hyvässä lihassa oleva vauva, joka lähti aikaisin liikkeelle: ei hätää.

No näinhän se varmasti on. En saanut lupaa alkaa stressaamaan asiasta vaikka ymmärsin, että aika vähän se lukuna on. Äiti on silti äiti ja minä ainakin alan heti luonnostelemaan kaiken maailman teorioita asiasta. Tärkeintä on tietenkin huomioida myös se, että pituutta tässä kahdessa kuukaudessa on tullut 4 cm! Ja ihan vain vertailun vuoksi: esikoinen oli saman pituinen kahdeksan kuukauden iässä, mutta painoi jo hieman yli 9 kg. Tosin hän ei myöskään liikkunut kun vähän ryömien. Koulun kursseilla tuli luettua jonkin verran THL:n neuvolakäsikirjaa ja siellä mielenkiintoinen huomio oli se, että Suomessa lasten pituuskasvu on noussut suhteessa painoon. Senkin vuoksi kasvukäyriä on päivitetty.

On ihan luonnollista, ettei kaikki aina mahdu tilastoihin. Olen itse hyvä esimerkki sitä, ollut aina lapsuudesta aikuisuuteen. Joka tapauksessa tämä kasikuinen todettiin terveeksi ja ikäisekseen taitavasti kehittyneeksi palleroksi.

Neukkuterkuin, Jasu

Lisää taas Instassa!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017