Mitä sanoisit itsellesi nyt kahden tai useamman lapsen äitinä jos voisit antaa vinkkejä juurikin sinulle niihin aikoihin kuin olit ensikertalainen äitinä?

Äitikin on nimittäin erehtyväinen. Ehkä olet kuitenkin onnistunut tehtävässäsi niin hyvin, että olet tehnyt kaiken toistamiseen samanlailla, mutta itse olen tehnyt oivalluksen jos toisenkin tässä muutaman kuukauden aikana. En tohdi neuvoa muita, mutta itselleni kertoisin muun muassa seuraavia asioita.

Ota rennommin. Helppoahan se nyt on sanoa, mutta ihan oikeasti, itse pelkäsin ensimmäisen kuukauden lähteä vauvan kanssa ihmisten ilmoille: sehän saattaisi vaikka itkeä? Nyt saatan lähteä asioille ilman, että olen edes imettänyt vauvaa, koska tarpeen tullen imetän hänet ihan missä vain.

On olemassa vauvoja jotka eivät huoli tuttia. Kyllä, semmoisia tosiaan on olemassa. Tai sitten se maailman ainoa tutista oksennusreaktion saava luonnonoikku asuu nyt meillä. Tutiton elämä on kuitenkin osoittautunut hyvin käteväksi.

Vauva saattaa viihtyä rinnalla jopa kolme tuntia. Niin siis putkeen kolme tuntia. Ja nimenomaan viihtyä. Esikoisen jälkeen oli hassua, että joku vauva ei syökään kellon mukaan kolmen tunnin välein ja saattaa tankata jotakin muutakin kuin vain maitoa.

Isän valitsemat asukokonaisuuteen sopimattomat sukat on ihan okei. Kaikenlaista "huolta" sitä olikin silloin. Nyt olisi mahtavaa jos isä edes ehtisi valita sukkia kuopukselle. Kiireisen perhe-elämämme keskellä on ollut luonnollista, että minä hoidan vauvan ja hän katsoo taaperon sukkien (ja muidenkin osa-alueiden) perään.

Sitten on tietenkin myös niitä asioita, jotka eivät näköjään muutu miksikään. Vai onko salama vain iskenyt kahdesti samaan puuhuun? Ensimmäisen vauvavuoden aikaan ajattelin varmaan, että viimeistään sitten kahden lapsen äitinä handlaan varmasti seuraavat tilanteet jo paremmin..

Ruoka syödään edelleen kylmänä. Mikä ihme tässäkin on tarkoituksena? Joinain päivinä olisin tyytyväinen kun saisin syödä edes sitä kylmää ruokaa!

Suihkuun meneminen on projekti. Ainahan sinne suihkuun on kiire juuri silloin kun sattuu olemaan yksin kotona. Esikoisen aikaan jaksoin vielä roudata sitterin kylpyhuoneeseen ja tanssia hänelle viihdykkeeksi shampoot päässä tai vain viritellä itkuhälyttimen mikäli hän tuurilla sattui nukkumaan. Tätä nykyä sirkustemput ovat vähentyneet. Vaan mitä käy juuri sellaisena päivänä kun mies on kerrankin kotona ja ajattelen mennä suihkuun oikein pitkän kaavan mukaan eli toisin sanoen käyn myös saunassa. Taapero ei tietenkään ole kotona ja vauva luonnollisesti nukahtaa ensimmäistä kertaa ikinä leikkimatolle ja mies saa rauhassa katsella sen ajan telkkaria. OIKEESTI!?

Päivät kuluvat ihan yhtä nopeasti. Kädet olivat täynnä ensimmäisellä kerralla ja niin ne ovat nytkin. Sitä kaivattua kolmatta kättä ei kasvanut tänä aikana ja siksi päivät kotona kuluu nopeasti kaikenlaisia askareita hoitaen. "Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää..", koska tuntuu etten ole edes ehtinyt selvitä synnytyshypetyksestä ja nyt tuo pieni (mutta aivan liian iso) pallero yrittää jo puhua ja lähteä liikenteeseen!

Vauvakuume. Tähän vaadin kyllä selityksen? Muistaakseni luin joskus evoluutioon nojaavan teorian tästä, että hormoonit (tai mitkä hyvänsä) niin sanotusti kultaa viime kertaisen synnytyskokemuksen ja jotta ihmiset eivät kuolisi sukupuuttoon niin ongen koukun olisi oltava nopeasti valmis uuteen matoon. Ei meinaan ole naista kenen kanssa en olisi puhunut vauvan ollessa vielä pieni ja silti tämä pirulainen alkaa jo vaivata.

Harjoitus tekee mestarin näköjään tässäkin asiassa. Itse olen huomannut tekeväni useammankin asian toisin nyt tällä kakkoskierroksella. Kerro ihmeessä millaisia oivalluksia sinä olet tehnyt?

Huumorin kautta uuteen viikkoon, Jasu 

Arjen sirkustamme voit seurata Instan kautta ja uudet postaukset eivät mene ohi tykkäämällä Facessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017