Armon löytäminen itseään kohtaan on suositeltavaa. En ole epäonnistunut, jos en koe sitä niin. 

Meidän imetystaival taitaa päättyä tähän. Taapero itse ei olisi siihen vielä yhtään valmis. Onko jo aika ajatella omaa hyvinvointia? 

Ajatukseni oli imettää kuopusta puolitoistavuotiaaksi. Hän on nyt neljä kuukautta päälle vuoden. Eteen onkin tullut sellainen omituinen ilmiö, että rinnat eivät selvästi joinain iltoina enää anna maitoa. Olen huomannut, että niihin hetkiin saattaa liittyä kiire ja kireys.

Lapsi joutuu nykyään heruttamaan paljon kauemmin, kuin ennen. Omat ajatukset ovat jo kello kahdeksan jälkeen suuntautuneet johonkin aivan muuhun, kun herkkään imetyshetkeen. Varsinkin, kun tämä lapsi nukahtaa itse eli hänet voi jättää rauhassa sänkyyn. Ehkä minulla ei olisi kiirusta poistua huoneesta, jos tietäisin, että joudun joka tapauksessa roikkumaan sängyn laidalla puoli tuntia.

Äidin mieli ohjaa kehoa? 

Vaikka edellinen saattoi kuulostaa kylmältä, niin en tunne syyllisyyttä siitä, että meidän symbioosi on alkanut purkaantumaan pikkuhiljaa. Olen nimittäin antanut tälle lapselle ihan kaikkeni. Ennen kaikkea olen nauttinut siitä, että olen saanut antaa hänelle kaiken lapsentahtisesti. Minulla ei ollut tällaista kokemusta esikoisen kanssa. 

Kuopus oli rinnalla yötä päivää tasan kahden tunnin välein synnäriltä asti aina johonkin 10 kuukauden ikään saakka. Hän ei ole käytännössä koskaan ollut erossa minusta ennen päivähoidon aloitusta. Nyt oli myös sattumoisin meidän ensimmäinen yö erossa toisistamme. Hän ei vieläkään haluaisi päästää irti siitä yhdestä tutusta asiasta, joka ei ole elämässä vielä muuttunut eli imetyksestä.

Ei rintamaito lopu yhtäkkiä.

En tiedä onko aiheesta tutkimuksia, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ainakin osa imetysongelmista saattaisi johtua juurikin äidin vallitsevasta mielentilasta? Moni imettänyt äiti tietää luultavasti miltä tuntuu, kun lastaan katsoessa maitoa vain alkaa virtaamaan rintaliiveihin. Entä jos ei tiedä? Itse koin tällaisen hetken vasta kuopuksen kanssa, johon minulla oli parempi kiintymyssuhde.

Näitä asioita ei välttämättä edes tiedosta itse. Joskus niitä ei uskalla myöntää. Uskon, että toisilla on kyky herkistyä enemmän ja eihän kaikkien edes tarvitse päästä samalle tasolle. Vauva saa siitä huolimatta parasta mahdollista hoitoa ja hellyyttä vanhemmiltaan. Imetti tai ei. Mietin asiaa puhtaasti psykologisten syiden kautta.

Nyt tämän oman "maidon loppumiseni" myötä aloin heti miettimään, että onko imetysvaikeuksilla tällainen samanlainen tausta. Rintamaitoahan säätää kysynnän ja tarjonnan laki. Niillä, kenellä imetystaival on ollut alusta asti todella takkuinen, niin useinhan siihen liittyy stressiä, paineita, ehkä kipua ja huolta vauvan kasvusta. En yhtään ihmettele, että sellaisessa tilanteessa maitovarat ehtyy.

Ymmärrän nyt paremmin muita.

En ole valitettavasti löytänyt spesifiä tietoa äidin psyykkeen merkityksestä imetykseen. Paljon on kuitenkin tullut vaihdettua ajatuksia äitien kanssa. Muistan erityisesti sellaisen tarinan, jossa imetys ei sujunut, kuin ihan muutaman kuukauden kunnes se vaan tyrehtyi. Tämä äiti kertoi, että jännitti sitä tilannetta aina koko ajan eikä se tuntunut mukavalta. On luonnollista, ettei se silloin jatku.

Tuntuuhan se periaatteessa ikävältä nyt lopettaa imetys, vaikken ehkä itse edes haluaisi sitä. Olen onnellinen pitkästä imetyksestä, mutta mieleni ohjailee kehoani nyt selkeästi. Tein jo sen päätöksen, että iltatissi jää pois. Se todellakin olisi vain iltatissi ilman maitoa ja jostain syystä imuote on muuttunut todella kipeäksi. Ei taaskaan ihme, ettei sieltä aina heru mitään.

Olen aina imettänyt vain lapsen edun vuoksi.

Meillä ollaan oltu nyt varmaan jo useampi viikko siinä tilanteessa, että rinnat eivät ole enää päässet tyhjenemään yhtä säännöllisesti, kuin ennen. Oksitosiinin eritys näissä tilanteissa on myöskin kärsinyt. Ainakin joinakin iltoina juuri sen väsymyksen ja turhautumisen vuoksi. Vaikken enää tykkää imettää, niin rakastan edelleen kaikkea sitä muuta läheisyyttä!

Voisikin kuvitella, että ne ketkä eivät ole tunteneet imetystä luontevaksi alusta saakka, ovat juurikin joutuneet tällaiseen kierteeseen. Suoranaisesta fyysisestä syystä aiheutuva maidontulon loppuminen on kaiketi todella poikkeuksellista. Pahimmat vaikeudet ovat usein juuri siinä kolmen-neljän kuukauden kohdalla, jolloin myös kuulee toteamuksen siitä, että maito vaan loppui. Osa lähtee tehostamaan sitä, osalle on ehkä huojentavaa laittaa peli poikki.

Millaisia tuntemuksia tämä ajatuksen virtaus pelkästään omien kokemusteni perusteella kuulosti? Oletko kokenut samaa, että mieli saattaisi hallita tätä tärkeää osaa kehossasi? 

Jasu

Tulehan Instaan, siellä on arvonta! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Uskon vahvasti juuri näin! Kumpikin imetysyrityksistäni on jäänyt alkumetreille ja uskon oman kielteisen kehonkuvan (suoranaisen inhon omiin rintoihin) vaikuttaneen epäonnistumiseen. Koin imettämisen jopa inhottavaksi, mutta siitä huolimatta yritin jatkaa. Näin jopa painajaisia asiasta. Maidon heruminen oli hyvin niukkaa ja imetyshetket erittäin vaikeita rintaraivareiden, imetysasentojen ja imuotteiden vaikeuksien takia. Kun sitten kummankin lapsen kohdalla painon kehitys sakkasi, koin jopa helpotusta lisämaitosuosituksesta. Sen jälkeen elämä muuttui ja äiti sekä vauva (tai vauvat) voivat hyvin. En syyllistä asiasta enää itseäni ja olen myös työstänyt kehopositiivisuuttani, etten vahingossakaan siirtäisi asennetta tyttärelleni.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram