Imetys jatkuu, mutta ei enää öisin. Yhdeksän kuukauden ajan olen herännyt yöllä tarkasti kahden, jopa yhden tunnin välein. Viimein koen, että vauva on valmis vähentämään, kuitenkaan läheisyydestä tinkimättä.

Tässä kesällä Eevertillä kävi semmoinen vahinko, että hän nukkua posotti iltakahdeksasta aamuyöhön saakka ilman maidon maiskuttelua. Tämä tapahtui vielä uudestaan nyt loppukesästä ja silloin näin tilaisuuteni tulleen. En ole halunnut lopettaa yöimetystä pelkästä periaatteesta, koska näin, että hän tarvitsi nimenomaan täytettä vatsan pohjalle. En ole ollut rättipuhki sen johdosta, etten käytännössä ole nukkunut vuoteen. Olen halunnut olla vauvan saatavilla. Alan kuitenkin nyt tekemään pientä viilausta tulevaa varten. En aio kukkua enää öitä tai nukkua huonoissa asennoissa, kun alan elämään herätyskellon tahtiin uutta arkea. 

Tissiunikoulun pitäminen on ollut ihan uutta.

Esikoinen nautti yömaitonsa kerran yössä synnäriltä lähtien, joten sen ainoan aterian vieminen oli suhteellisen helppoa. Hän söi ahnaasti tuttia päivin öin, joten se helpotti unia ja totuttelua. Emilion kohdalla aloitin yöimetyksen lopettamisen vesipullon avulla, josta tarjosin huikkaa. Muutaman yön jälkeen hän kieltäytyi janojuomasta ja päätti, että on aivan sama olla ilman. Hän oli silloin vasta puolivuotias eikä tulevat hampaat vielä haitannut unia, kuten meillä nyt. Tällä kertaa en ottanut vesihörppyhämäystä kuvioihin. Kuopuksen tuntien hän raivostuisi siitä, kuten tuttiintotutteluyrityksistäni.

Imetystukiäidin neuvosta aloin pidentää välejä.

Aloitin tämän savotan siis kaksi viikkoa sitten. Ensimmäinen ja toinenkin yö oli odotusten mukaisesti raskas. Valvoimme, pyörimme ja kitisimme yhdessä lähekkäin. Ensimmäinen koitinkivi oli heti siinä puolenyön aikoihin. Toinen kahdelta ja sitten taas neljältä. Kyllä se uni kuitenkin voiton vei. Lähempänä aamuyötä avasin taas tarjoilun. Aamuyön tunnit on aina olleet ne haasteellisimmat, kun hän tuntuu tankkaavan aivan kuin jotakin suoritusta varten. Päivä päivältä itkut väheni. Vajaassa viikossa hän oppi heräämään vasta siellä viiden tuntumassa.

Tämä ei suinkaan ole vielä tällä ohi.

Meillä vauva on jo tovin nukkunut omassa sängyssä, joten sen harjoitteluun ei ole tarvinnut perehtyä. Perhepeti on kuitenkin osassa yötä ollut aina käytössä ja sitä se on edelleen. Seuraava haaste onkin pitkittää aamuyön maitoja sinne asti kun heräämme, mutta 12 tunnin paasto saa odottaa vielä. Sitten kun se onnistuu niin meillä on mitä luultavimmin omassa sängyssään nukkuva vauva. Esikoisen sijaan tätä vauvaa ei tunnu vaivaavan turhat valvomiset unisyklien välillä, joten kuopus ei pyydä erikseen läheisyyttä osakseen. Ehkäpä siis hyvinkin pian me vanhemmat saamme nukkua ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ihan rauhassa.

Imetysviikkoa vietetään nyt heti lokakuun alusta. Jaa siis sinäkin ihanimmat muistosi siihen liittyen ja parhaimmat vinkkisi meille tulevaan tissiunikoulun jatko-osaan blogin kommentteihin!

Lempeästi edeten, Jasu

Katso mitä uutta somessa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017