No ei ole! Ainakaan sillä tavalla mitä tietyt ennakkoluulot, joko meidän koirasta tai itse rodusta tuovat mieleen.

Mikä tahansa koira voi saada vahinkoa aikaan esimerkiksi lapsille, joko tahallisesti tai tahattomasti. Ei eläimeen voi, eikä pidäkään luottaa satasella, mutta oman eläimensä voi kuitenkin tuntea hyvin. Ainakin paremmin kuin ulkopuolinen. Useat tilanteet voi myös ennakoida. Lasten kanssa tiedän, millainen käytös voi provosoida koiraa toimimaan. Ison ja vielä sokean koiran omistajana myös tiedän, että missä tilanteissa 43 kiloa voi aiheuttaa itkun tirahduksen lattialla konttaavassa vauvassa. Toki tämä pusukone saattaa myös kaataa pienimmät kumoon pelkästään haistelemalla.

Se on ehdottomasti avoin ja lapsirakkain koira, mitä olen koskaan tavannut.

Koen oikeasti ihan pahaa mieltä melkein joka lenkillä, jos iso koira on mukanani. Tästä ei ole kauaa kun eräs räksyttävän mäyräkoiran omistaja joutui oikein lopettamaan puhelunsa samalla todeten, "että kun tuolta tulee nyt tuon näköinen koira". Hei oikeesti? Näin hänet myöhemmin uudestaan ja voi sitä kiirettä ja taakse vilkuilin määrää minkä saimme hänessä aikaan. Olisiko hän käyttäytynyt noin, jos tietäisi, että tämä koira on saanut poikkeuksellisen määrän koulutusta ja käynyt läpi etsijäkoirakoulutuksen. Se siis todistetusti osaa käyttäytyä muita ihmisiä ja koiria kohtaan!

Ymmärrän, jos pelkää jonkin tapauksen vuoksi tai haluaa välttää oman koiran reaktioita.

Olen harrastanut koiria 18 vuotta. Siihen mahtuu useampi koira, kenneltoimintaa, rotutuntemusta, eri harrastusmuotoja, alansa parhaiden kanssa työskentelyä ja karttuneita näkemyksiä. Tuntuu kamalan loukkaavalta, ettei esimerkiksi läheisetkään voi luottaa omaan arviooni koirastani. Se on nyt viisivuotias, elämänsä ehtoopuolella ja ollut täydellinen perhekoira meille. Varmastikaan mistään koirarodusta ei voida tehdä paras perhekoira -titteliä kantavaa, mutta yksilötasolla se onnistuu. Bullmastiffi on uskollinen sylivauva, herkkä, mutta järkkymätön ja rakastava,  entinen työkoirarotu.

Meidän kodissa kannattaa eniten varoa kaksi kiloisia, suloisia saalistajia.

Joidenkin ihmisten kanssa on tullut puhe ihan "tappajakoirista", jolloin vastaan, että kyllä meillä niitä asuu useampikin ja viittaan chihuihin. Olen omistanut niitä lapsuudesta saakka ja edelleen niitä nurkissa pyörii kolmen nartun verran. Valitettavasti niistä en voi sanoa läheskään mitään hyvää mitä lapsiin tulee. Tässä omassa poppoossa tulemme kaikki toimeen, mutta vieraat on jo asia erikseen. Iso koira rakastaa olla poikien leikkien keskellä ja joskus kohteena. Usein katson kuitenkin paremmaksi, ettei lapset leiki sen kanssa. Mitä vieraampi lapsi tai aikuinen, sitä enemmän hän saa rakkautta osakseen tältä koiralta.

Vastuu on aina aikuisen. Ei koiran, eikä varsinkaan lapsen.

Meidän perheessä koiraa ei toruta, jos se murisee lapselle. Se on varoitus. Minäkin varoitan lapsiani silloin, kun en vaikka enää jaksa kun päälläni taas hypitään. On minun tehtäväni katsoa, ettei koiran tarvitse varoittaa. Nytkin tarkoitan vain pieniä koiriamme, jotka joskus rähisee sekä toisilleen että lapsille. Opetan lapseni lukemaan koiran elekieltä ja kunnioittamaan niiden normaalia käytöstä. Yksi päivä näin kun vauva otti monta kourallista koiranruokaa suoraan kupista samaan aikaan kun iso koira aterioi. Siinä he oli sulassa sovussa, mutta tietenkään tällaista ei saa tapahtua. Koiralle on suotava oma rauha.

Pikkukoira roikkuu suutuspäissään ison koiran huulessa kiinni.

Yllä oleva vuosia sitten tapahtunut esimerkki kertoo hyvin siitä, että mikä lempeäluonteinen jättiläinen tämä on. Kieltämättä vähän se hämmästyi, kun yksi meidän lauman äkäpusseista alkoi vähän näyttää sille omaa paikkaa. Tässä on todellakin se koira, jota kaikki lapset saa tulla silittämään pihalla, jos pienet kuolavahingot eivät haittaa. Tungosta ei siitä huolimatta ole ollut. Näyttäähän se vähän rujolta, kun toinenkin silmä puuttuu, mutta sydän on kyllä paikoillaan! Tämä verkkainen sydänten valloittaja on saanut vain positiivista palautetta kaikilta, jotka siihen ovat uskaltaneet tutustua.

Mitä koiria sulla on? Vai vaivaako koirakuume? Minua vaivaa kissakuume, mutta ymmärrettävästi en ole saamassa siihen helpotusta lähivuosina.  

Jasu

Meidän elämämme Ryhmä Hausta lisää Instassa!

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Minulla on kaksi bokseria ja tiedostan hyvin tuon pakokauhun vastaantulevien silmissä... Tosin en itsekään piittaisi olla jokaiseen nelijalkaiseen tutustumassa eli sen puolesta tämä sopii minulle, kurja silti että tämä ulkoilurauha tulee "pelon kautta". Ensi vuoden puolella hankin kolmannen bokserin ja sen jälkeen haluaisin ihan hirveästi bordeauxxindoggin… Molossit on vaan suurinta rakkautta. :)

Vierailija
2/7 | 

Kaverin naapuri oli aikoinaan kauhistellut "kuinka voit pitää tollasta tappajakoiraa. Mistä tiedät ettei se joku päivä sekoa?" Kaveri vaan tokassu että "mistä tiiät ettei sun vaimos joku päivä sekoa ja tapa sua?". Itsellä iso koira 60kg ja kyllä parempaa lapsiperheen koiraa saa etsiä. <3

Omenapuuro
Liittynyt8.5.2017
3/7 | 

Meillä on chihupoju, jonka kanssa täytyy aina ensin tutustua uusiin ihmisiin pitämällä sylissä. Meillä on 2 lasta, 9&17v ja koska chihumme vartioi varsinkin mua, niin on täytynyt opettaa nuoremmalle, mitä koiran elekieli tarkoittaa.

Hihupoju on nyt 9kk ja päivä kerrallaan mennään etteenpäin. Koulutus on pitkäjänteistä hommaa ja kun kaverina on luupää, niin menneehän tässä aikaa saada remmirähjä pois.

Jos isoja koiria kierretään kaukaa niin myös kierretään tämä mun muru, koska räksyttää (vahtii, pelkää, egoilee). Onneksi vastaan on tullut ymmärtäviä koirakkoja ja olen saanut rauhassa rauhoitella pojua. Muutama kiva koirakaverikin ollaan tavattu, mutta aika hittaasti tämä lämpenee :D

Ei koiran rotu tai ulkonäkö saisi olla merkkinä vaarallisuudesta. Pitäisi ennemmin kohdata jokainen koirakko avoimin mielin ja olla yleistämättä koko rotuun tiettyä käytöstä (hyvässä ja pahassa).

Omaani ulkoilutan flexissä ja otan lähelle, kun näen meitä vastaan tulevan koirakon. En sen vuoksi, miltä vastaantulijan koira näyttää vaan sen vuoksi, että omani alkaa rähjäämään...

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Tosi hyvä pointti tuo, että joskus kiertää koiran kun koiran vain siksi ettei jaksa oman koiran reagointia. Itsekin kun omistan kaksi sellaista chihua kenen päälle on käyty niin mielelläni pidän sellaisen etäisyyden että heillä on mukavaa olla eli sietokyky hiljaisuuteen pysyy. En anna koirieni haistella ketään lenkeillä, se on ollut sääntö alusta saakka. Silloin koirakin oppii olemaan vetämättä ja hötkyilemättä kun ei ainakaan saa sellaisen käytöksen päälle palkaksi leikkihetkeä kaverin kanssa. :)

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Amelie
4/7 | 

Jeps, eilen vähän ihmettelin kun mentiin spanielien kanssa ohi kolmesta chihusta, joista yhtä kannettiin ja kaksi rähjäsi remmin jatkona. Omat koirat katseli kiinnostuneina. Eivät ole maailmaan parhaiten koulutettuja ovatkaan mut eivät rähjää remmissä. Et ei ole koiraa karvoihin katsominen. Meidät koirat rakastaa lapsia myös :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017