Kiusaaminen on asia josta ei koskaan puhuta liikaa. Valitettavasti myös minun on nyt avauduttava asiasta. 

Juttelin taannoin erään bloggaajan kanssa, kun olimme molemmat saaneet sattumalta samana päivänä ikäviä kommentteja kirjoituksiimme. Vaikka en halua, että ketään satutettaisiin niin jotenkin itselleni tuli parempi olo sen johdosta etten ole yksin. Onneksi – jos näin voi edes todeta – on olemassa muita joiden kanssa purkaa tätä aihetta. Kenelläkään ei ole oikeutta pilata toisen päivää, silloin pitää olla hiljaa jos ei ole hyvää sanottavaa. Kenenkään ei tarvitse "kestää" arvostelua.

Blogien anonyymit arvostelijat ovat omasta mielestäni ihan samaa kastia kuin omalla nimellään nälvivät henkilöt. Kirjoitukset ja sanat sattuu ihan yhtälailla on hänellä sitten kasvot tai ei. Ilmiö on kuitenkin ihan tuttu työ -ja koulumaailmasta eli bloggarit saavat vain osansa. Ja joskus sitä kuraa muuten tulee niskaan ja paljon! Eniten minua ihmetyttää, että miksi? Vastaukseksi ei tietenkään käy se, että "mitäs bloggaat sitten". Herää ajatus, että haukkuuko nämä tyypit aina kaikki vastaantulijansa?

Jokainen voi kokeilla millaista on avata elämänsä saloja tai toimintatapoja julkisesti.

Järjestäen ongelmana on se, että luetaan pelkkä otsikko ja sen perusteella puhutaan. Jos lukija olisi esimerkiksi seurannut minun blogiani ihan alusta asti tai tutkisi elämääni enemmän myös Instagramin kautta niin moni möly olisi saattanut jäädä mahaan. Meidän tasavallan presidenttiämme siteeraten: "Halu ymmärtää väärin on suurempi kuin halu ymmärtää", hän totesi taannoin puheessaan. Kun painaa toista ihmistä alas ja potkii jo maassa makaavaa niin bloggari tuskin on se kenellä on ongelma. 

Itse tiedän maailmasta paljon pahempiakin asioita, joita voisi päivitellä, mutta niihin harvemmin kuuluu bloggaajien omasta ja tavallisesta elämästä kerrotut asiat (tai tekstin kirjoitusvirheet). Oliko se niin, että mielipiteistä ei voi kiistellä? Ennen kaikkea toisen tapa toimia ei ole sinulta pois. Ymmärrän myös sen, että joskus tarvitaan ravistelua ja paskamyrskyn aikaansaaminen on perusteltua. Niin saadaan joskus hyvää aikaan, kuten nämä kampanjat seksuaalisesta ahdistelusta.

Ennen kuin kommentoit ikävästi, käännä kateus ja paha olo oppimistilanteeksi itsellesi.

Olen itse ollut joskus koulukiusaaja, ennen kuin minusta tuli koulukiusattu. Olen jo vuosien ajan halunnut toimia muita kohtaan niin kuin odotan heidän toimivan minua kohtaan. Kerran kun lähdin sairaalan pihasta pois niin jouduin peruuttelemaan autoa huolimattomasti moneen otteeseen parkkiruudusta. Pihalla oli ensihoitaja, joka nauroi minulle päätään pyöritellen. Olisiko hän toiminut niin jos olisi tiennyt minkälaisia uutisia olin juuri saanut? Tällä tarkoitan, että ikävä kommentti blogiin tai someen voi myös tulla huonoon aikaan.

Eilen kun hain lasta päiväkodista niin edessäni ajoi autokoulun auto. Se jäi kauas risteyksestä eikä nähnyt tulevia autoja. Kun he viimein pääsi hieman lähemmäs ja olisi jatkanut matkaa niin auto sammui. Olisin voinut nauraa ja pyöritellä päätäni, koska näin kuinka nuori tyttö vilkuili minua taustapeilistä. Olin rauhallinen ja toivottavasti kasvoni viestitti ymmärrystä hymyn kera. Väistämättä tulee siis mieleen, että millaisia ihmisiä ne kamalat kommentoijat ovat tosielämässä? Meille bloggaajille tämä kirjoittaminen kuitenkin on sitä tosielämää.

Kiusaamista ei koskaan oikeuta mikään ja oman asiansa voi aina esittää myös fiksusti jos niin on pakko päästä tekemään.

Tuohtunein terveisin, Jasu

Insta & Face

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kerroit olleesi joskus koulukiusaaja, valitettavasti minulta ei löydy minkäänlaista empatiaa teitä kohtaan.
Kuinka monelle sinä aiheutit pahaa oloa ja surua, ehkä jopa ikuisia arpia, kun kiusasit heitä? Ja nyt itket itse kokemaasi kiusaamista. Karma is a bitch.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Omaa tekstiäni siteeraten, mikäli ei ole mitään hyvää sanottavaa niin pysy vaiti. Kommentissasi kiteytyy tekstin suuri pointti: luetaan ja ymmärretään kuinka halutaan. Ei nimittäin pysty puhumaan monikossa, että olisin kiusannut "heitä". Et valitettavasti ole se joka pystyy tuomaroimaan tapausta jonka koin, että se siitä, kenellä ne arvet on ja kuka on jo saanut opetuksen silmä silmästä -tyylisesti. Maailma ei muutu tämän suhteen tuollaisella ahdasmielisellä asenteella.. Tällaisella kommentilla myös sinä olet kiusaaja, siltikään en toivo että karma kostaa sitä sinulle?

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017