Poiminta

Tuntuu ihan hullulta katsoa taaksepäin ja alkaa monellakin tapaa summaamaan mennyttä vauvavuotta. Kuopuksen vauvavuodessa oli paljon erilaista verrattuna ensimmäiseen.

Esikoisen aikaan perheemme elämäntavat eivät todellakaan olleet ekologiset. Kai siihen asiaan pitää vain jollain tapaa herätä. Aloin kolmisen vuotta sitten siivoamaan perheemme elämää sisäisesti ja ulkoisesti. Halusin, että lapsen ruoka on puhdasta ja ravinteikasta.

Samalla kiinnostuin ympäristömme kemikaaleista, varsinkin niistä kodin päivittäisistä altistuksista. Vasta myöhemmin tuli huoli luonnosta. Muovi alkaa olla jo aikamoinen kirosana, eikä suotta! Ajattelin, että muutosten on tapahduttava perheessä nyt heti, jotta voin siirtää fiksua tapaa eteenpäin pojille.

Älä osta turhaan tai edes varalle.

Kuopuksen raskausaikana päätin, että ostan tutteja, pulloja ja hoitotarvikkeita vasta sitten, jos niitä todella tarvitsen. Usein näihin lukeutuvia tuotteita saa helposti myös vauvakutsuilla tai vauvan synnyttyä lahjaksi. Minulla on edelleen esikoisen vauva-ajalta ihan uusia tuotteita, mitkä eivät tulleet käyttöön nytkään. Niihin lukeutuu mm. tuttinauhoja, tuttipulloja, kuolakaulureita, lusikoita, ihonhoitotuotteita jne.

Säästin luontoa ja lompakkoani, kun hankin vain luonnonkumitutin ja uuden kantoliinan tälle vauvalle. Lapsille turvalliset voiteet ja öljyt löytyivät jo ennestään omasta kaapistani, luonnonkosmetiikan parista.

Kertakäyttökulttuurista luopuminen palkitsi.

Olin jo taaperon kanssa tottunut käyttämään paljon talouspaperia, vanulappuja ja kosteuspyyhkeitä. Niihin liittyy aina se sama ahdistuksen tunne: taas ne on loppu! Vaihdoinkin heti alkuun pumpulin kestoiholappuihin ja niin sanottua kestotalouspaperia tein itse keittiön tarpeisiin. Käytän talouspaperia enää todella vähän!

Kosteuspyyhkeet toimivat hyvin kodin ulkopuolella, joten niiden korvaamiseksi en keksinyt mitään. Vauvan ollessa pian taapero lopetan kuitenkin niiden käytön kokonaan. Käsiä ja pöytiä voi pitää puhtaana ilman turhaa kertakäyttökulttuuria.

Kestovaipat olisi se ehdoton ekoteko.

Vaipat ovat ehdottomasti se suurin menoerä, mitä itse keksin. Samalla ne ovat myös kamala rasite jätehuollolle. Isoveljen kestovaipat odottaa meillä vielä käyttäjäänsä, koska meidän ei ole tarvinnut maksaa vauvan vaipoista mitään tähän asti. Se on ollut ehkä suurin syy siihen, miksi en ole aloittanut kestoilua vielä ollenkaan.

Isoveljensä hiilijalanjälkeen verrattuna kuopus on vetänyt pidemmän korren myös imetyksen vuoksi. Vaikka imetin esikoista vuoden ikään saakka, niin myös korvikkeet olivat käytössä. En ymmärrä miksi. Muistelisin, että nekin maksoivat yllättävän paljon.

Suosi pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä tavaroita.

Itsetehty sose -tai sormiruoka oli ehdottomasti jotain, mihin halusin panostaa tälläkin kertaa! Kesän marjasato ja pakastettu omenahillo takasi sen, ettei välipalavalmisteita tarvinnut hankkia koko aikaa kaupasta. Yhtiä suurimpia oivalluksiani on ollut ruoan tarjoiluun liittyvä säästökohde. Vauvoille on olemassa vaikka mitä kippoa ja kuppia jokaiseen kehityskaareen.

Sen sijaan, että olisin toivonut lapselle omaa astiastoa lahjaksi vasta yksivuotiaana – kuten esikoiselle – toivoin sitä jo ristiäisissä. Yksi keraaminen muki ja lautanen on ollut käytössä nyt puolisen vuotta ja ties kuinka monta vuotta tästä eteenpäin. Helpottaa myös tiskimäärää ajatellen.

Minimalistisuus ei tarkoita luopumista.

Lastenvaatehulluus ei toisen lapsen kanssa nostanut päätään, koska käytössä on isoveljen vaatteet. Siksi en varmaan ottanut äitiyspakkaustakaan. Lahjatoiveeni lapsille onkin usein vaatelahjakortit, lelujen sijaan. En harrasta kirppareita, mutta ompelen vaatteita lapsille ja itselleni. Käsityönä valmistuu myös leluja, koreja, asusteita sekä peittoja.

On ollut hauskaa huomata, kuinka uusien ratkaisujen keksiminen on vienyt mennessään. Voisi luulla, että toinen lapsi tuo tullessaan tuplasti tavaraa kodin nurkkiin, mutta meillä niin ei kyllä käynyt. Nytkin keksin paketoida isoveljen vanhoja (mutta käytännössä uusia) leluja kaappien syövereistä vauvalle lahjaksi, synttäreitä ajatellen.

Olin esikoisvauvan äitinä aikamoinen välineurheilija. Panostan kuitenkin laatuun, joten iso osa huolella hankituista ja uusista tarvikkeista on ollut rahallinen pelastus nyt kuopuksen kanssa.

Jasu

Seuraathan jo FB:täni, tule sinne keskustelemaan aiheesta? :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram