Kirjoitukset avainsanalla varhaiskasvatus

Ihan kun meidän uuden arjen aloitus ei olisi jo muutenkin jännää, niin kaupunki päätti, että tarvitsemme kiireaamuihin vielä lisää vipinää!

Tiedän, että paikkakunnallamme on tällä hetkellä painetta varhaiskasvatuksen paikkajaossa. Olisi siellä silti voitu miettiä, että onko perheen lasten sijoitus eri päiväkoteihin todella tarpeellista.

Kuopusta on kieltämättä paha yrittää saada päiväkotiin, joka ei ole meidän asuinalueella. Esikoinen pääsi sinne aikoinaan siksi, kun asuimme ihan siinä vieressä. Onneksi taaperon hoitopaikka on kuitenkin meidän nykyisen kodin välittömässä läheisyydessä.

Varataan aamuihin lisää aikaa.

Saisin varmasti helposti paikan vanhemmalle pojalle tästä uudesta päiväkodista. Näin kuiteinki jo viime syksynä, kuinka pahat oireilut esikoiselle tuli pelkästä ryhmänvaihdosta, vaikka kaverit seurasivat mukana. En voisi tehdä sitä taas.

En halua myöskään aloittaa hakuprosessia uudestaan nuoremman osalta, koska sitten hänelläkin olisi edessä sama kipeä muutos. Jos tämä tarkoittaa sitä, että minun on joustettava ja nähtävä hieman enemmän vaivaa, niin olkoot sitten sillä tavalla.

Näen asiassa paljon käytännöllisyyttä.

Olen päässyt jo testaamaan, että kuinka tämä järjestely nyt toimii. Käytännössä se vie noin 10 minuuttia enemmän aikaa. Fakta on se, että kahden lapsen kanssa lähteminen itsessään vie kamalasti aikaa!

Koen jopa, että pääsen helpommalla, kun voin keskittyä vain yhteen lapseen ja kantamuksiin kerralla sekä tietenkin raportin vastaanottoon. Toinen istuu kiltisti autossa sen aikaa.

Onneksi molemmissa hoitopaikoissa on samat säännöt, joten ylimääräistä muistettavaa ei sinänsä tule. Keskustelut ja vanhempainillat pidetään joka tapauksessa ryhmäkohtaisesti, joten vaiva ei muutu miksikään eri päiväkotien ollessa kyseessä.

Työssäkäyvänä olisin älähtänyt. 

Luulen myös, että menen hakemaan nuorempaa poikaa aikaisemmin hoidosta, kuin toista. Näin se ainakin onnistuu kätevästi. Varsinkin nyt alkuun hänen ollessa niin pieni, yritän pitää hoitopäivien tunnit minimissä.

Se, ettei pikkutaaperon tarvitse mennä iltapäivästä pakkaseen ulkoilemaan on myöskin ihan OK. Ehdimme hyvin tehdä kotona ruokaa ja lähteä sitten hakemaan aktiivista leikki-ikäistä, joka pettyy aina jos haen hänet ennen iltapäivän ulkoilua.

Päiväkotimuutoksia on vielä luvassa. 

Jos olisin työssäyvä, niin metakka olisi kyllä noussut tästä järjestelystä. On se kuitenkin eri asia ajaa vain yhteen paikkaan. Yhdeksältä alkavat oppitunnit antavat kuitenkin kivasti anteeksi, myös ne myöhästelyt. 

Toista se on sitten keväällä, kun aloitan 10 viikon työharjoittelun. Mielenkiintoista yrittää olla osastolla kello 7 aamulla! Harjoittelu sisältää tietenkin vuorotyötä, mikä tarkoittaa sitä, että vielä kolmas laitos tulee tutuksi vuorohoitomahdollisuutensa vuoksi.

Näillä siis mennään. Ainakin siihen asti, että valmistun. Yksi puolitoista vuotta saattaa kulua aika vikkelään. Oletko sinä joutunut tämmöisen ratkaisun eteen?

Jasu 

Ole mukana uuden arjen pyörityksessä Instan kautta! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kuulostaa raskaalta. Meillä luojan kiitos on molemmat samassa päiväkodissa ja jos näin hyvin ei olisi järjestynyt heti alkuun, niin varmasti olisi lapsi saanut vaihtaa hoitopaikan sinne missä molemmat olisivat saaneet hoitopaikan, lapsi kuitenkin sopeutuu nopeasti, monesti me vanhemmat huolehdimme aivan suotta.

Vierailija
2/4 | 

Aivan naurettavaa valittaa, jos itse on tehnyt elämänsä hankalaksi sillä, ettei siirrä toista lasta lähempään päiväkotiin. Nyt viette jonkun toisen paikan kauemmasta päiväkodista ja teette heidän elämänsä hankalaksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rintaa puristaa, kun syötän lapsen hoitoaikoja nettiin. Tällä viikolla on taas pari tutustumiskäyntiä. Tuntuu, että herään tästä painajaisesta ihan pian. 

Minä kun ajattelin, että se on yhtä helppoa, kuin viimeksikin. Lapsi varmaan kaipaa jo muuta seuraa, ihan niin kuin äitikin. Vaan ei. Ei kaipaa lapsi, eikä kyllä äitikään. Ihan kun en olisi jo vuodessa huomannut, että molemmat pojat ovat eri planeetoilta. Kaksi ja puoli vuotta sitten sekä lapsi vuoden iässä, että äiti olivat oikein valmiita erkanemaan toisistaan.

Ei minulla kiire töihin olisi.. 

Työt odottaa, mutta opinnot eivät. Osittain tämä kouluun paluu muutti hieman luonnettaan siksi, etten päässytkään vaihtamaan monimuotolinjalle. Se olisi taannut lempeän arjen aloituksen lapselle, joka sitä nyt tarvitsisi. En kuitenkaan aio enää perääntyä. Moni asia on kiinni siitä, että saan opinnot pakettiin seuraavan puolentoistavuoden aikana.

Kuopus ei ole ollut koskaan hoidossa. 

Eevert on ollut itkuinen reppana syntymästään saakka. Vauva, joka ei huolinut pulloa tai tuttia on ollut kiinni minussa vuoden päivät. Eipä häntä ole oikein voinut laittaa mihinkään hoitoon edes harjoituksen vuoksi. Kerran äitini (ja mieheni) on hänet illalla nukuttanut, kun en ole ollut paikalla. Hän myös vierastaa todella voimakkaasti.

Kaikki ajattelee, että hyvin se menee. 

Vaan ei muuten varmasti mene. Se nähtiin jo yhdellä tutustumiskerralla. Hän meni kyllä avoimesti mukaan touhuihin, mutta tissinälkä ja itkuväsy iski pahasti päälle keskusteluiden lomassa. Myös lastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että hänen kanssaan saattaa välipäikkärit olla tarpeen. Oma veikkaus on, että hän ei todellakaan nukahda siinä tilassa.

Mitä tällainen stressitila voi saada aikaan? 

Toiveitani kuunneltiin ja sovimme esimerkiksi  siitä, että saan viestillä raporttia perään joka aamupäivä ainakin ensimmäisen viikon ajan. Eniten minua kauhistuttaa päikkäriaika. Taapero tulee olemaan ihan ymmällään siitä,  ettei pinnasänkyä enää ole ja ympärillä näkyy ja kuuluu muita ihmisiä. Myös ulkoilut hieman mietitytti, kun hän ei vielä kävele.

Isoveli ei ole antamassa turvaa. 

Paikkakunnallamme on ilmeisesti vähän tilanne päällä näiden lasten päiväkotipaikkojen suhteen. Meidän pojat ovat nimittäin eri hoitopaikoissa. Sisarusryhmä ei toteutunut, eikä edes se, että isoveli voisi moikata pikkuista samalla leikkipihalla. Voiko jopa olla mahdollista, että meidän reppana ei yksinkertaisesti sopeudu uuteen arkeen?

Tuntuu aivan kamalalta, että lapseni on yksi pienimmistä ellei pienin omassa ryhmässään. Jääkö hän siellä jalkoihin vai mitä ihmettä on luvassa! 

Jasu 

Tule antamaan vertaistukea Instassa!  

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Itse tuossa tilanteessa olisin laittanut opinnot tauolle. Ymmärrän, että se ei tilanteessasi ole mahdollista. Oma poikani tuntuu olevan hyvin samanlainen kuin millaiseksi kuopustasi olet kuvaillut, eikä hän olisi tällä hetkellä mitenkään valmis päiväkotiin. Perhepäivähoitajalle hänet laittaisin, jos olisi pakko lopettaa hoitovapaa. Sinulla on kuitenkin yksi etu: poikasi ei ole ainut lapsi eli hän on jonkin verran tottunut toisten lasten seuraan, tämä voi tehdä muutoksesta ees hitusen helpompaa. Imetystä suosittelisin alkaa vähentämään päiväsaikaan jo nyt, jottei tissin puute tulisi lapselle niin shokkina. En voi muuta sanoa kuin, tsemppiä! Kyllä lapsi varmasti sopeutuu uuteen arkeen, siinä voi vaan mennä pidempään ja alku on varmasti vaikea. Lapset on kuitenkin loppupeleissä sopeutuvaisia ja hoitoon meno jokaisella on varmasti edessä jossain vaiheessa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Esikoispoikani on ollut nyt kuukauden päivät päivähoidossa kesäloman jäljiltä. Hoidon aloitus oli jännittävää ennen kaikkea sen vuoksi, että hän siirtyi 3-5 -vuotiaiden ryhmään.

Pojan sopeutuminen hoidon aloitukseen on ollut hieman nihkeää. Hän ei tainnut olla näin epäileväinen edes silloin, kun hoitotaipaleensa aloitti pari vuotta sitten. Emilio on aina ollut se joka ei ehdi sanoa äidille heippoja, koska juoksee jo kavereiden keskuuteen leikkimään. Hän oli se, jota sai hävetä aina kun kotiin lähdön aika koitti, koska sain joko juosta hänen perässään tai repiä irti puusta. Hoitoon jääminen on aina ollut todella helppoa ja siksi olen ollut erittäin iloinen itsekin siitä kaikesta mitä päiväkodilla on ollut antaa juuri hänelle.

Se kaikki on kuitenkin nyt muuttunut.

Vaikka tässäkin ryhmässä hoitajat ovat kivoja ja ammattimaisia, niin jotenkin ne pienten puolen hoitajat ovat vielä enemmän sillä lapsen tasolla. Luulen, että siinä on yksi syy poikani vierastamiseen ja minun silmin väkinäiseen vuorovaikutukseen niissä tilanteissa kun lasta tuon ja haen. Hän usein takertuu minuun, eikä hoitajat saa häntä houkuteltua matkaansa. En myöskään tiedä onko tässä keskimmäisessä ikäryhmässä tapana sylitellä ja lukea kirjoja isossa kasassa lähekkäin, kuten siellä pienten puolella on totuttu. Vanhan ryhmän hoitajien nimet kuuluu edelleen Emilion puheissa, mutta se lienee luonnollista.

Tuntuu ihan kamalalta sääliä omaa lasta.

Kun menin eilen hakemaan poikaa hoidosta, jouduin katseella etsimään häntä pihasta. Kun vihdoin huomasin hänen istuvan grillikatoksessa penkeillä olin aivan ihmeissäni. Tämän pojan luonteeseen ei kuulu rauhallinen istuminen eikä varsinkaan odottelu. Toinen juoksi sieltä kaukaa iloisesti minua kohti, tavalla, joka ei ole ollut niinkään normaalia aiemmin. Nostin hänet syliin asti ja kysyin, että miksi hän ei ole leikkimässä vaan istui yksin kauempana. "No sissi". Kuului vastaus, kuten nykyään aina kaikkeen. Sitten hän alkoi selittää kuinka oli mennyt odottamaan minua, että tulen hakemaan ja että muut lapset ovat tuhmia. Meinasin puhjeta itkuun. Ties kuinka kauan hän oli siellä odotellut! Tai sitten ylireagoin ja todellisuudessa hän istui siinä kaksi sekuntia..

Lähestyvässä vasussa näitä asioita on puitava.

Vanhasta ryhmästä siirtyneet kaverit, varsinkin yksi toinen poika on ollut ehdottomasti Emilion henkireikä. Aina aamuisin hän kovasti varmistelee, että onko tämä parhaista parhain kaveri myös tullut päiväkotiin. Ryhmä on nyt iso kooltaan, joka vaatii myös totuttelua. Dynamiikan etsimisessä menee selvästi enemmän aikaa kun pienempien lasten ryhmissä. Vasu -keskustelussa on ehdottomasti tiedusteltava enemmän asioita ja painotettava, että meidän sosiaalinen ja rämäpäinen poika on selkeästi myös herkkä. Pelkään myös sitä, että lastani on erehdytty pitämään liian omatoimisena. Tämä näkyy nopeasti juuri siinä, että hän saattaa jäädä yksin asioiden kanssa.

Eilinen vanhempainilta kuitenkin vakuutti.

Olen joka tapauksessa todella tyytyväinen hoidon tarjoamaan varhaiskasvatukseen. Päiväkodin johtajan puhe uudesta varhaiskasvatuslaista, neuvolan henkilökunnan ja psykologin info tahtoikäisistä ja oman ryhmän keskustelutuokio sisälsi paljon tärkeitä näkökulmia ja työkaluja tulevaan. Hetken nimittäin jo mietin, että olisiko toisenlainen hoitomuoto sittenkin parempi. Uskallan kuitenkin kyseenalaistaa sen, onko perhepäivähoitajilla tarjota näin valvottua ja laadukasta systeemiä. Lisäksi sellaiseen hoitomuotoon liittyy monta muuta asiaa, josta en pidä, joten vaikka tämän hetkinen tilanne säälittää niin en muuta sitä ihan kevyesti.

Loppuviikon hoitopäivä vaihtuikin mummolareissuun. Tuntuu itsestäkin jotenkin todella häiritsevältä se huojentunut olotila, mikä tuli kun hänelle kerroin, ettei huomenna tarvitse mennä tarhaan. 

Ristiriitaisin fiiliksin, Jasu

Kommentit (4)

Mia
1/4 | 

Uuteen isompaan ryhmään sopeutuminen vie aikansa. Onhan siinä useimmiten tuplasti enemmän porukkaa kuin ennen. Kuukausi on vielä lyhyt aika.
Kannattaa rohkeasti kertoa ryhmän aikuisille huolista ja lapsen tarpeista, vaikka vasussa. Varmasti löytyy hyvä ratkaisu.
Itse työskentelen pientenryhmässä ja vieläkin osa siirtyneistä käy halaamassa ja kertomassa juttuja päivittäin ulkoilun puitteissa. Siellä he kuitenkin hienosti uudessa ryhmässään pärjäävät.
Tsemppiä teille!! :)

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kiitos paljon! <3 Olet varmasti oikeassa. Äitinä ottaa niin kovin raskaasti pienen suuret huolet, jotka on ehkä helposti selvitettävissä. Aika näyttää! :)

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

tarhantäti
2/4 | 

Olen töissä pienessä päiväkodissa jossa on 1-3 vuotiaiden ryhmä ja 3-6 vuotiaiden ryhmä. Pienten ryhmä on ihana, kun lapsia on vain 12, se on aivan eri asia kuin 23, joka määrä on isoilla. Isojen puolella myös lapset osaavat olla ajoittain todella ilkeitä toisilleen, ja herkemmät jäävät helposti jalkoihin, jos eivät osaa pitää puoliaan ; joka on todellakin väärin. En usko siihen, että lasten tulisi oppia jo alle kouluikäisenä viidakon säännöt pärjätäkseen. Hoitajana pyrin aina näkemään tilanteet ja puuttumaan niihin kaikella mahdollisella tavalla, sekä määräämällä leikkiporukoita. Itselläni on myös 3 ja 5-vuotiaat lapset, ja tämä viisivuotias on todella usein leikkimässä yksin, koska ei päässyt leikkeihin mukaan. Hoitajien ammattitaito on suuressa osassa, ja se onko mahdollisuuksia jakaa pienryhmiin.. Lisäksi oikeasti meidän vanhempien pitäis enemmän vaatia pienempiä päiväkotiryhmiä, se meteli, hässäkkä ja lapsimäärä on ihan älytön. Koululaisillakin yli 20 oppilaan luokka on suuri, saati sitten päiväkoti-ikäisillä.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Puhut asiaa, arvostan kommenttiasi! :) Ainahan sitä näitä pikkuongelmia tulee eteen varmasti jatkossakin, ei auta kun olla lapsen tukena juurikin tuossa kuvailemassasi viidakossa. Niin ja vaadittava muutoksia!

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se on tänään taas tarhapäivä, kuten Emiliolle äsken totesin ja siitähän se riemu repesi. Ensin kuitenkin syödään aamupuuro kotona.

Kun jäin koulusta pois marraskuussa niin olin jo tehnyt seuraaville kuukausille muutoksen taaperon hoitoaikoihin niin, että hän jäisi päivähoitoon minimitunneilla. Meidän kaupungissa siihen on oikeus ja täten päätin hyväksikäyttää sitä ja ihan syystä. Edullinen päätös se ei toki ollut varsinkin nyt omien tulojeni noustessa.

Osan mielestä se on hyvä ratkaisu, osan mielestä täyttä syntiä.

Olen ollut erittäin tyytyväinen päiväkotiimme ja arvostan varhaiskasvatusta. Ennen kaikkea kuitenkin halusin, että pojalla säilyy siteet tuohon tuttuun paikkaan ja kavereihin. Pystyn hänen puolestaan toteamaan helposti sen, kuinka tärkeä paikka päiväkoti on hänelle. Sinne meno ei ole itkettänyt, mutta sieltä lähteminen on. Liiankin monesti.

Baby Merc-vaunut saatu Preecolta.

Äidin kokemuksella olen jo nähnyt, ettei tästä tyypistä ole pelkäksi "kotipojaksi".

Meillä ei tällä seudulla ole kavereita niin moneksi, että ne riittäisi jatkuvasti hänen kaipaamiinsa leikkihetkiin. Onneksi kuitenkin kotona on jo yksi kasvamassa. Kerhot olisivat olleet ehdoton valinta aktiviteetiksi joka tapauksessa, joten en vaivautunut niiden vuoksi tekemään uusia muutoksia. Ne ei kuitenkaan paria tuntia kauempaa kestä ja vaatii yhtälailla tuuria, että paikan saa.

Meillä tukiverkko ei ole itsestäänselvyys kuten monella muulla. Mikäli äitini asuisi täällä, lapset olisivat hänen hoivissa varmasti päiväkotituntimäärän verran kuukaudessa.

Neuvolan kanta asiaan oli ihanan kannustava. He jopa kertoivat, että minun kannattaa olla herkästi yhteydessä mikäli koen tarvitsevani kotipalvelua. Se ehkä oli liioittelua. Pari kertaa viikossa noin viitisen tuntia kerrallaan minulla on mahdollisuus hoitaa esimerkiksi vauvan neuvolakäyntejä, auton katsastus, käyttää kahta eri koiraa eläinlääkärin kontrollissa, hoitaa virastoasioita ja vaikka käydä kampaajalla.

Tämä päivä olikin hyvä esimerkki siitä, kun päiväkotipalvelu tuntuu erityisen hyvältä. Minulle nousi yön aikana lämpö ja illalla kotiin tuleva mies käyttää aikansa opiskeluun, joten minun on pysyttävä tolpillani puoleen yöhön saakka.

Ei yhtään huonoa omaatuntoa poteva, Jasu

Tykkäätkö jo Facebookissa? Seuraa myös Instassa!

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

täällä naapurimaassa on aivan yleistä että lapset käy päiväkodissa vaikka äiti kotona syystä tai toisesta. kaikille yli 3v tarjotaan vielä 15h ilmaiseksi, jotta kaikki siihen voivat osallistua. katsotaan että varhsiskasvatus on lapsen etu johon kaikilla pitää olla oikeus isallistua

Milla.R
3/12 | 

Meilläkin esikoinen 1v alkaen pph ollut ja edelleen käy siellä vaikka me vanhemmat kotona ollaan :) ite tosin vauvaa hoidan. Oon myös kevytyrittäjä ja haluan alkaa sitä tekee myös paremmin ja syksyllä toivottavasti olis mullekin jotain työtä/koulua ✌️ sillon kuopus menee esikoisen kanssa hoitoon toivottavasti samaan paikkaan. On se hyvä että siellä on semmosta rytmiä ja kavereita toisin kun kotona ei oikein sellasia ole. :)

Vierailija
4/12 | 

Lapset ja perheet on yksilöitä ja uskon et jokainen vanhempi tekee just niin kuin itselle on parasta.
Itselleni ei olisi tulkut pieneen mieleenkään pitää esikoista (kuopuksen syntyessä 1v6kk) päiväkodissa kun olin vauvan kanss kotona.
Toki asia olisi voinut olla eri jos hän olisi ollut vanhempi ja ollut jo päiväkodissa.

Meidän molemmat ovat olleen ns. Helppoja lapsia, ja halusin olla lasteni kanssa niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista, sillä tiesin töihin paluun vielä tulevan ja lujaa.

Enkä kadu päivääkään, nyt kun pojat ovat hoidossa jopa ahdistaa se tuntimäärä mitä heistä ”joudun” olla erossa.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Puolitoistavuotias on niin "vauva" melkein itsekin että sellaisen olisi mielellään kotona pitänyt, heh. Meillä taapero on haastava tapaus ja on paljon päiviä kun tunnen olevani parempi äiti vain jos saan hetken tarjota hänelle jotain muuta kun meidän nurkkia. :(

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Vierailija
5/12 | 

Niin varmasti kyllä jokainen tekee miten parhaaksi näkee :)
Itse haluan ehdottomasti hoitaa lapseni itse, kun kotona olen <3 toinen syntyy tässä kuussa ja esikoinen nyt 1v10kk.

RvaJ
6/12 | 

Jokainen äiti oman lapsensa ja hänen tarpeensa parhaiten tuntee. Itse olen ollut kotiäitinä, no muutamia vuosia ;) Ja täytyy sanoa, että kyllä sen lapsesta huomaa, kun on aika lähteä vähän äidin helmoista katselemaan muuta menoa ja meininkiä. Meillä esikoinen aloitti kerhoilemaan, kun oli n. kolme. Siihen asti meni enempi vähempi mukavasti kotona, mutta..Nyt ei todellakaan minkäänlaista puhetta, että sitä kerhoa voisi jättää pois :D Lapsi on niin tottunut ohjattuun toimintaan ja kavereihin ja ylipäätään siihen sosiaaliseen elämään, että kotipäivät tuottaa välillä vähän harmaita hiuksia, koska en minä ole ohjelmatoimisto, jolloinka olen alkanut miettimään olisiko päiväkoti kuitenkin jossain vaiheessa hieman virikkeellisempi ja pidempikestoisempi paikka, koska kotona olemiseni tulee vielä joitakin vuosia jatkumaan. Mutta, aika näyttää miten toimimme :)
Ihana kuulla, että lapsesi on löytänyt paikkansa itselleen ja sitä todellakin kannattaa vaalia :) Joskus on tosiaan ajateltava lapsen parasta, eikä näitä äidin "haluan hoitaa itse"-ajatuksia <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Blogiarkisto

2019
2018
2017