Kirjoitukset avainsanalla baby shower

Eilen oli todella aihetta juhlaan! Meidän perhe on isänmaallinen ja Itsenäisyyspäivä on itselleni yksi niistä lempipyhistä mitä me saamme onneksi viettää. Mutta mitäs muuta meillä juhlittiin?

Ennen kuin meidän juhlallisuudet kotona saattoivat alkaa niin meille tuli ihania naisia kylään läheltä ja kaukaa eli minulle oltiin järkätty toiset baby showerit ystävien toimesta. Sain tietenkin the vaippakakun ja tajusin vasta myöhemmin, että sen sisältä paljastui lisää pieniä lahjoja vauvalle. Pöytä notkui herkkuja ja itseasiassa meillä jäi salaatin ja suolaisten tarjottavien jälkeen kakut ja kahvit juomatta kun aika meni niin nopeasti ja ihmisten oli poistuttava omiin juhlapäivän menoihinsa.

Järkätyt vauvavisat oli hauskoja ja toki olin muutenkin ihan otettu, kun tällaista oltiin suunniteltu.

Mikäli eräs ystäväni, joka on aikamoinen kakkutaituri, olisi päässyt paikalle niin meillähän olisi ollut mitä upein teemaan sopiva kakku. Näette sitten, kun tilaan häneltä sellaisen ristiäisiin. Illasta tosiaan syötiin hyvin ja saunottiin. Taaperolle oli mieluisaa katsoa Kuopion paraatia, jossa oli kalustoa mukana ja itselleni Linnanjuhlien kättely ja veteraanien kahvittelu oli se juttu. Oli hauska huomata, että tällä kertaa juhliin oli saanut kutsun myös somessa vaikuttavat henkilöt, mutta hei, mihin posti hukkasi minun kutsuni?

Tähän aamuun heräsin väsyneenä kamalan yöllisen päänsäryn runtelemana. Eipä enää yllätä. En ole kuitenkaan yhtään tottunut tällaiseen univelkaa, koska esikoinen ei sitä aiheuttanut koskaan. Kerrankin kaikki oli meillä kotona hiljaa aamuun asti: koirat, taapero ja mieskään ei tullut tai lähtenyt aamuyöstä työhön. Tottakai juuri sellaisenakaan yönä minä en saa nukuttua. Vessassa saa käydä ja lantion vuoksi pitää pyöriä taukoamatta. Tänään oli myös neuvola, jossa kylläkin oli sijainen. Piti nimittäin ottaa puheeksi mahdollinen synnytyssairaalan vaihto, mutta en nyt tehnytkään niin.

Kaikki oli ihan kunnossa niin kuin aina, paino on alkanut nousta nyt vauhdilla ja se, että vatsani SF-mitta on jo melkein sama kuin kuluvat raskausviikot pisti vähän miettimään.

Terkka kuitenkin totesi, että tässä saattaa nyt olla syynä vain mittaajan vaihtuminen. Mutta kuten kuvasta näkyy niin ei kyllä kalpene tämä kuopuksen masu yhtään esikoisen aikaiselle. Vatsa ja vauva on tosi alhaalla. Tällaisen kuvan taltioin esikoisesta vasta viikkoa ennen hänen syntymää. Meillä ollaan siis jo hyvän matkaa täysiaikaisia ja toivon kovasti saavani Suomi 100-vauvan eli "häätötoimenpiteet" on aloitettu. 

Loppupäivän ajattelin viettää mukavasti tässä sängyllä ja tuhoten kaapissa notkuvia eilisiä herkkuja. Taapero on päiväkodissa ja luultavasti päiväunet ei tekisi pahaa koska olen taas pitkälle iltaan saakka yksin kotona pyörittämässä tätä arkea, josta todella enää puuttuu vain se vauva, jotta perhettämme voi alkaa kutsua sirkukseksi.

Seurailkaahan aktiivista Instagrammiani, Jasu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä se on ihan normaalia, että esikoisen aikaan kaikki jaksaa olla erittäin kiinnostuneita äidin raskaudesta, mutta miksi into hiipuu jo toisen kohdalla?

Myönnän itsekin, etten tässä raskaudessa ole aina kartalla esimerkiksi raskausviikkojeni ja päivien määrästä. En ole kirjannut raskauspäivyriini samalla vimmalla havaintoja ylös kuin esikoisen aikaan. Aika on mennyt nopeasti, mutta silti muistan ajatella vauvaa melkein joka tunti. Ajatteleekohan kaikki, etten jaksaisi jauhaa enää raskaudesta, koska se on jo niin nähty juttu?

Onhan tämä joka tapauksessa ihan uusi kokemus: tulla äidiksi toista kertaa. Ja syntymässä on ennen kaikkea uusi yksilö.

Olen luultavasti itsekin sortunut siihen, että kaverit ketkä "kakkoskierrokselle" ovat lähteneet niin eivät ole saaneet minulta samanlaista kannustusta ja jatkuvia voinnin kyselyitä kuten heidän esikoisensa odotusaikana. Myös perhe ja lähisuku on selvästi rauhallisempi asian suhteen, mikä kerrankin on ihan toivottava asia.

Olen kuitenkin jo useampi kuukausi sitten herännyt siihen tunteeseen, että kuinka itsekseni olen ollut tämän raskauden kanssa.

En luultavasti ole korostanut asiaa ollenkaan edes puolisolleni, joka on selvästi suhtautunut tähän vielä hieman kaukaiseen tulokkaaseen täysin erilailla kun esikoiseen. Tai ainakin luulen, että esikoinen oli aikanaan konkreettisempi käsite miehelle. Voinnin kysymiset, vatsan taputtelut tai kuuntelut ja mielikuvitelmat itse vauvasta ovat jääneet täysin. 

Välillä minusta tuntuu, että odottaako tätä vauvaa kukaan muu kuin minä? Myös minun on vaikeaa muodostaa suhdetta olentoon, josta harvemmin puhutaan.

Olen kuitenkin somen suurkuluttaja ja tunnen olevani etuoikeutettu kun kuulun ihan mahtavaan joulukuisten vauvojen mammaryhmään netissä. Heidän kanssaan keskustelemme vauvoistamme taukoamatta! On myös ollut ihanaa huomata kuinka kiinnostuneita koulukaverini ja opettajat ovat olleet tästä matkasta.

Miten sinä olet kokenut muiden reagoinnin toisen tai kolmannen lapsen odotusaikasi suhteen? Onko esimerkiksi baby showerit järjestetty joka kerta vai joutuuko kuopukset myöhemmin taistelemaan tiensä suosioon?

Ei koskaan baby showereita kokenut, Jasu

Kommentit (4)

Ulla/Unelmien elämistä
1/4 | 

Moi!
Mä oon huomannut ihan saman. Siinä missä ensimmäisessä raskaudessa kaikki kyseli neuvola kuulumisia ja vointia ei muissa raskauksissa tullut kuin livenä nähden se perus 'sulla on vissiin kaikki menny ihan ok'. No on juu.
Mies on onneksi meillä ollut suhteellisen täpinöissään kaikissa viidessä raskaudessa♡

Kohta kolmen lapsen äiti
2/4 | 

Hei oon ihmetellyt ihan samaa että vauva ei taida paljoa muita kiinnostaa kuin minua ja tietysti miestäni. Olen kolmatta kertaa raskaana ja multa kyselee vointia todella harvoin kukaan. Jotenkin harmittaa kun kukaan ei kysele vaikka meillehän vauva tuleekin mutta silti..

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Uskon. :( Tämä ilmiö varmaan vaan korostuu juuri tuossa vaiheessa kun odottelee kolmatta, neljättä lasta. Ehkä moni ei vain ajattele asiaa, tuskin kukaan tahallaan on niin sanotusti välinpitämätön. :)

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Blogiarkisto

2019
2018
2017