Eilen oli todella aihetta juhlaan! Meidän perhe on isänmaallinen ja Itsenäisyyspäivä on itselleni yksi niistä lempipyhistä mitä me saamme onneksi viettää. Mutta mitäs muuta meillä juhlittiin?

Ennen kuin meidän juhlallisuudet kotona saattoivat alkaa niin meille tuli ihania naisia kylään läheltä ja kaukaa eli minulle oltiin järkätty toiset baby showerit ystävien toimesta. Sain tietenkin the vaippakakun ja tajusin vasta myöhemmin, että sen sisältä paljastui lisää pieniä lahjoja vauvalle. Pöytä notkui herkkuja ja itseasiassa meillä jäi salaatin ja suolaisten tarjottavien jälkeen kakut ja kahvit juomatta kun aika meni niin nopeasti ja ihmisten oli poistuttava omiin juhlapäivän menoihinsa.

Järkätyt vauvavisat oli hauskoja ja toki olin muutenkin ihan otettu, kun tällaista oltiin suunniteltu.

Mikäli eräs ystäväni, joka on aikamoinen kakkutaituri, olisi päässyt paikalle niin meillähän olisi ollut mitä upein teemaan sopiva kakku. Näette sitten, kun tilaan häneltä sellaisen ristiäisiin. Illasta tosiaan syötiin hyvin ja saunottiin. Taaperolle oli mieluisaa katsoa Kuopion paraatia, jossa oli kalustoa mukana ja itselleni Linnanjuhlien kättely ja veteraanien kahvittelu oli se juttu. Oli hauska huomata, että tällä kertaa juhliin oli saanut kutsun myös somessa vaikuttavat henkilöt, mutta hei, mihin posti hukkasi minun kutsuni?

Tähän aamuun heräsin väsyneenä kamalan yöllisen päänsäryn runtelemana. Eipä enää yllätä. En ole kuitenkaan yhtään tottunut tällaiseen univelkaa, koska esikoinen ei sitä aiheuttanut koskaan. Kerrankin kaikki oli meillä kotona hiljaa aamuun asti: koirat, taapero ja mieskään ei tullut tai lähtenyt aamuyöstä työhön. Tottakai juuri sellaisenakaan yönä minä en saa nukuttua. Vessassa saa käydä ja lantion vuoksi pitää pyöriä taukoamatta. Tänään oli myös neuvola, jossa kylläkin oli sijainen. Piti nimittäin ottaa puheeksi mahdollinen synnytyssairaalan vaihto, mutta en nyt tehnytkään niin.

Kaikki oli ihan kunnossa niin kuin aina, paino on alkanut nousta nyt vauhdilla ja se, että vatsani SF-mitta on jo melkein sama kuin kuluvat raskausviikot pisti vähän miettimään.

Terkka kuitenkin totesi, että tässä saattaa nyt olla syynä vain mittaajan vaihtuminen. Mutta kuten kuvasta näkyy niin ei kyllä kalpene tämä kuopuksen masu yhtään esikoisen aikaiselle. Vatsa ja vauva on tosi alhaalla. Tällaisen kuvan taltioin esikoisesta vasta viikkoa ennen hänen syntymää. Meillä ollaan siis jo hyvän matkaa täysiaikaisia ja toivon kovasti saavani Suomi 100-vauvan eli "häätötoimenpiteet" on aloitettu. 

Loppupäivän ajattelin viettää mukavasti tässä sängyllä ja tuhoten kaapissa notkuvia eilisiä herkkuja. Taapero on päiväkodissa ja luultavasti päiväunet ei tekisi pahaa koska olen taas pitkälle iltaan saakka yksin kotona pyörittämässä tätä arkea, josta todella enää puuttuu vain se vauva, jotta perhettämme voi alkaa kutsua sirkukseksi.

Seurailkaahan aktiivista Instagrammiani, Jasu