Minulta on toivottu hoitoalaan liittyviä postauksia, joten mielellänihän minä kirjoitan aiheesta. Opiskelen siis sairaanhoitajaksi ja palaan vuodenvaihteen jälkeen takaisin kouluun.

Halusin ottaa tähän juttuun näkökulmaksi nimenomaan äitiyden ja tietenkin vain oman sellaisen. Hoitotyö on alana moninainen, joten tässä on vain yhden äidin kokemuksia ja pohdintaa ottaen huomioon sen, etten ole koskaan vielä työskennellyt palkallisena alalla. Tälle alallehan ei yleensä hypätä rahankiilto silmissä. Entinen työni olisi taannut kivan tilipussin ja ehkä rajattoman ylenemisen siistissä toimistossa viikonloppuvapaatakuulla. Ei kiitos, ei sopinut minulle.

Vaikka hoitoalan palkoista on aina ollut paljon puhetta niin rehellisesti sanoen tienaan ihan mielelläni esimerkiksi jopa 3000 euroa samalla kun nautin työstäni toisin kun entisessä elämässäni. Myös yrittäjyys kiinnostaa. Kaikenlisäksi meidän kylällä on todella vähän työpaikkoja, jolloin osa-aikatyön ja työttömyyden väliltä valitseminen kaupallisella alalla ei ole vaihtoehto. Hoitoalallakin voi edetä ja mikä parasta voit kouluttautua kokoa ajan lisää ja sukkuloida eri lääketieteen aloilla.

En kuitenkaan hakeutunut alalle työmahdollisuuksien vaan työn luonteen vuoksi.

Äiti-identiteetti on näkynyt vahvana omassa opiskelussani uuteen ammattiin. Ehkä osaltaan siihen on vaikuttanut myös ikä, koska olen kymmenenkin vuotta vanhempi kuin osa luokkatovereistani. Äitiydestä tai ylipäätään vanhemmuudesta on apua tällä alalla. Kaikenmaailman eritteet on kyllä tullut tutuiksi sekä taidot karttuneet siinä kuinka kohtaa toisen ihmisen tai juurikin lapsipotilaan. Se missä äitiys on tuottanut haasteita on tietenkin se kun asiat menee ihon alle.

Raskausajan hoitotyön kurssit vetää helposti ilman pänttäystä ja se onkin koulutuksen parasta antia kun saa kehittyä aiheiden parissa, jotka oikeasti on niin lähellä omaa sydäntä. Koulussa on toki tirautettu kyynel jos toinen ja tullut huono olo oman lapsensa pilaamisesta (no tässä kohtaa voi jo vähän nauraakin). Sitten on niitä hetkiä kun täytyy pysyä tyynenä. En sano etteikö ketä tahansa koskettaisi sairaan tai jopa kuolleen lapsen kohtaaminen hoitotyössä, mutta kyllähän ne tuntemukset tunkeutuu ihan erilailla sisälle nyt kun on itse äiti.

Useampi joulu ja miehen kanssa yhteinen kesäloma saattaa jäädä välistä.

Vuorotyö voi olla kenkkumaista sumplimista, mutta se voi tuoda myös vapautta ja jopa rahallista säästöä. Vaikka voisi luulla, että lasten aika päiväkodissa lisääntyy tällaisen työn vuoksi niin omasta kokemuksesta voin sanoa, että niin ei käy joka perheessä. Meidän perheessä nimittäin asuu jo yksi vuorotyöläinen. Ideana on, että mies siirtyy päivätöihin toisenlaiselle alalle samalla kun minä valmistun ja aloitan omat työni. Arkivapaat on muuten sellainen asia mitä olen kaivannut aina!

Ei se tietenkään silloin lämmitä mieltä kun katsoo työvuorolistaa, jossa saattaa olla kolme seuraavaa viikonloppua merkattu työksi ja yksittäisiä vapaapäiviä on ripoteltu sinne tänne ilman mahdollisuutta latautumiseen ja palautumiseen. Silloin sitä saattaa todeta, että äiti ei nyt ainakaan tässä kuussa pääse mukaan kaverisynttäreille tai kevätjuhlailtaan. Haluan kuitenkin ajatella, että lapseni voisivat kasvaessaan kääntää nämä perhe-elämään liittyvät uhraukset inspiraatioksi ja ehkä tavoitella itsekin elämässä jotain mikä todella antaa heille paljon.

Pätkätyöt mietityttää, mutta senkin voi ottaa posin kautta.

Tämän parin vuoden ajan kun olen ollut alan opiskelijana niin silmiini osuu tietyin väliajoin uutisia, jotka liittyy esimerkiksi raskaana olevan naisen työsyrjintään. Ehkä kyse on vain marginaalisista tapauksista, en osaa sanoa. Siltikin olen ajatellut, että onko äitiys jotenkin korostetusti hoitoalalla asia, joka voi vaikeuttaa asioita. Alahan on kuitenkin naisvaltainen, joten jonkinlainen ristiriita siinä olisi! Jos puhutaan vielä raskaudesta ja hoitoalan töistä käytännössä niin saattaahan siitä hieman erilailla olla voimat koetuksella kun jossakin muussa työssä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että seisominen, tiellä oleva vatsa ja ylisuuret työvaatteet ei aiheuttanut hilpeyttä. Yövuorojahan ei tarvitse välttämättä enää tehdä loppuvaiheessa. Ennen kun jäin äitiyslomille niin alkuperäisenä suunnitelma oli suorittaa yhden työharjoittelun perään vielä toinen harkka, mutta onneksi en lopulta saanut paikkaa. Se olisi jäänyt äkkiä kesken kun vauva viihtyi poikkitilassa aiheuttaen kipuja ja syntyi melkein paria viikkoa ennen laskettua-aikaa.

Hoitotyöhön kuuluu vaitiolovelvollisuuden lisäksi itsestäänselvänä osana se, että olipa sitten vanhempana mitä mieltä tahansa asioista niin se kanta mitä noudatetaan ja asiakkaille suositellaan on tietenkin valtion virallinen tutkittuun tietoon perustuva näkemys.

Koulun penkkiä jo vähän kaivaten, Jasu

Instassa lisää pilkahduksia opinnoista!

(Kuvan kello saatu Color 4 Carelta)

Kommentit (2)

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kiitos! Hoitoalalla saa hyvinkin koulutuksesta, kokemuksesta ja työpaikasta riippuen jopa yli kolmea tonnia. :) Mutta joo, ei se mikään normi todellakaan ole vaikka mediaanit sellaista väittää. Lauseessa totesin "esimerkiksi". Siinä en kerro enempää mitkä ovat vaikkapa omat lopulliset uratavoitteeni. Tarkoitin myös sitä, että siinä kohtaa on käytännössä katto mitä työn hintalappuun tulee. Toisin kuin vanhalla alallani..

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017