Aika kultaa vauvavuodet, niin se varmasti on. Omalla kohdallani olen iloinen siitä, että kyseinen vuosi on takana päin.

Olen myös tyytyväinen siitä, ettei se ole edessäkään. Ainakaan vähään - tai vähän pidempään - aikaan. Nyt, kun on saanut kokea vauvavuoden kahdesti, niin niitä arvostaa ihan eri tavalla. Niitä haluaa vähän säästellä (hyvässä ja pahassa). 

Itselleni äitiysloma on ollut sellaista pysähtymisen aikaa. Uuteen ihmiseen tutustumista ja kasvun aikaa myös itselle. Siksi haluan antaa sitä aikaa kattavasti vain minulle ja nuorimmaiselle. Nämä asiat eivät tietty aina ole omassa päätännässä.

En halua "hoitaa hommaa" alta pois.

Lasten ihanteelliseksi ikäeroksi on sanottu noin yli kahta vuotta. Meillä poikien ikäeroksi muodostui tasan 2,5 vuotta. Siihen ei tähdätty tutkimusten valossa. Nyt sen kokeneena voin todeta heti, että omasta mielestäni vielä parempi ikäero olisi 3,5 vuotta. 

Pidän tärkeänä sitä, ettei pienten lasten elinvuodet ole kaaosta sekä minun että heidän näkökulmasta. Ehkä olen vain laiska, mutta yksi vaippapylly kerrallaan riittää. Jos saisin vaikkapa kolme lasta neljään vuoteen, niin olisin varmasti parantolassa. En myöskään halua pitkiä taukoja työelämään. 

Ruuhkavuosia tulee ikävä. 

Kuulun siihen kastiin, joka todella uskoo sen, että näitä aikoja tulee ikävä. Varsinkin, jos lapsiluku on lyöty lukkoon ja se jää pieneksi, niin eipä tässä ihan kovin montaa vuotta vietetä näiden pienten kanssa. Itse tappelen mieluummin 3-vuotiaan uhman, kun 13-vuotiaan teinin kanssa!

Minulle äitiysloma ja hoitovapaa on ollut sellaista aikalisän ottamista kaiken sen muun ohessa. Saatoin hypätä pois normaalista arjesta ja työstä. Miettiä seuraavaa askelta. Olen tietenkin ollut tosi lyhyitä pätkiä kotiäitinä.

Siitäkin syystä olen halunnut olla käytettävissä ja riittävä vain sille yhdelle pienelle aina kerrallaan. Pidin yhden lapsen äitinä vuoden ikäistä esikoista todella isona lapsena. Nyt kuopuksen suhteen ymmärrän, ettei asia ole lainkaan niin.

Järkiperusteiset syyt vaikuttavat. 

Omissa ajatuksissani näen, että 15 vuoden kuluttua meillä ei ole menossa konkurssia liittyen ajokortteihin tai massamuuttoa pois kotoa. On jotenkin luontevaa ajatella, että lapset lähtee hitaasti pois helmoista, eikä kaikki kahden vuoden sisään. 

Lisäksi, pelkästään tietyt käytännön asiat jarruttavat helposti omakohtaisia perheenlisäystoiveita. Yksi niistä on raha ja tila. Monta turvaistuinta vaatisi molempien auton vaihdon ja useamman lapsen päivähoito on kallista, verrattaen, että yksi tai useampi olisi jo kouluiässä.

Mustavalkoisuus ei pue näitä elämän tärkeitä mietintöjä. Se mikä toimii meillä, ei onnistu taas muilla. Hauska silti summata tätä elämänvaihetta, varsinkin nyt, kun olen taas vauvakuplan ulkopuolella.

Jasu

Instassa lisää meidän viikonlopusta! 

Kommentit (6)

Kolmen äiti
1/6 | 

Sattumalta törmäsin blogiisi, kun etsin muuta juttua. Hauska oli kuitenkin lukea postauksesi vauvavuodesta - varsinkin, kun itse sain kolme poikaa neljän vuoden sisään ja nyt heistä kaksi jo muuttanut pois kotoa ja kolmaskin lähtee kohta. Omakohtainen kokemus 'vauvavuosilta' oli hyvä. Kaikki lapset olivat yhtä aikaa pieniä ja pitkälti mentiin isompien ehdolla, koska vauvan imetykset, vaipanvaihdot yms. sujuivat joka tapauksessa hyvin leikkipuistoissa, perhekerhoissa jne. Esikoinen oli päiväkodissa noin 10 päivää kuukaudessa. Siirtyminen eri elämänvaiheesta toiseen on tapahtunut aina lapsi kerrallaan muutaman vuoden välein sulavasti. Jostain syystä murrosiätkin sujuivat hyvin. Ärtyneisyyttä ja aamu-unisuutta, eipä muuta. Ei murrosikäisten kanssa tarvinnut tapella. Enemmän sen yhden 2-vuotiaan jääräpään kanssa hermot kiristyivät, kun tahto oli kova, mutta järkeä vielä kovin vähän. Onneksi kaksi muuta tyynesti seurasivat vierestä.
Taloudellisesti tietysti oli tiukempaa, kun tein lähinnä pätkätöitä ja osa-aikatöitä äitiyslomien välissä ja jälkeen yhteensä kymmenen vuotta. Mutta niistä harrastusmaksuista, lukiokustannuksista ja ajokorttien hankkimisesta tuli yhteen putkeen aikamoinen menoerä. Nyt kun viimeinenkin ajokortti on maksettu, niin voi hengähtää. Näin jälkikäteen on mukava muistella intensiivistä pikkulapsi- ja 'helpompaa' koululaisarkea. Ja kyllä ne nykyiset opiskelijatkin lapsuudenkodissaan käyvät vähintään parinviikon välein, välillä viikottain.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kiitos kun jaoit kokemustasi! <3 Ihana poikakatras pitänyt sinut kiireisenä. Nyt on sitten kiva muistella varmasti noita aikoja. Itsellä on ollut niin paha teini-ikä että toivottavasti minun poikani ovat jotain ihan muuta. :) Sitten taas esikoisen uhma tätä nykyään on myös ihan kamalan raastavaa ja tuntuu ettei kenenkään muun lapsi ole samanlainen (vaikka varmasti on). Tällaiset pidemmät paussit sopii kuitenkin parhaiten minulle. Miten niistä sitten osaa päästää irti? :(

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

muffinaround.com
2/6 | 

No olipa tutun kuuloisia mietteitä! Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tekstin. Niin paitsi että meidän lasten ikäeroksi tuli 5v. En olisi mitenkään jaksanut toista lasta aikaisemmin. Tämä on hyvä just näin. Pieni menee päiväkotiin samaan aikaan kuin iso menee kouluun.

Kolmenkeitto
3/6 | 

Itse olen vauvavuoden keskellä kolmannen pojan kanssa. Ihanaa aikaa, mutta samalla niin kuuluttavaa huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Seuraavaan on ikäeroa tasan kaksi vuotta ja tiedän nyt, miksi "suositellaan" isompaa ikäeroa vanhempien jaksamisen takia. Esikoisen ja toisen väliin ikää ehti tulla neljä vuotta ja siinä ajassa oli jo ehtinyt kokonaan unohtaa vauva-ajan. En tietenkään tätä pois vaihtaisi ja kovin kiitollinen olen, mutta aika sumussa tässä välillä mennään :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram