Hyvää musiikkia ja ompelukoneen surinaa. Lapset omissa touhuissaan. Siinä on minun hetkeni! Kieltämättä tämä yhtälö vaatii myös sen, että puoliso on kotona, jotta yksikään vaatekappale valmistuu kohtuullisessa ajassa.

Olen harrastanut lastenvaatteiden ompelua jo parisen vuotta. Sen lisäksi ompelen myös itselleni vaatteita. Innostus tähän alkoi puhtaasti taloudellisista syistä. Pienet vauvanvaatteet tuli aikanaan hankittua käytettynä, mutta lapsen kasvaessa halusin panostaa uusiin ja laadukkaisiin vaatteisiin, jotka voi säilyttää seuraavalle. Päätin, että sillä 20 eurolla, jolla saisi yhden paidan tai housut ostankin metrin kangasta. Ja sillä 80 eurolla, jolla saisin söpön jumpsuitin niin saankin itse tehtynä niitä kolme. Olin myös valmis sijoittamaan saumuriin. Siitä se sitten lähti. Oman kädenjäljen näkemiseen tuli himo: mitä kaikkea pystynkään luomaan omilla nollan taidoillani?

Kuvan tunika ja vauvan housut on tehty itse.

Vaatesetin ompeluun menee pari tuntia, mutta se aika menee helposti myös ostoskeskuksessa vaatteita etsiessä.

Tämän kuvan pipo ja jumpsuit on tehty itse. Lämpöpussi on päällystetty uudelleen.

Aikaahan tämä vaatii, mutta ei niin paljoa kun ajattelisi. Ainahan meiltä löytyy aikaa sellaiseen tekemiseen, josta tykkää. Myöskään taitoja ei välttämättä tarvitse olla. Kaksi vuotta sitten en ollut koskaan käyttänyt saumuria, yläasteen kässänkurssin numero oli 7 ja sekin luultavasti säälistä. Opettelin, kokeilin, erehdyin ja kehityin. Kaavat ja langat eivät kuluta rahaa, kun hankkii muutaman hyvän peruskaavan tai lainaa käsityölehdet kirjastosta. Saumurissa pidän vain valkoisia ja mustia lankoja riippumatta kankaiden väristä. Nykyään kaavoitan jo itsekin vaatteita. Kuten kaikki harrastukset, tämäkin jää joskus taka-alalle. Silloin hankitaan vaatekerrat synttärilahjana ja ompelen vain kauteen sopivat pipot ja huivit pojille.

Kuvan vaatesetti on tehty itse.

Nyt kun on kaksi lasta niin samisteluvaatteiden ompelu on ollut hauskaa. Myös lahjaksi ompelu on ekologista ilahduttamista.

Tämäkin setti tehty itse sisältäen harmaan alaosan.

Eilen kaivoin esiin esikoiselle ommeltuja vaatteita ja viikkasin ne kaappiin pikkuveljeä varten. Varmaan moni pystyy samaistumaan siihen tunteeseen, kun saa uudestaan ottaa käyttöön jonkin lemppariksi muodostuneen vaatteen. Siinä yksi syy lisää miksi rakastan tehdä vaatteita itse! Ostan yllättävän harvoin uusia kankaita, koska kun johonkin kuosiin ihastuu niin parista metristä saa useampaan kokoon tehtyä erilaisia vaatteita. Kuten vaatteitakin myös kankaita saa halvalla, kalliilla, luomulaatuisena, netistä, merkkibrändeiltä jne. Sen verran laiska kuitenkin olen, että mitään tavallisia mustia paitoja tai harmaita housuja en ala itse tekemään, koska niitä saa kaupastakin. Vaikka meillä vaatteet on tehty käyttöön eikä koreiluun niin päiväkotiin on ollut fiksua viedä varalle jotain muuta kun pelkkää omaa tuotantoa.

Seuraavaksi haluaisin kokeilla tehdä pikku boksereita näille pojille, niitä saa olla koko ajan hankkimassa lisää. Myös välikausihaalarin tekeminen softshell-kankaasta toisi kaivattua haastetta.

Ompelumaniasta kärsien, Jasu

Kuvat uusista tekeleistä päivittyy aina Instaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii melkein 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt taaperomme sekä joulukuussa 2017 syntynyt kuopuksemme. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, ravihevoset, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Blogiarkisto

2018
2017