Meidän mökkiä ei koskaan laiteta talviteloille. Se on kuin toinen koti!

Syksy, erityisesti lokakuu on aina ollut yksi lemppareistani. Omien synttäreiden lisäksi, syysloma on aina kesän jälkeen se seuraava odotettava asia.

Syysloma tarkoittaa meidän tapauksessa tietenkin laukkujen pakkausta ja automatkaa noin 7 tunnin päähän Pohjois-Karjalan maisemiin, missä meidän mökki sijaitsee. Mitkään ulkomaanmatkat eivät tee minua niin onnelliseksi, kuin oma maaseudun rauha. Se ei ehkä ole niinkään tavallinen mökkipaikka, vaan vanha sukutila, jossa on ennen ollut maatila.

Kyseinen paikka on minulle rakkain kaikista. Sillä on pitkä historia ja ennen kaikkea siellä ovat syntyneet oman elämäni onnellisimmat muistot. Olen lapsena itkenyt monet itkut, kuin on joutunut lähtemään takaisin kaupunkiin. Olisin varmasti myös säästynyt monelta, jos se sama ympäristö olisi ollut oma kotini teini-iän aikaan.

Mitkään ulkomaanmatkat eivät tee minua niin onnelliseksi, kuin oma mökki.

Omista lapsista näkee nyt sitä samaa tuttua intoa, kekseliäisyyttä ja iloa maaseudun tarjoamaa ympäristöä kohtaan. Telkkaa tulee katsottua erittäin vähän ja unetkin maistuu aina kaikille, lapsista puhumattakaan, kun päivän touhuaa ulkona. Meillä ei edes ole eläimiä siellä, paitsi koiria. Varmasti olisi, mikäli asuisimme vastaavassa paikassa, joten aktiviteettiä ja uuden oppimista olisi rajaton määrä.

Yllä olevalta videolta pääset näkemään pienen palan meidän sielunmaisemia.

Aloinkin miettimään, että onko lapset onnellisempia maalla kuin kaupungissa? Voisiko se olla parempi paikka kasvattaa lapsia, varsinkin tässä nykymaailmassa. Ymmärrän, että pitkät välimatkat voivat olla monille ahdistava ja elämää vaikeuttava asia, mutta itse en koe sitä ollenkaan niin. Usein ne ketkä aika erakkona asuu, ovat saaneet sen elämäntavan erittäin toimivaksi. Myös niiden lasten kannalta.

Keskellä ei mitään on lukemattomia mahdollisuuksia, koska usein luovuus puhkeaa kukkaan luonnon keskellä.

Omasta mielestäni keskellä ei mitään saattaa olla paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin kaiken keskellä. Olen hyvä esimerkki siitä, että vaikka olisi mahdollista tavata ihmisiä ja harrastaa vaikka mitä, niin en sitä kuitenkaan usein tee. Luonnon läheisyys ja sen arvostaminen on jotain, mitä haluan korostaa lasteni kasvatuksessa. Vähän ja vaatimaton voi olla paljon!

Tällä hetkellä näyttää siltä, etten pääse koskaan asumaan maalle, mutta ehkä jonkinlainen kompromissi on mahdollinen. Siksi olenkin erityisen iloinen siitä, että meillä tällainen paikka on. Vaativan esikoisen paimentaminen tuntui paljon helpommalta mökillä, kuin kotona. Ympäristöllä on siis kasvatukseenkin liittyen suuri merkitys. Ehkä olin itsekin erilainen itselleni mieluisassa paikassa.

Nyt me olemme jo saapuneet takaisin kotiin ja arjen pariin. Vanhempi poika kyselee jo malttamattomana, että mennäänkö me talvella uudestaan "mökkikotiin". 

Jasu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Maalla on turvallista kasvattaa lapsia. Kylän väki tuntee toisensa, kavereita löytyy, kyläkoulu. Ainut miinus on että pitää kuskata harrastuksiin. Mutta loppujen lopuksi en koskaan ikinä veisi lapsiani betoniviidakkoon.

Vierailija
2/4 | 

Maalla kasvaneena en kyllä ikinä muuttaisi sinne lasten kanssa. Kesällä kiva, tavallaan, mut talvella on vaan pimeää eikä työ- ja koulupäivien jälkeen ole mitään tekemistä, kun ulkona ei nää mitään ja on liukasta. Kavereita ei ole mailla halmeilla ja kouluunkin pitkä matka (viimeistään yläasteella), harrastuksista puhumattakaan. Ei leikkipuistoja tai uimarantoja, ei kunnon pulkkamäkiä (laskettiin pulkalla autotiellä, onneksi ei jääty auton alle). Itse vietin teini-ikäni lähinnä tietokoneella tai näpytellen tekstareita, että sai edes jotenkin pidettyä yhteyttä kavereihin.

Minua ei siis saa enää ikinä muuttamaan mihinkään missä ei ole katuvaloja ja joukkoliikennettä. Se talven pimeys ja auto-riippuvaisuus on niin ahdistavaa, etten halua kokea sitä enää. Kaupungissakin voi asua rauhallisessa ja turvallisessa lähiössä, ainoa huono puoli on se että asunnot maksaa enemmän.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Ymmärrän. On kyllä niin paikasta kiinni, en mäkään ihan mihin tahansa lähtisi, mutta esimerkiksi tuo meidän oma paikka niin siellä ei kyllä ole puutetta mistään. Varsinkaan siitä uimarannasta tai pulkkiksista. :)

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017