Kuten jo viime postauksessa kerroin, niin olen innostunut sukututkimuksesta. Siinä samalla aloin kiinnittämään huomiota lasten kuolleisuuteen. 

Tutkimissani julkisissa Suomen kirkonkirjoissa oli lähes aina ilmoitettu henkilön kuolinsyy. Harvat elivät 70 ikään saakka. 40-50 -vuotiaiden määrä oli valtava, kuten myös lasten. Vietin yhden illan kartoittaen pelkästään 1-3 -vuotiaiden lasten kuolinsyitä. 

Jostain syystä asia koskettaa minua jotenkin ylitsepääsemättömällä tavalla. Ehkä siksikin, että mietin koko ajan suuntaudunko opinnoissani lastenhoitotyöhön. Lisäksi, olenhan äiti itsekin. Tulen pahoinvoivaksi jos edes ajattelen, että joutuisin hautaamaan oman lapseni. Mummoni mummon äiti Justiina teki tietojeni mukaan sen kolme kertaa, ollen yhteensä 11 lapsen äiti. 

Rokotukset puhututtaa. 

On jotenkin absurdia lukea kuinka entisajan lapset kuolivat kuumeeseen, mukaan lukien keuhkokuume tai vaikkapa ripuli. En tiedä, mutta uskon, että ripulin taustalla oli rotavirus. Tuohon aikaan ei ollut parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä. 

Isoisoäitini on menettänyt muutaman kuukauden ikäisen vauvansa juurikin ripulin vuoksi. Mummoni kertoi, kuinka ohjeeksi oli annettu ettei vauvaa saa nyt imettää. Jokainen voi laskea yhteen mitä käy, kun tuossa tilassa lasta ei nesteytä. 

Tilastoissa yleisinä kuolinsyinä vilahti myös kurkkutauti, lavantauti, kuristustauti eli kurkkumätä, rutto, iso -ja tuhkarokko ja hinkuyskä. Kuulostaa oikein tutulta, koska meidän lapset saavat osaan näihin rokotteen. Ihmiset liikkuu nyt enemmän kuin koskaan, joten tauteja edelleen riittää. Rokotan ehdottomasti lapseni, jotten löydä itseäni ainakaan tilanteesta, jossa esivanhempani olivat 200 vuotta sitten. 

Nykyaikana vaanii uudet vaarat.

Joskus lapsen kohdalla luki "ilmoittamaton tauti" tai "tietymätön". Siihen aikaan diagnosointi ei tosiaan ollut kehittynyttä, joten moni vakava sairaus oli heille mysteeri. Eräätkin lapset olivat kuolleet turvotukseen ja ummetukseen.

Taustalla voisi ajatella olevan esimerkiksi akuutti munuaisten -tai maksan vajaatoiminta tai hiljaa kytenyt sydänsairaus. Ummetuksen kohdalla tuli heti mieleen esimerkiksi suolitukos, joka vaatii usein pikaista kirurgista hoitoa. Siihen aikaan asiaa ei olla edes osattu ajatella, jolloin myös kuolinsyyt kuulostavat joskus liiankin yksinkertaisilta. 

Tämän päivän kuolinsyyt ovat jotakin ihan muuta. 

Muina kuolinsyinä lapsilla oli hivutusta eli näivetystautia, jonka taustalla oli B12-vitamiinin puutos. Myös riisitautiin kuollut tuli vastaan. Verensyösyä ilmeni myös jonkin verran. Epäilen sen liittyvän tuberkuloosiin. Se on nykyäänkin vakava seuraus hoitamattomassa taudissa.

Omituisin kuolinsyy, mikä toistui suhteellinen usein, oli pistos. Vaikeaa sanoa, että oliko kyseessä tapaturma vai eläimen aiheuttama vamma. Myös hätäkasteita annettiin jonkin verran. Erään 5 minuuttia eläneen vauvan kohdalla luki "heikkous". Siihen aikaan ei ollut työkaluja antaa vastasyntyneelle elvytyshoitoa. 

Onneksi saan olla äiti juuri nyt. 

Nykypäivänä lasten yleisimmät kuolinsyyt ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan syövät sekä synnynnäiset epämuodostumat. Myös tapaturmat, varsinkin liikenneonnettomuudet ja hukkumiset ovat yleisiä. Kontrasti entiseen on mielestäni valtava. 

Vanhoissa tilastoissa minua kosketti erityisesti eräs perhe, jossa äiti, isä ja 3 lasta oli menehtynyt saman kuukauden aikana. Nimenomaan helmikuussa ja vuonna 1872. Syynä oli mätäkuume eli pilkkukuume. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut sairaudesta.

Onneksi saan siis olla äiti juuri nyt ja tässä maailmassa. Vaikka lääketiede onkin kehittynyt mahtaviin mittasuhteisiin, niin edelleen osa äideistä ja isistä joutuu väistämättömän eteen.

Jasu

PS. Helmikuun 15. päivä on kansainvälinen lasten syövän päivä.

Seuraathan jo Instagramtiliäni!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram