Olen aina ollut himohamstraaja. Olen siis säästänyt ihan kaiken millä on vähänkään tunnearvoa. Tämä koskettaa kaikkea vauvan villasukista synttärikortteihin. 

Aina muuttaessa olen miettinyt, että uuteen kotiin en nyt raahaa mitään turhaa ja siltikin jätän pakkaamisen joka kerta ihan liian myöhäiseksi. Näin ollen laatikoihin menee kaikki tavarat, joita ei edes tarvitse. Näin kävi viime muutossakin. 

Olin raskaana, kun muutimme ja purimme laatikoita uuteen asuntoon. Aika monta laatikkoa taisi jäädä viedä vauva-ajallekin purettavaksi. Työnsin kaiken kaappeihin ja kaikki kaapit pursusivat turhaa tavaraa. 

Kunnes meni hermot. Silloin aloitin konmarittamaan ja heitin tavaraa pois. Osa meni ihan roskiin, mutta suurin osa lähti kirpputoreille, Konttiin tai muuten lahjoitukseen. Olen kevään jälkeen poistanut kotoamme tavaraa varmaan viisikymmentä Ikean kassillista ja siltikään kaapit eivät vielä tunnu tyhjiltä. Siinä siis hieman osviittaa siitä kuinka täysiä ne kaapit olivat.  

Kastelahjaksi saadut valokuvakansio, soittorasia ja neulotut töppöset muistuttavat Melissan vauva-ajasta.
Kastelahjaksi saadut valokuvakansio, soittorasia ja neulotut töppöset muistuttavat Melissan vauva-ajasta.

Joitain asioita ei vaan voi heittää pois. Niitä ovat esimerkiksi esikoisen vauvatavarat. Silloin olivat kovassa huudossa kultakaupasta ostettavat kastelahjat ja Melissalla onkin niitä aika monta. On soittorasiaa, valokuvakansiota kuin helistintä ja hammasrasiaa. Ihan kaikkea löytyy. Ei niistä kuitenkaan raaski luopuakaan. 

Yksi asia, jonka olen jokaiselta lapselta säästänyt, on ollut yksi mekko ja jotkut kengät. Melissalla se on ukin ostama röyhelömekko, joka oli päällä isotädin 50-vuotisjuhlissa ja Adidaksen pienet tossut. Bealta on tallessa Janin ostama ensimmäinen mekko ja kummilahjana saadut pinkit Reinot. Vivialta on tallessa puolivuotiskuvissa oleva punainen mekko ja pienen pienet tossut. Vivialle on säästetty myös mummin tekemiä vaatteita, kun hän ei oikein vielä ollut sopiva kaupan kokotaulukoihin. 

Eihän tällaisia nyt voi hävittää? Kuvassa ukin ostama mekko, nimellä varustettu body ja Adidaksen tossut.
Eihän tällaisia nyt voi hävittää? Kuvassa ukin ostama mekko, nimellä varustettu body ja Adidaksen tossut.

En ole kovinkaan paljon pienemmiltä säästänyt tavaraa, koska meillä on kotona aika rajalliset säilytystilat. Melissalta säästin vaikka mitä, kun hän oli pieni. Olen vuosien varrella karsinut tavaroita huimasti, mutta ei niitä kaikkia vaan raaski poiskaan heittää. 

Pitäisi vielä keksiä jotkut kivat säilytyslaatikot, joihin jokaisen tavarat saisi nätisti laitettua. Tällä hetkellä ne majailevat läpinäkyvissä muovilaatikoissa. 

Kummitäti toi 2-vuotiaalle Melissalle cheerleader-asun. Rusetti muistuttaa Melissan cheerleader-harrastuksesta, jota hän harrasti muutama vuosi sitten.
Kummitäti toi 2-vuotiaalle Melissalle cheerleader-asun. Rusetti muistuttaa Melissan cheerleader-harrastuksesta, jota hän harrasti muutama vuosi sitten.

Eihän jotkut varmaan säästä mitään, mutta minusta on ihanaa välillä palata näiden pariin ja muistella aikaa, jolloin lapset olivat pieniä. 

Oletteko te säästäneet lasten tavaroita?

Jos olette, missä säilytätte niitä? 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi uusperheen arjesta. Meillä asuu kirppiksiä rakastava äiti Susanna, kirjoihin ja konsolipeleihin uppoutuva isi Jani sekä tyttäret Melissa (02/05), Bea (02/12) ja Vivia (09/16). 

Sunnuntaisin blogin valtaa Nörttimiehen PeliCorner, jossa Jani käy läpi konsoli- ja pelikokoelmaansa.  

Kuvausvälineinä iPhone SE ja Olympus Pen E-PL7. 

yhteydenotot: colouroutsidethelinesblogi@gmail.com

Seuraathan blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016