Edelliseen kirjoitukseeni tulleessa kommentissa keskenmenoja saanut lukija pohti, että miten seuraavan raskauden aikana osaisi olla juoksematta jatkuvasti vessaan tarkistamaan onko vuoto alkanut.

Valitettavasti en osaa sanoa, koska itse ravasin vessassa tarkistuskäynneillä vähän väliä.

Joku ehkä sanoisi, että kyllä sen sitten huomaa jos vuoto alkaa, että ei kannata stressata. No eihän siitä stressaamisesta toki mitään hyötyä ole, mutta itse en ainakaan ole niin zen, että osaisin olla huoletta. Ja kyllä sen tosiaan huomaa. Itse huomasin juuri tälläisellä ”lepyttelenpä tässä hermojani” -tyyppisellä tarkastuskäynnillä. Minulla vuoto on alkanut vähäisenä ja ilman kipuja. Sellaista vuotoa voi toki olla myös onnistuneissa raskauksissa, mutta itselläni se vähäinenkin vuoto on kaikilla neljällä kerralla tarkoittanut valitettavasti keskenmenoa, joten ehkä ihan ymmärrettävästi olen ollut aika neuroottinen vessaramppaaja.

Huolenaiheiden lista on pitkä, eikä välttämättä kovin looginen tai järkevä

Tuo jatkuva pieni pelko häiritsee myös normaalia elämistä ja tekemistä. Olin aika vainoharhainen, että mitä voin tehdä ja mitä en. Onko salilla käyminen oikeasti ok, vaikka minulla on PT:n laatima raskausajan saliohjelma? Voiko tankotanssia jatkaa kunhan jättää hurjempien temppujen opettelut myöhempään ajankohtaan, vai täytyykö laji pistää jäihin kokonaan? Mitä osia remontista voin tehdä ja milloin minun olisi syytä pysyä kaukana koko työmaasta? Huolenaiheiden lista on pitkä, eikä välttämättä kovin looginen tai järkevä.

Bikinit päällä rannalla en voinut rentoutua kunnolla, kun pelkäsin että vuoto alkaa. Jännä sinänsä, mutta ei siinä pelottanut varsinaisesti itse keskenmeno, vaan se häpeän määrä mikä olisi seurannut siitä jos olisi ollut reidet veressä keskellä yleistä uimarantaa. Kai sitä pelon sanelemana oli niin varma että huonosti käy, joten sitä vain odotti että milloin.

Oletko sinä ollut neuroottinen vessaramppaaja?

 

Se edellinen kirjoitukseni koski lääkkeellisen tyhjennyksen toista yritystä, josta on nyt neljä päivää aikaa. Pahoin pelkään ettei se tuottanut toivottua tulosta, koska lääkkeet aiheuttivat vain kipua, mutta eivät käynnistäneet kunnollista vuotoa. Huomenna on lääkärintarkastus, joten sitten olen vähän viisaampi asian suhteen.

 

♥ Jenny

 

Seuraathan minua jo Instagramissa ja blogia Facebookissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 | 

Itsellä kaksi keskenmenoa takana. Syyksi selvisi kromosomimuutos mitä kannan. Alkuvuodesta tein kolmannen positiivisen raskaustestin ja vaikka nyt kyseessä on testattu alkio, odotti sitä reilusti yli puolen välin joka kerta verta vessaan mennessä. Vasta viime aikoina syynääminen on vähentynyt mutta ei siltikään loppunut kokonaan..

Vierailija
2/16 | 

Itselläni kaksi peräkkäistä keskenmenoa, jonka jälkeen kaksi onnistunutta raskautta. Syytä keskenmenoihin ei löytynyt. Ensimmäisessä raskaudessa keskenmenojen jälkeen ramppasin vessassa ja huoli oli suuri, kun silloinkin verenvuoto alkoi viikolla 7 ja kesti melkein raskauden puoliväliin. Sanoisin, että toistuvia keskenmenoja kokeneet eivät ehkä saa nauttia onnistuneistakaan raskauksista niin paljon , kun pelko painaa.

Vierailija
3/16 | 

Minulle tuli toista lasta toivoessa kaksi perättäistä keskenmenoa, toinen viikolla 12, toinen loppui heti alkuunsa viikolla 6. Ja minäkin sitten seuraavassa raskaudessa ravasin vessassa, pelkäsin ja en uskaltanut iloita kuin vasta kun reilu 20viikkoa oli täynnä. Ja heti kun iloitsin, oli lapseni syntyä ennen aikojaan ja makasin vuodelevossa loppuraskauden, ja pelkäsin ja jännitin taas.. Onneksi kuitenkin lopulta meni hyvin. Mutta tämä osoittaa sen, että kun on tämmöisiä kokemuksia, ei varmaan koskaan osaa ottaa rennosti näissä tilanteissa ja pelko on kokoajan läsnä.

Tsemppiä sinulle keskenmenostasi toipumiseen ja kovasti voimia! 💕 Toivottavasti sinullekkin pian kuitenkin siunaantuisi onnistunut odotus ja saisit oman pienen nyytin syliisi.

Jenny In a boho home
Liittynyt2.9.2014

Kiitos kovasti! ❤️
Kamala tilanne ollut sinulla. Itsesyytökset ovat myös rankkoja keskenmenojen suhteen ja voin vain kuvitella miten tuossa tilanteessa saattaisi itseään syyttää iloitsemisesta. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. 😊

In a boho home -blogi Vanha talo, värikäs koti. Remonttia, sisustamista, vegaaniruokaa, diy juttuja ja lapsihaaveita.
Instagram
Facebook

Mort
4/16 | 

Täällä nyt menossa 6+4 ja käyn vessassa kurkistelemassa varmaan vähintään kerran tunnissa. Tämä on ensimmäinen tärppini ja pelko ja jännitys varjostavat kyllä joka hetkeä. Jos en pelkää keskenmenoa niin sitten ulkoista tai tuulimunaa. Milloinkohan sitä osaisi alkaa nauttia ja vähän rentoutua, vai alkaako sitä vaan pelätä aina uusia asioita? Tää ei nyt ihan vastaa sitä mielikuvaa, mikä esimerkiksi elokuvista tulee raskaudesta :D Olen tässä seurannut suurella sympatialla polkuasi jo jonkin aikaa, kaikille ei ole näemmä se helpoin tie varattuna. Halaus sinne <3

Jenny In a boho home
Liittynyt2.9.2014

Onnea odotukseen! 😊
Olen kyllä kuullut sanottavan, että synnytyksestä se pelkääminen vasta alkaakin. 😃 Ei kovin lohdullista, mutta varmasti ihan totta, että mitä isommaksi ja itsenäisemmäksi lapsi kasvaa, sitä suurempi huoli hänestä on.
Elokuvat eivät kyllä todellakaan anna oikeaa kuvaa. Tai kyllähän joillain homma toimii kuin elokuvissa; kerrasta tärppi ja kaikki menee kerralla hyvin.

In a boho home -blogi Vanha talo, värikäs koti. Remonttia, sisustamista, vegaaniruokaa, diy juttuja ja lapsihaaveita.
Instagram
Facebook

Vierailija
5/16 | 

Ensimmäinen raskaus keskenmenojen jälkeen meni vessassa rampatessa tarkistamassa tilannetta siihen asti että vauvan liikkeet alkoi tuntua kunnolla, tämän jälkeen alkoi jatkuva vauvan liikkeiden tunnostelu. Toisessa raskaudessa en enää edes kerennyt käydä tarkistelemassa koska vilkas taapero ja työ vei kaiken keskittymisen. Ensimmäinen raskaus tuntui pitkältä kuin nälkävuosi mutta toinen tuntui menevän liiankin äkkiä loppuun asti 😅

Jenny In a boho home
Liittynyt2.9.2014

Se varmaan kyllä auttaa vessaramppaamiseen kun liikkeet alkaa tuntua, mutta voin vain kuvitella kuinka paljon sitten tulisi tarkkailtua niitä liikkeitä. Hyvä että taapero piti kiireisenä toisella kerralla. 😊

In a boho home -blogi Vanha talo, värikäs koti. Remonttia, sisustamista, vegaaniruokaa, diy juttuja ja lapsihaaveita.
Instagram
Facebook

Vierailija
6/16 | 

Minulla on takana yksi onnistunut raskaus ja yksi keskenmeno. Kolmatta raskauttani kutsuttiin alun verenvuodon takia uhkaavaksi keskenmenoksi. Nyt mennään rv18+, edelleen pelkään että raskaus keskeytyy. Viimeksi eilen koin vessassa kauhun hetkiä, joka osoittautui vääräksi hälytykseksi. Jotenkin vaikea uskoa, että raskaus päättyy onnellisesti. En uskalla ottaa esikoista kaupunkireissulle mukaan, kun samaan aikaan tehdään rakenneultra. Varmasti sieltä löytyy jotain ja järkyttäisin lasta itkullani.

Vierailija
7/16 | 

Onpa tutulta kuulostavia juttuja :( Olen siis todella pahoillani siitä mitä joudutte käymään läpi.
Ensimmäinen keskenmenoni alkoi perjantai-iltana Prisman kassajonossa tuntuneella pienellä vatsakivulla, jonka totesin sitten kotona aiheuttaneen pientä verenvuotoa. Minua tyynnyteltiin ja käskettiin seurata tilannetta, mutta itse olin aivan varma tapahtuneesta ja tilasin lauantai-aamuksi ajan yksityiselle lääkärille. Muutamia päiviä sitten piti odottaa, että hänen tekemänsä lähete käsiteltiin julkisella puolella ja minulle järjestyi aika lääkkeiden hakuun...
Meillä oli siis toista lasta yrittäessä kolmen vuoden ja kuuden keskenmenon jakso, ennenkuin löysin avun yksityiseltä lapsettomuus lääkäriltä. Ainakin niin koen, että hänen määräämänsä keltarauhashormoni-lisä oli se merkittävä tekijä, kun ennen hänen tapaamistaan tehdyissä lapsettomuustutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä keskenmenoille. Toiset lääkärit pitivät minua jo kohtuu iäkkäänä (eli näitä keskenmenoja nyt tapahtuu...) ja toiset totesivat, että ei siinä kohtaa lähestyvä 40vee ole mikään raja (muulle kuin et julkisella puolella ei apua perustutkimuksia enempää tarjota).
Ja kuulosti tutulta myös Ylen sivuilla huomaamani juttu. Ei meilläkään isältä kyselty mitään, kun ei joka kerta minultakaan kysytty mitään jaksamisesta. Tuo mainitsemani yksityinen lapsettomuuslääkärihän totesi minulle, että "kehosi kestää kyllä vaikka kuinka monta yritystä, mutta pää ei" ja antoi aiheeseen perehtyneen psykologin käyntikortin. Ja useat tahot vetosivat siihen, että "onhan teillä jo yksi". Totta, esikoisemme piti meidät arjessa kiinni ja tuotti suurta iloa, mutta ei tietenkään voinut olla pelkästään lohduttaja meille. Ja mielestäni meillä oli yhtä suuri oikeus toivoa toista lasta sekä surra silloin toivottomalta tuntuvaa tilannetta, kuin lapsettomuudesta kärsivillä.
Nyt meillä on pian kaksi vuotta täyttävä ihana neiti, ja vaikka joskus kolmesta lapsesta haaveilin, niin enää en uskaltaisi ottaa riskiä ja joutua kohtaamaan sitten pettymystä...

Jaksamista teille kaiken läpikäymiseen ja uuteen yritykseen!

Lopulta äiti
8/16 | 

Minulla on ollut 10 sairaalassa diagnostisoitua keskenmenoa, lukemattomia keskenmenoja, jolloin en ole ehtinyt edes terveydenhoidon piiriin, mutta myös kolme raskautta, joiden tuloksena minulla on kolme tervettä lasta. Mitään vikaa keskeytyneissä alkioissa/sikiöissä ei löydetty, joten vika oli minussa. Onnistuneissa raskauksissa sain kuudennesta/seitsemännestä viikosta lähtien lääkityksen, jotta raskaudet pysyisivät. Jouduin myös vuodelepoon jo 15-24 viikosta lähtien, mutta tulokset olivat kaiken sen vaivan arvoiset. Minua hoidettiin Taysissa. Toivon kaikille teille, jotka kamppailette toistuvien keskenmenojen kanssa, osaavia lääkäreitä, jotka ottavat teidät yksilöinä ja pohtivat tosissaan keinoja. Minulla kävi aikoinaan hyvä tuuri, sillä sain hoitavaksi lääkäriksi sellaisen gynekologin, joka sanoi minulle, että soita hänelle heti vaikka kotiin, jos raskaustesti näyttää plussaa, jotta hoito voidaan aloittaa heti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Vanhassa talossa, värikkäässä, boheemissa kodissa häärää käsityöyrittäjä Jenny, aviomies Mumu ja kolme kissaa.

Täällä remontoidaan ja sisustetaan, kierrätetään, tuunataan ja kokkaillaan vegaanista ruokaa.
Haaveillaan valmiista kodista, selkeästä järjestyksestä, kauniista pihasta ja matkustelusta.

Kaikista eniten haaveilemme kuitenkin vauvasta. Mahdollisuudesta tulla äidiksi ja isäksi.


Seuraa blogia
Facebook
Instagram

Blogit.fi
Blogipolku
Bloglovin'

Ota yhteyttä
jenny.kotilainen[a]hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto