Viimeinen kuukausi on ollut minulle erittäin raskas. Elämä tuntuu potkivan olan takaa ja olen ollut masentunut, eikä mikään ole oikein huvittanut. Viimeiseen kuukauteen on sisältynyt muutakin ikävää, mutta yksi suurimmista surun aiheista on ollut se, että 2.10 olisi ollut vauvamme laskettu aika, mikäli tuo pieni olisi vain jaksanut jatkaa eloaan.

Mutta en minä aivan sängyn omana ole ollut, vaikka kieltämättä nouseminen on ollut työn ja tuskan takana melkein joka päivä.
Elämäni aakkoset -postauksessa kerroinkin, että tarkoituksenamme on ollut aloittaa kuukausitreffit ja syyskuun lopulla yhtenä lauantaina oli ensimmäiset.

Ensin vuorossa oli sointukylpy, joka järjestettiin Heinolan taidemuseolla osana kylpyläkauden päättäjäisiä.
Sointukylpy kesti puolisen tuntia ja se oli todella rentouttavaa ja mukavaa. Makasimme lattialla viltin alla pää tyynyllä ja vain nautimme rauhasta ja äänimaljojen sekä gongin äänistä.

Sointukylvystä suuntasimme kaupan kautta kotiin tekemään eväitä, joita lähdimme nauttimaan Karhulammen kodalle, joka sekin sijaitsee täällä kotikaupungissamme.

Evääksi teimme kolmioleipiä, lämmintä kaakaota ja otimme lisäksi soijanakkeja mukaan, koska kun kodalle olimme menossa nuotion ääreen, oli jo ihan periaatteesta otettava jotain grillattavaakin mukaan. Kodalla olo oli myös rentouttavaa ja mukavan rauhallista yhdessäoloa. Siellä voisi käydä polttamassa nuotiota useamminkin.

 

♥ Jenny

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Vanhassa talossa, värikkäässä, boheemissa kodissa häärää käsityöyrittäjä Jenny, aviomies Mumu ja kaksi kissaa.

Täällä remontoidaan ja sisustetaan, kierrätetään, tuunataan ja kokkaillaan kasvisruokaa.
Haaveillaan valmiista kodista, selkeästä järjestyksestä, kauniista pihasta ja matkustelusta.

Kaikista eniten haaveilemme kuitenkin vauvasta. Mahdollisuudesta tulla äidiksi ja isäksi.


Seuraa blogia
Facebook
Instagram

Blogit.fi
Blogipolku
Bloglovin'

Ota yhteyttä
jenny.kotilainen[a]hotmail.com

Instagram