Silmät meinaa lupsua kiinni. Taistelen väsymystä vastaan ja yritän pitää ne auki. Meillä on takana yksi huono yö. Yksi vain. Ei esimerkiksi kolmen kuukauden putkea huonoja öitä. Meitä kun on onnistanut siinä, että niin kaksivuotiaamme, kuin viisikuisemme nukkuvat kumpikin jo täysiä öitä, eivätkä valvota. Siksi tunnen aina huonoa omatuntoa siitä, kun yhden yön huonot unet tuntuvat minusta ihan ylitsepääsemättömiltä.

Joku muu joutuu kestämään paljon enemmän.

Olen aika usein miettinyt sitä, onko minulla, kahden hyvin nukkuvan tytön äidillä oikeus olla väsynyt? Tai puhua siitä, kun olen?

Aika usein, kun mainitsen siitä yhdestä huonosti nukutusta yöstä, saan kuulla, kun jollain toisella asiata ovat huonommin. Kaikella rakkaudella ja sympatialla heitä kohtaan. Eikä minulle heru sympatiaa myöskään avomieheltäni, jota hoidetaan tällä hetkellä pitkäaikaisen ja vakavan väsymyksen vuoksi. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän hoitojakson ajan, huonot yöt ovat täysin minun vastuullani. Hänen täytyy saada nukkua.

Mistään maata mullistavassa tässä ei ole kyse. Selviän vallan mainiosti ja saan kyllä nukuttua pääsääntöisesti hyvin. Yksi valvottu yö tietää kyllä muutamaa rankkaa päivää, mutta se on lopulta ihan okei. Edelleenkään, minun kohdallani kyse ei ole muutamasta rankasta kuukaudesta.

Kyse onkin siitä, että onko minulla oikeus sanoa olevani joskus väsynyt? Seurassani, kun on kuitenkin suurella todennäköisyydellä joku sellainen, jolla on enemmän valvottuja tunteja kuin minulla. Onko minun yhden yön aikana kerätty väsymykseni vähäpätöisempää kuin toisen, jolla on valvottuja öitä vaikka kahden viikon edestä? Onko minulla oikeus haaveilla espresso tiputuksesta suoneen, kun väsymys tuntuu ylivoimaiselta?

Puolustuksekseni haluan sanoa, että kun on tottunut nukkumaan hyvin, niin se yksikin huono yö tuntuu oikeasti aivan ylivoimaiselta. En itse halua vähätellä kenenkään väsymystä, oli se sitten lähtöisin yhdestä, kahdesta tai kahdestakymmenestä tai sadastakahdestakymmenestä valvotusta yöstä.

Miten teillä nukutaan?

xx

Jenni S.

Kuvat: Erika Huhta | Editointi: Minä

 

Löydät minut ja blogini myös somesta! Sieltä löydät myös sellaisia juttuja, jotka eivät blogiin päädy,

sekä pysyt ajan tasalla uusista postauksista. xx

Facebook | Instagram | Pinterest

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Selviytyjä
1/6 | 

Koskaan ei pidä tuomita toisen ihmisen väsymyksen tunnetta! Se on niin kokonaisvaltainen! Saat sanoa olevasi väsynyt. Se joka on valvonut enemmän, käy luultavasti niin ylikierroksilla, ettei edes tunne väsymystä enää... Ainakin itselläni kävi näin. Tsemppiä!

Käyttäjä10824
Liittynyt25.3.2018
2/6 | 

Meillä on nukuttu huonosti, tai siis minä olen nukkunut huonosti ja valvonut jo sen 9kk lapsen ikää ja pari raskauskuukautta siihen päälle. Mutta siihen jotenkin tottuu ja turtuu. Mutta auta armias jos onkin 1-2 parempaa yötä ja sitten taas valvotaan niin voi herranen sentään! Joten uskon kyllä että kun keho tottuu tiettyyn unirytmiin ja kun siihen tulee hetkellinen muutos niin koko kroppa reagoi. Saat olla väsynyt ja saat sen sanoa <3 mulle ainakin, enkä vähättelisi.

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Kiitos kommentista. Kyllä, kroppa tottuu ja turtuu. Mikä ei tietenkään ole aina hyväksi, mutta niin se vain on.
Yritin tällä tekstillä hakea sitä, että jokaisen väsymykseen, isoon ja pieneen, voisi suhtautua ymmärtäväisesti, ilman nokittelua. Mikä tuntuu aika tavalliselta.
Toivottavasti teilläkin nukutaan jo paremmin.

Jenni S. | big mamas home

Tiukuli
3/6 | 

Ehdottomasti saat tuntea väsymystä! Itsellänikin ihan kohtuu hyvin taapero ja vauva nukkuvat, mutta itse tarvitsen paljon unta ja mies tekee vuoro työtä. Kun mies menee iltaan niin monesti miehen noustessa klo10.30 itse pääsen nukkumaan päikkäreitä klo13 asti ja miehen vapaa päivinä vuorotellen toinen saa aamusta jatkaa unia ja klo10.30 vaihto (ja toki vapaa päivinä vuorotellen mies myös yö "vahdissa" Vaavin kanssa). Helpottaa paljon kun edes välillä saa aamullakin jatkaa unta yö pomppimisen jäljiltä. Myöskin kun olemme mummoloissa käymässä, toisessa mummolassa saadaan monesti aamulla jatketaan unia ja oman äitini luona äiti ottaa vauvan yö vahteja että itse saan huilia. Onneksemme meillä on tuollaista turvaverkostoa, vaikkakin isovanhemmat asuvatkin kauempana. Miehelle taas olen alusta asti tehnyt selväksi että minulla on myös oikeus saada lepoa siinä missä hänelläkin, tottakai hän saa työpäivinä varsinkin nukkua yöt hyvin että jaksaa, mutta kyllä vaan itsekin olen parempi ihminen ja äiti kun saa levätä. :)

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Teillä kuulostaa olevan hyvä, toimiva systeemi. Itseäni vähän jännittää, kun tulevaisuudessa teemme miehen kanssa kumpikin vuorotyötä, että miten saamme homman toimimaan.
Meillä minä kaipaan joka yö sen seitsemän tuntia unta, että pystyn toimimaan. Yleensä saankin sen verran, mutta välillä tulee näitä öitä.

Jenni S. | big mamas home

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018