Kuuntelin viime viikolla Afterworkin podcastin naisista, tytöistä ja naiseudesta, mikä sai minut itseni miettimään omia näkemyksiäni. Näin naistenpäivän kunniaksi minäkin haluan avautua vähän tyttöydestä ja tyttöjen kasvattamisesta.

Itse koen olevani muutos vaiheessa, siirtymässä tytöstä naiseksi. Vaikka lainsilmissä olenkin ollut jo pitkään nainen. Ainakin itseni tytöttely tuntuu valtaosassa tilanteessa luontevammalta. Mutta joissain tilanteissani koen viimein olevani oikeasti aikuinen. Siinä on tosin mennyt aikaa. En ole koskaan tuntenut itseäni niin naiselliseksi ja naiseksi, kuin ollessani raskaana. Silti, näin kahden lapsen jälkeen minusta löytyy sitä tyttöyttä. Afterworkin naisetkin sen sanoivat; Tyttöys on mielentila.

Olen nyt 28 vuotias, joten siitä on kymmenen vuotta, kun minusta tuli lain silmissä nainen. Mutta minusta parikymppiset voivat ihan huoletta olla vielä tyttöjä. Kaksikymppiset ovat kuitenkin sitä aikaa, kun etsitään itseään ja opetellaan sitä omaa elämää. Tässä iässä saa hyvillä mielin kokeilla vielä asioita. Eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos ei ihan vielä tiedä sitä omaa polkuaan.

Mutta kuten Petra ja Jenni sen sanoivat, minäkin haluan säilyttää itsessäni sen tyttöyden ja pilkkeen silmäkulmassa, ihan hamaan loppuun asti.

Koru BY PINJA (saatu)

Korvakorut H&M

Neuletakki NEW YORKER (second hand)

Paita LINDEX

Housut CUBUS

Kengät SECOND HAND

Ja tähän loppuun haluan sanoa sanasen tyttöjen kasvattamisesta. Meitä kun on siunattu kahdella upealla ja kauniilla tyttärellä. Tytöiksi he ovat syntyneet ja tyttöinä he tulevat todennäköisesti kasvamaankin. Heillä on tyttöjen nimet ja todennäköistä myös on, että he tulevat aikanaan saamaan myös rinnat. Tytöt ja pojat ovat fyysisesti erilaisia ja se on ihan okei. Minun mielestäni tyttöys on hieno juttu, ei sitä tarvitse hyssytellä. Joku viisas on tainnut sanoa, että erilaisuus on rikkaus.

Kaikki ansaitsevat kuitenkin samat edut ja oikeudet, sukupuoleen katsomatta. Meiltä ei löydy tyttöjen leluja. On vain leluja. Esikoinen leikkii onnellisesti sekä kaivinkoneella, että nukeilla. Ja aiomme myös opettaa, että he pystyvät ihan samoihin, kuin pojatkin. Isä taitaa syvällä sisimmässään toivoa, että jompaakumpaa tyttöä saattaisi tulevaisuudessa kiinnostaa edes vähäsen maanpuolustus.

Summasummarum, ollaan kaikki rohkeasti tyttöjä. Se on ihanaa!

Ja miehet, muistakaa tyttöjänne vaikka kukkasella. Tänään on hyvä päivä sellaiseen.

Ihanaa naistenpäivää!

xx

Jenni S.

Kuvat: Pinja Tuominen | Editointi: Minä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Kyllä. Minusta olisi hienoa, että kaikki muistaisivat sen ettei sukupuoli ole rajoittava tekijä sen sijaan, että pelkäisimme lastemme kasvavan kieroon, jos heidät kasvatetaan tyttöinä ja poikina.

Jenni S. | big mamas home

Vierailija
2/4 | 

Entäs jos lapsesi ei itse koe olevansa tyttö, eikä edes poikakaan? 
Väännättekö silti siihen muottiin, että tytöksi kasvatetaan koska on sattunut syntymään sukupuolimäärittelyn aikana? 
Enemmänkin pitäisi pyrkiä eroon siitä ajattelusta, että joksikin sukupuoleksi ja sen ominaisuudeksi PITÄÄ kasvattaa. Kyllä tytöt kasvaa tytöiksi, jos kokevat sen tärkeäksi itselleen. Ei siihen tarvitse erikseen kasvattaa. Ei sukupuolineutraalisuus poista lapselta sukupuolta, eikä myöskään keneltäkään oikeutta sen ilmaisemiseen. Enemmänkin toivoisin ettette oleta lapsenne sukupuolesta mitään, samoin kuin ette voi olettaa vastaantulijoidenkaan sukupuolesta mitään. 

Tuntuu varmasti vaikealta, kun on itse kasvanut sukupuolitettuun rooliin, mutta sitten kun asian pystyy sisäistämään, se on oikeasti todella helppoa. 

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Meidän tytöt ovat toistaiseksi niin pieniä, että heidän kanssaan tämä sukupuolikeskustelu on sitä luokkaa: äiti on tyttö, isi on poika ja minä olen tyttö. Ollaan puhuttu, että maailmassa on tyttöjä ja poikia ja naiset on aikuiseksi kasvaneita tyttöjä ja jne. Toistaiseksi se on riittänyt ja niillä ollaan menty. Ja kun esikoiselta on kysytty mikä hän on on, hän on vastannut, että on tyttö. Jos hän joskus vastaisi toistuvasti, että on poika, siitä keskusteltaisiin asianmukaisesti ja ainakin minä uskon pystyväni hyväksymään lapseni sellaisena kuin hän on. Muistan, että itselläni oli nuoruudessa joku poika vaihe, mutta se jäi vaihteeksi. Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä.
Itse olen avoin tyttöjen tuntemukselle ja tunteille ja toivon, että meillä pystytään avoimesti keskustelemaan myös näistä asioista.

Enkä koe, että meillä kasvatetaan mitenkään roolitetusti. Meillä kasvatetaan kahta tyttöä, mutta ei meillä ole koskaan määritelty millaisia tyttöjä. Tytöiksi heidät tekee genitaalit, mutta ne eivät määrittele heitä.

Mutta minun pitää ehdottomasti myös kuunnella mieheni näkemyksiä tässä asiassa. Hänellä kun on myös omat näkemyksensä tässä asiassa. En voi vain jyrätä hänen näkemystään, joka eroaa omastani. Vähän turhan usein toinen kasvattaja jyrää toisen mielipiteen alleen, vaikka lapset ovatkin yhteisiä.
Uskon kuitenkin, että ollaan löydetty meille sopiva linjaus tässä asiassa.

Jenni S. | big mamas home

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018