Yleisin kysymys, jonka olemme saaneet sen jälkeen, kun kerroimme toisesta vauvasta, on ollut; ”Joko etsitte isompaa asuntoa? Ettehän te tuohon enää mahdu.” Mikä on ehkä ymmärrettävää, sillä onhan meitä tällä hetkellä kaksiossa neljä ihmistä.

Vastaus tähän kuumaan kysymykseen on vaihdellut vuoden mittaan isosti. Haluaisimme kyllä muuttaa vähän tilavampaan, mutta juuri nyt meidän kannattaa hieman odottaa. Tässä tilanteessa mietityttää työt, taloustilanne, lasten päivähoito ja asuinalue ja kaikessa yksinkertaisuudessaan, emme koe juuri nyt järkeväksi vaihtaa asuntoa isompaan, sekä kalliimpaan. Makustelemme tilanteita vielä hetken ajan ja katsotaan miten nämä tilanteet elävät.

Kaksiossamme on nimittäin paljon hyvää, emmekä koe tilaa toistaiseksi toivottoman ahtaaksi. En tietenkään kiellä etteikö meillä olisi hyötykäytetty jokainen neliösenttikin tästä asunnosta. Mutta asiat, jotka häiritsevät juuri nyt eniten, eivät liity mitenkään päin neliöihin, vaan keskeneräiseen sisustukseen. Olemme kuitenkin miettineet pientä muutosta olohuoneeseen toteutettavaksi tämän kesän aikana. Suunnittelemani toisivat myös lisää säilytystilaa olohuoneeseen, joka tuntuu juuri nyt hieman puutteelliselta.

Suomalaiseen unelmaan kuuluu usein iso omakotitalo, jossa vanhemmilla on oma makuuhuone ja kaikilla lapsilla mielellään omat huoneet, iso piha. Se oli minunkin unelmani noin kymmenen vuotta sitten. Olen ikäni asunut omakotitaloissa, ison pihan ympäröimänä. Mutta asuttuani muutaman vuoden omillani, omassa kodissani, mieleni on alkanut hieman muuttua.

Vaikka siivoaminen onkin minulle usein terapiaa, pidän kaikkein mieluiten siivottavat neliöt minimissään. Lihasmuistissa on vielä se aika, kun imuroin vuorollani ison omakotitalon kaikki huoneet kahdessa kerroksessa ja pitkät portaat. Kompaktissa kaksiossamme siivouspäivä ei veny koko päivän mittaisiksi ja mainostamillani tehovarteilla saa jo paljon aikaiseksi.

Olen lisäksi huomannut olevani enemmän kerrostalo, kuin omakotitaloihminen. Suoraan sanottuna tunnen oloni turvallisemmaksi, kun maanpinta on reilusti alempana. Lisäksi, kun keittiön lavuaari meni totaaliseen tukkoon, saatoin soittaa suoraan taloyhtiömme päivystävälle huoltomiehelle. Tämä avasi viemärin ja esti samalla vesivahingon syntymisen. En voisi olla huojentuneempi tästä.

Omakotitalossa kaikki pitäisi tehdä itse tai maksaa jollekin tekemisestä.

On toki ihanaa unelmoida puutarhajuhlista ja keväällä kukkivista omista tulppaaneista, mutta omasta puolestani, vielä ei ole sen aika. Unelmoiminen on siitä huolimatta edelleen ihanaa.

Summa summarum, haluaisimme kyllä muutaman lisäneliön, mutta haluamme edetä varovaisesti. Kun me sitten muutamme, paikka on meille juuri oikea. Sitä ennen, asutaan tutusti, turvallisesti ja tiiviisti meidän kotoisassa kaksiossamme.

xx

Jenni S.

 

Lue myös: Vauvan ensimmäisien kuukausien nukkumisjärjestelyt

Miten teillä asutaan? Kommentoi ja seuraa somessa!

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Blogiarkisto

2018