Esikoisen syntymän jälkeinen vauvakuume alkoi jo synnärillä, kun minulla oli kahden päivän ikäinen vauva sylissäni. Mikä oli vähintäänkin uskomatonta. Epäilen, että niillä surullisen kuuluisilla hormoneilla oli tässä asiassa sormensa pelissä.

Ensimmäinen kolmannes

Laskettu aika 12.11.2017

Meillä oli alusta asti toiveissa kaksi lasta pienellä ikäerolla. Mutta meitä pelotti, kuinka kauan yrittäminen tällä kertaa veisi. Seitsemän vuotta epätietoisuutta oli pitkä aika, kun lasta toivoi hartaasti. Kaiken lisäksi, raastavasta vauvakuumeesta huolimatta, sektion vuoksi, jouduimme odottamaan sektion vuoksi vuoden ennen kuin pystyimme edes yrittämään.

Yllätyimme suuresti, kun kolmen kuukauden jälkeen tutut oireet alkoivat. Olin monta päivää todella epäuskoinen. Voisiko tämä tosiaan mennä näin helposti? Varhaisultra kertoi, että meitä oli todellakin onnistanut toistamiseen. Epäusko muuttui uskoksi ja sitä seurasi nopeasti pelko. Olin toisella kertaa paljon jännittyneempi ja tietoisempi kaikista riskeistä. Enkä minä osannut tällä kertaa sulkea niitä mielestäni ja asettua siihen raskauskuplaan.

Aamupahoinvointi tuli ajallaan, mutta tällä kertaa se ei ollut yhtä voimakasta kuin viimeksi. En halaillut posliinia, mutta oloni oli jatkuvasti etova ja ruokahaluni oli tipotiessään. Tällä kertaa jatkuva, toivoton väsymys oli hankalampi kuin pahoinvointi. Reilun vuoden ikäinen taapero, kun ei väsynyt samalla tavalla, kuin raskaana oleva äiti. Välillä minun oli todella vaikeaa pysyä hereillä. Olin todella huojentunut, kun se lopulta helpotti.

Tällä toisella kerralla raskaus alkoi näkyä todella nopeasti. Niin nopeasti, että minäkin huomasin kasvavan pömppiksen, kun viime kerralla se ilmestyi aavistuksen salakavalasti. Sen lisäksi kaikki lantionseudun jomotukset tulivat paljon nopeammin. Pitkät kävelyt alkoivat sattua melkein heti, kun raskaustesti näytti positiivista.

By Pinjan koru on saatu.

Toinen kolmannes

Nyt pyrin pysymään liikkeessä mahdollisimman pitkään. En antanut jomotusten häiritä, sillä tällä kertaa tiesin ettei mikään normaali toiminta voisi vahingoittaa vauvaa. Lisäksi tiesin, että minunkin palautumiseni olisi helpompaa synnytyksen jälkeen, jos en antaisi kuntoni rapistua. Vaikka olinkin useimmin huolissani, minulla oli koko ajan tietty varmuus asioista. Enhän ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Tähän aikaan olin monilla tavoin todella kiireinen, mikä helpotti odottamisen tuskaa. Aivan erilaista, kuin Little E:tä odottaessa, sillä tätä vauvaa ei ollut aikaa odotella. Oli taapero, oli työ, oli blogi ja vielä parisuhde. Raskaus meni siinä sivussa omalla painollaan. Välillä, silloin kun maha ei ollut koko ajan tiellä, en edes muistanut olevani raskaana.

Ultraäänet olivat raskauden kohokohtia, mutta huomasin jännittäväni myös enemmän ultraääniä. Muistan, että niskaturvotus ultrassa minä ihan vapisin. Toisessa ultrassa vauva piilotteli itseään kätilöltä ja paikalle piti pyytää myös toinen, jotta kaikki mitat saatiin ylös. Silloin saimme kuulla odottavamme toista tyttöä. Mieheni oli alusta asti veikannut tyttöä ja oli riemuissaan, kun hänen veikkauksensa osuivat oikeaan. Minäkin olin iloinen toisesta tytöstä.

Ajattelin, että liikkeiden alettua pystyisin rentoutumaan, mutta mitä vielä. Meidän Baby Buddhamme oli niin rauhallinen, että sain olla alvariinsa laskemassa liikkeitä ja kävimmekin pariin kertaan tarkastamassa sydänäänet, kun vauva ei liikkunut.

Viimeinen kolmannes

Kun muistin ottaa iisisti ja kroppani ehdoilla, voin todella hyvin. Pystyin olemaan töissä melkein äitiyslomaan asti, mihin olen todella tyytyväinen ja me ravasimme Pinjan kanssa kuvaamassa vielä kolme päivää ennen synnytystä. Vaikka olin luvannut, että tällä kertaa valmistautuisin vauvan tuloon paremmin, niin taas minä kokosina avistuksen viime tingassa Ikean huonekaluja. Mutta saan selkeästi paremmin aikaiseksi pieni tuli hännän alla. Ja kaikki, mikä pitikin oli valmista ennen vauvan tuloa.

Supistuksia ei ollut alkuun juuri ollenkaan, mistä olin yllättynyt. Yhtenä iltana supistukset kuitenkin alkoivat ja olin aivan varma, että nyt tulisi lähtö. Ei tullut. Sen jälkeen supistuksia oli kyllä vähän enemmän, mutta ei suinkaan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

Sitten viimeisellä kuukaudella kutinat alkoivat taas, täsmälleen samaan aikaan kuin viimeksi. Minulla oli ollut haamukutinaa, koko raskauden ajan, mutta kun tilanne oli lopulta päällä siitä ei ollut epäilystäkään. Verikokeet todistivat sen, että maksa-arvoni kohosivat taas. Siinä, missä olin viimeksi saanut diagnoosiksi epäselvä maksa-arvojen nousu, tällä kertaa se oli selvä raskausajan hepatokestoosi. Pääsin taas tiiviiseen tarkkailuun, joka oli tuttua viime kerrasta. Tällä kertaa synnytystapa arviossa sovittiin myös käynnistysaika lasketulle päivälle, jos synnytys ei käynnistyisi ennen sitä.

Lauantaina, viikko ennen laskettua aikaa, totesin taas ettei vauva liikkunut niinkuin pitäisi ja lähdin käymään päivystyksessä. Ajattelin sen olevan ihan perusjuttu, minulta otettaisiin sydänkäyrät, lääkäri toteaisi kaiken olevan okei ja lähtisin kotiin. Sen sijaan jouduinkin osastolle tarkkailuun. Vauvan sydänkäyrät olivat erinomaiset, mutta yrityksistä huolimatta vauva ei vain liikkunut. Sunnuntain vietin osastolla, lääkäriä odotellen ja vähän väliä käyrillä maaten. Sinä iltana lääkäri teki käynnistämispäätöksen.

Ensipupu saatu blogin kautta.

Synnytys

Synnytystä lähdettiin käynnistämään heti pallongilla. Sitä seurasi jäätävät supistukset, joiden aikana huusin jo suihkussa sektiota. Supistukset kuitenkin helpottivat heti, kun pallonki oli tullut ulos kolmessa tunnissa. Maanantaina houkuteltiin vielä supistuksia pienellä lääkeannoksella ja osaston käytävällä kävelyllä. Tiistai aamuna lapsivedet menivät sponttaanisti ja synntys lähti käyntiin. Illalla sain tyttäremme jo hetkeksi syliin, ennen kuin minut vietiin kiireellä leikkaussaliin ommeltavaksi.

Vauva syntyi 07.11.

xx

Jenni S.

 

Lue myös: Kauan odotettu yllätysvauva - Ensimmäinen raskaus ja Seitsemän vuotta lapsettomuutta

Erosivatko teidän raskautenne toisistaan jollain tavalla? Seuraa ja kommentoi somessa!

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018