Meidän lapset ovat aina nukkuneet pääsääntöisesti omissa sängyssään. Äidin ja isän vieressä on kyllä A I N A tilaa, jos siltä vain tuntuu esimerkiksi kipeänä tai jos on nähnyt pahoja unia. Ensimmäiset viisi kuukautta kuopuksemme nukkui vieressäni, sekä omassa kehdossaan. Sitten kori alkoi tuntua pieneltä.

Kirjoitin maaliskuussa kaksiomme nukkumisjärjestelyistä. Silloin vauvan sänkynä toimi vielä kehto ja taapero vietti yönsä pinnasängyssä. Emme halunneet kaikkien muutosten tapahtuvan yhdellä kertaa vauvan tulon myötä, joten Little E sai pitää pinnasänkynsä toistaiseksi.

Tässä keväällä totesimme, että vauvan olisi aika siirtyä vuorostaan pinnasänkyyn.

Mietimme olisiko Little E tarpeeksi iso siirtymään lastensänkyyn. Taloudellisesti järkevää oli hankkia juniorisänky toisen pinnasängyn sijaan. Mutta erityisesti miestäni mietitytti se, mitä laidattomasta sängystä seuraisi. Hän näki mielessään jo kauhukuvia taaperosta vaeltamassa öisin pitkin asuntoa ja vääntelemässä hellannuppeja. Rauhoittelin kumppaniani toteamalla ettei taaperomme ole yhtä kertaa lukuun ottamatta kiinnostunut hellannupeista, joten tuskin hän yllättäen saisi niihin pakkomiellettä öisinkään.

Totesimme, että lastensänky olisi kaikin puolin paras ratkaisu. Hankkisimme jatkettavan mallin, joka olisi riittävän matala ja jossa olisi vähän laitaa. Sänky olisi näin riittävän turvallinen reilu kaksi vuotiaalle ja kuitenkin pitkäikäinen.

Siirtymää valmisteltiin pari viikkoa puhumalla taaperolle uudesta lastensängystä. Kerroimme, että pikkusisko tarvitsisi nyt pinnasängyn, koska kehto on käynyt pieneksi ja Little E saisi nyt ihan uuden sängyn. Kyseltiin myös, millaisen sängyn taapero ajatteli saavansa. Sovittiin myös, jos ensimmäiset yöt omassa sängyssä pelottaisivat, niin äidin ja isin viereen saisi tulla nukkumaan.

Kun pahvilaatikot sitten tulivat kotiin, Little E oli mukana tutkimassa ja availemassa laatikoita ja sai seurata mummun kanssa sivusta, kun kokosin sängyn. Meillä tällainen rauhallinen, valmisteleva lähestymistapa on toiminut monessa asiassa ja niin nytkin. Me keskustellaan ja kysellään ja annetaan lapsen omille ajatuksille tilaa. Lopulta isompaan sänkyyn siirtyminen oli odotettu ja mahtava juttu.

Vauva.fi:stä löytyy muuten hyvä artikkeli, jossa on 9 vinkkiä lastensänkyyn siirtymiseen.

Kerron myöhemmin, mistä löysimme taaperon sängyn ja miten nukkuminen ”isojen tyttöjen sängyssä” on sujunut.

xx

Jenni S.

 

Lue myös: Vauvan ensimmäisten kuukausien nukkumisjärjestelyt ja Tiuhti ja Viuhti Ikeassa ja muita sattumuksia

Milloin teillä siirryttiin pois pinnasängystä? Kommentoi ja seuraa somessa.

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Esikoinen siirtyi 2v iässä pari kk ennen kuopuksen laskettua aikaa, ettei tulisi tunnetta, että vauva vie häneltä sängyn.
Kuopus siirtyikin jo 10kk iässä, kun kiipesi ekan kerran omatoimisesti pinnasängystä pois! Totesimme, että matala laita on turvallisempi.

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Tuokin on todella hyvä näkökulma. ❤ Me haluttiin antaa esikoiselle aikaa olla rauhassa pieni myös vauvan tullessa. Kun vaihdon aika tuli, painotettiin sitä, että hän saa uuden sängyn, eikä sitä että vauva tarvitsee pinniksen. Tämä toimi meillä.

Jenni S. | big mamas home

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018