Törmäsin naistenpäivän yhteydessä pariin ajatuksia herättävään postaukseen. Ensinnäkin homevialauran blogissa ajatukseen siitä, pistääkö naistenpäivä meidät entistä tiukempaan muottiin, sen sijaan, että se vapauttaisi. Ja sitten vielä instagramissa Oi mutsi oi mutsin postaukseen, jossa hän huomautti Lumenen ”rajoja rikkovista” mallivalinnoista.

Se herätti ajatuksia minullakin. Erityisesti tämä jälkimmäinen. On tosiaan hieman huvittavaa, että Lumene haluaa olla ”raivaamassa tietä uskallukselle ja rohkeudelle, stereotypioista ja yleistyksistä välittämättä ja kannustaa rikkomaan rajoja”, kun kampanjan kasvoina on vain hoikkia ja alle 45-vuotiaita naisia.

Itse olen käynyt todella, todella pitkän työn ollakseni sinut itseni ja etenkin oman kroppani kanssa. Enkä ole varmasti ainut, joka on kokenut painetta nimenomaan ulkopuolelta päin. Aina on ollut tarjolla joku muotti, johon olisi pitänyt ahtautua. Suurimmat kipuiluni ovat ehdottomasti liittyneet painooni.

Siitä lähtien, kun vartaloni lähti kehittymään, olen ollut muodokas. Mikä tarkoitti yläasteella läskiä, vaikka olinkin ihan normaalipainoinen. Lihoin oikeasti vasta muutettuani Helsinkiin, päästessäni nauttimaan tehokkaasta julkisesta liikenteestä. Siihen asti olin asunut paikassa, jossa piti pyöräillä vähintään kaksi kilometriä joka paikkaan. Ensimmäiselle työpaikallenikin oli matkaa lähes kolme kilometriä ja kuljin sen aina kävellen tai pyörällä. Hyötyliikuntaa tuli päivässä helposti se kuusi kilometriä. Hassua kyllä, että olen kuitenkin paljon itsevarmempi ja luontevampi oman kroppani kanssa nyt, kuin silloin hoikkana tyttönä.

Itse olen sitä mieltä ettei ole mitään kauniimpaa, kuin ihminen, joka kantaa omaa kroppaansa ylpeydellä. Ihan sama, kuinka paljon tai vähän niitä kiloja on tai minkä ikäinen ihminen on. Olen katsonut monet kerrat niitä oman kokoluokkani naisia, joilla on sitä itsevarmuutta vaikka muille jakaa, hieman kateellisena. Se on aivan mielettömän kaunista.

Tämän ajatuksen siivittämänä poseeraan itse koko ajan varmempana asukuvissa, jotka ulottuvat koko ajan yhä suuremman ihmismassan näkyville. En ole täydellinen, mutta olen sinut itseni kanssa. Enkä ole koskaan ollut yhtä onnellinen.

Koru BY PINJA (Saatu)

Korvakorut GLITTER

Neule KAPPAHL

Paita HOLLY AND WHYTE BY LINDEX

Housut H&M

Kengät SECOND HAND

Yritän koko ajan etsiä ja sovittaa niitä parempi elämäntapoja elämääni, sillä haluan jaksaa ja voida entistä paremmin. Mutta varsinkin nyt äitinä, en missään nimessä halua olla tyytymätön omaan kroppaani ja varsinkaan arvostella sitä tytärteni kuullen. En nimittäin halua heidän käyvän yhtä kovaa itsetuntokoulua, kuin mitä itse olen käynyt läpi. Haluan opettaa heille itsensä hyväksyntää ja varmuutta.

xx

Jenni S.

Kuvat: Hanna Poikkilehto | Editointi: Minä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Iina / MouMou
1/2 | 

"Aina on ollut tarjolla joku muotti, johon olisi pitänyt ahtautua."

NIINPÄ! Nuorena se oli ulkomuotomuotti ja nyt, kun en jaksa välittää enää muiden ajatuksista ulkonäöstäni, se on äiti-muotti. :/

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018