Kirjoitukset avainsanalla Lapset

Meidän bebe on täyttänyt kahdeksan kuukautta ja viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut huimasti kehitystä. Kirjoitin kuopuksen kuulumisia ensimmäisen kerran puolivuotiaana ja ajattelin jatkaa sitä nyt.

Tällainen on meidän kahdeksankuinen vauva.

Nukkuminen

Yöt ovat pääsääntöisesti todella säännöllisiä ja helppoja. Meillä vauva nukkuu jopa taaperoa paremmin. Hän nukahtaa usein maitopullolle minun syliini ja nukkuu tyytyväisenä aamuun asti omassa sängyssään. Näin on yleensä. Poikkeusöitäkin löytyy. Baby B on nimittäin onnistunut löytämään sisäisen aamuvirkkunsa ja aamut hänen kanssaan saattavat alkaa välillä viideltä. Näin ei ole onneksi edes joka aamu.

Näyttäisi kuitenkin vähän siltä, että tämä bebe on siskoaan herkkäunisempi. Siinä missä Little E nukkui aina pitkään ja sikeästi, Baby B:n uni häiriintyy herkemmin. Meidän aikuisten täytyy todella varoa iltaisin sängyssä supattelemista, jotta emme onnistu herättämään vauvaa ja päiväunien aikaan olosuhteiden täytyy olla otolliset. Tämän vuoksi bebe nukkuu päiväunensa kaikkein parhaiten pimeissä vaunuissa.

Syöminen

Olemme nyt harjoitelleet rauhassa neljännen ruoka-annoksen lisäämistä päivään. Ilta ja aamupalaksi bebe saa puuroa, päivälliseksi sosetta ja lounaaksi yritän tarjota kokeillen sormiruokaa. Tähän mennessä suurin sormiruokamenestys on ollut ehdottomasti banaaniletut. Pasta päätyy lautaskatapultilla lattialle. Nyt on hyvä aika kaivaa kunnolla esiin Naperosta nautiskelijaksi ja Samasta padasta kirjat, jotka ovat ihan parhaita vauvalle ja muulle perheelle kokkailuun.

Hampaita bebelle on ehtinyt putkahtamaan esiin kaksi. Niillä on ihanaa järsiä ihan kaikkea, mitä käsiinsä saa. Paras purulelu taitaa olla juuri nyt porkkana.

Puhe

Bebe on nyt löytänyt äänensä ja rakastaa sitä. Meillä jokelletaan, kiljutaan, kikatetaan, ähistään tai mölistään muuten vain. Hän tapailee hienosti erilaisia tavuja ja suosikki yhdistelmä juuri nyt on; ”Täitä.” Tällä hetkellä isosisko saa houkuteltua Baby B:stä esiin parhaimmat naurut.

Liikkuminen

Hei, meillä liikutaan. Bebe lähti ryömimään hiljakseen siinä hieman yli seitsemän kuukauden iässä ja nyt meillä mennään jo lujaa. Pari viikkoa sitten hän kokeili muutaman liikkeen verran myös konttaamista, mutta ryömimällä pääsee ilmeisesti nopeammin. Välillä meillä etsitään kissojen ja koirien kanssa tätä Usain Boltin lailla ryömivää vauvaa, joka katoaa sillä samaisella hetkellä kun silmä välttää.

Viikonloppuna bebe puski itsensä myös huterasti tukea vasten seisomaan ja yllätti näin heräilevän isänsä. Seisominen on vielä todella epävarmaa ja ilman aikuisen henkistä tukea, sekä ohjausta, sitä kestää noin kaksi sekuntia. Mutta olemme siirtymässä hiljalleen pelkistetyn sisustuksen aikakauteen.

Kasvu

Beben paino on löytänyt alun siksakin jälkeen oman käyränsä ja kasvaa sillä tasaisesti. Hän on kuitenkin edelleen hoikka ja pieni, toisin kuin siskonsa, joka oli varsinainen michelinbaby. Katsoin neuvolakorteista, niin tytöillä on samassa iässä reilun kahden kilon ero painossa. Hauskaa, miten samoista geeneistä voi syntyä kaksi niin erilaista tyyppiä.

Parhaat

Kuten kerroin jo, isosisko onnistuu kirvoittamaan bebestä parhaat naurut. On muutenkin ihanaa seurata, miten näiden kahden yhteys rakentuu koko ajan. Uskon, että heistä kasvaa vielä ne toistensa parhaat ystävät, sekä tappelupukarit.

Sellainen on meidän bebe. Tämä aika on ollut niin ihanaa ja ainutlaatuista. Meidän pienestä, tuhisevasta nyytistä on kasvanut eloisa, iloinen ja touhukas vauva.

Kiinnostaisiko teitä muuten kuulla miten vauvalta sujui siirtyminen kehdosta pinnasänkyyn?

xx

Jenni S.

Kuvat: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä

 

Kommentoi ja seuraa meitä somessa!

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aika usein, kun puhutaan kaksi ja puolivuotiaasta ensimmäisenä tulee mieleen uhma ja se, kun tämä ikä on niin vaikea. Mutta kun ei se ole. Toki tämän ikäisen kanssa on todella helppoa päätyä niihin juupas-eipäs väittelyihin, mutta ovathan nämä aivan loistavia tyyppejä.

Kaksi ja puolivuotias alkaa olemaan selkeästi enemmän pieni lapsi, kuin vauva tai taapero. Mikä on tuonut meidänkin arkeen aivan uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia.

Tein vähän listaa siitä, miksi 2,5 vuotta on ihan huippu ikä!

… omatoimisuus.

Tämän ikäinen on ihan mielettömän omatoiminen. Hän pukee itse, käy vessassa itse, syö itse ja yrittää monen monta muutakin juttua itse, vaikka ei vielä osaisikaan. Tämä ominaisuus helpottaa arkea suunnattomasti ja aiheuttaa uskomatonta ylpeyden tunnetta. Toki aika ajoin tämä aiheuttaa myös ylimääräistä sotkua.

… mielikuvitus.

Tämän ikäisellä on jo ihan uskomaton mielikuvitus ja se myös näkyy. Olen monesti seurannut ja kuunnellut hänen leikkejään hämmästellen. Hän on muun muassa peitellyt pilvivauvoja vaunuihin nukkumaan siskon viereen ja hänellä on vähän väliä joku mielikuvituslemmikki seuranaan. Viimeisin taisi olla pikkuinen orava.

… hellyys.

Taapero on tavattoman hellä ja empaattinen. Meillä halaillaan ja suukotellaan paljon, sekä näytetään muutenkin hellyyttä. Jos taapero on innostunut jostain syystä läpsäisemään, ollaan ohjattu häntä silittämään, koska se tuntuu kivemmalta. Nykyään tätä silittelyä on paljon enemmän. Hän silittelee, pusuttelee ja halii pikkusiskoakin minkä vain kerkeää.

… keskustelu.

2 ja puoli vuotiaan kanssa voi jo keskustella ja jutella. Hän kertoo sujuvasti hoitopäivän kulusta, mitä ovat syöneet ja tehneet, kenen kanssa on leikkinyt. Häneltä voi kysyä mielipidettä esimerkiksi siitä, mihin leikkipuistoon hän haluaa mennä. On ihanaa tutustua tähän pieneen tyyppiin entistä paremmin näin keskustelun kautta.

… avuliaisuus.

Taapero on joka hetki valmis tekemään jotain ja auttamaan. Eikä meillä hätistellä häntä pois jaloista, vaan otetaan mukaan tekemään ikään sopivia juttuja. Hän tyhjentää meidän kanssa tiskikonetta ja viikkaa pyykkejä, auttaa vauvan vaipan vaihdossa.

… jatkuva oppiminen.

Se miten taapero oppii koko ajan uutta. Me ei pysytä aina ihan perässä siinä, mitä kaikkea taapero osaa. Aika usein meidän perhepäivähoitaja päivittää meidän vanhempien puutteelliset tiedot. Jonkin aikaa sitten kävi esimerkiksi ilmi, että tyttö osaa oikein hyvin pukea itse nämä kesäiset ulkovaatteet päälle ilman apua. Meillä maman vakio vastaus taaperon argumenttiin ”en osaa”, on; ”Yritä. Äiti ei vielä ehdi auttamaan.”

On ihan mieletöntä olla tällaisen pikku tyypin äiti ja seurata hänen kasvuaan tästä vierestä. Millaisia taaperoita teidän kotoanne löytyy? Tunnistatteko omanne näistä kohdista?

xx

Jenni S.

Seuraa meitä myös somessa!

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Siitä on hetki, kun Little E sai oman lastensänkynsä ja me kiepautimme makuuhuoneemme järjestyksen aika lailla ympäri. Se miksi en ole aikaisemmin kuvannut teille makuuhuoneen uutta järjestystä, johtuu siitä että järjestys haki hetken aikaa omaa muotoaan. Nyt se alkaa olla esittely kelpoinen.

Mietin pitkään, miten saisin kaiken mahdollisimman järkevästi, sillä tila oli todella tiukilla. Jos ihan rehellisiä ollaan, meidän makuuhuoneessa jokainen neliösenttikin on käytetty hyödyksi. Tämä on kuitenkin tietoinen valinta ja kyllä se tulee vielä helpottamaan. Siihen asti me nautimme siitä, että keskellä yötä ei tarvitse raahautua toiseen huoneeseen, kun taapero näkee painajaisia.

*LukLabelin panda-juliste saatu blogin kautta.

Jo raskausaikana tutkin hieman Ikean lastensänkyvalikoimia tulevaisuuden varalle. Vaikka jo silloin oli selvää ettemme pitäisi kiirettä. En lähtenyt katselemaan edes muualta, sillä halusin valkoisen perussängyn ja tiesin saavani sellaisen Ikeasta. Arvoin jonkin aikaa Busungen ja Sundvik-mallien väliltä, mutta lopulta meille valikoitui jälkimmäinen. Enkä ole katunut valintaa.

*Laa Laa Livingin Basic-ristikko saatu blogin kautta.

Pinnasänkyhän meillä oli jo myös Ikeasta ja sen malli on Stuva. Pikaisella vilkaisulla totesin, että nykyään valikoimissa olevan pinniksen laatikot ovat aavistuksen eri malliset, mutta muuten sänky näyttäisi samalta.

Pinnasängyn saattaisin valita toisin nyt, mutta lähinnä ulkonäkö syistä. Muutoin tämä on ollut mainio, tukeva sänky, jota voin suositella lämpimästi.

Little E:n nukkuessa vielä pinnasängyssä se oli vastapäätä meidän sänkyä, mutta nyt se siirtyi parisängyn viereen, minun puolelleni. Samalla puolella on myös musta lipastomme, jossa säilytetään taaperon vaatteita. Little E:n sängyn siirsin ikkunan viereen ja hoitopöytä jäi sen rinnalle. Vaaterekki siirtyi pinnasängyn vanhalle paikalle.

Kuten sanoin tiivistä on, mutta me viihdymme ihan hyvin näin. Mitään muuta makuuhuoneeseen ei sitten mahdukaan, joten minä elän toistaiseksi muun muassa ilman yöpöytää.

 

Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten valmistauduimme uuteen sänkyyn siirtymiseen. Voit käydä lukemassa postauksen tästä. Sain silloin lukea facebookissa paljon erilaisia tarinoita siitä, miten sänkyjen vaihdot ovat sujuneet. Kertokaa tekin millaista on, kun lapset ovat siirtyneet pinnasängyistä lastensänkyihin. Onko seurannut pitkiä nukuttamisrumbia vai onko kaikki sujunut ilman ongelmia?

xx

Jenni S.

 

Lue myös: Kotirouvan tunnustukset ja Valaisimista ja sisustuksen yksityiskohdista

Seuraa meitä somessa!

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Maanantain lentäviä ajatuksia, jotka kirjoitin ylös sen kummempia miettimättä. Kivaa kokeilla välillä tällaistakin postausmuotoa.

X On se vain niin ihanaa, kun on kesä. Kaikki on jotenkin niin paljon helpompaa. Lasten pukeminen ja ulos lähteminen. Syöminen tien päällä. Tekemisen keksiminenkin lapsille on paljon helpompaa. Jos on oikein kiireinen päivä, sitä voi iskeä tiipiin pystyyn parvekkeelle ja lapsen aika kuluu siinä.

X Olisi pitänyt yrittää välttää eläintarhan lahjapuotia viimeiseen asti, koska koko reissu oli yhtä; ”Minä haluan tuliaiskauppaan”-hokemaa. Toisaalta päivä oli hyvää kärsivällisyysharjoittelua muuten niin kärsimättömälle taaperolle.

X On se aika hienoa, että meillä on niin ihana paikka kuin Korkeasaari. Eihän se vedä vertoja edes naapurimaamme Kolmårdenille, mutta on siinä omat hyvät puolensa. Me nautitaan saaresta aina yhtä paljon. Lasten kanssa ilon ja ihmetyksen määrä on triplaantunut.

X Me saamme elää juuri nyt uskomattoman hienoa aikaa, kun kumpikin tyttö kasvaa ja kehittyy päätä huimaavaa vauhtia. Lähes joka päivä me saamme ihmetellä heidän oppimaansa. Varsinkin esikoinen hämmästyttää meitä taidoillaan jatkuvasti.

X Olen onnistunut valitsemaan tytöilleni aivan huippuisän, joka osaa kehitellä heille tarinoita siitä, miten Korkeasaaren riikinkukot ovat Sininen uni-laulun sinilintuja, jotka lentävät lasten uniin. Ja jaksaa juosta vaikka läpi kokonaisen saaren, kun taapero saa päähänpistojaan.

X Täytän tällä viikolla 29 vuotta. Viimeinen kaksikymppinen siis edessä. Pitäisiköhän tässä vielä villiintyä?

X Mieheni ehdotti, että lähtisi Little E:n kanssa Ruotsiin sukuloimaan kahdestaan. Tiedän, että hän pärjäisi, mutta kieltämättä äitiä tämä ajatus vähän jännittää. Vaikka se olisi aivan upea kokemus isälle ja tyttärelle.

xx

Jenni S.

 

Mitä sinulla on mielenpäällä juuri nyt? Kommentoi ja seuraa meitä somessa.

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (2)

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Allekirjoitan. Korkeasaari on oikeasti hyvä retkikohde ja kaunis nähtävyys. Yritetään käydä siellä lasten kanssa kerran kesään.

Jenni S. | big mamas home

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Blogiarkisto

2018