Kirjoitukset avainsanalla Yleistä

Tämä haaste on kiertänyt ilmeisesti jo jonkin aikaa sitten eri blogeissa, mutta itse törmäsin siihen vasta hetki sitten. Ja minhän rakastan näitä blogihaasteita.

Tässä siis seitsemän syntiäni.

Herkuttelusyntini…
Se ettei minulla ole sokerin suhteen minkäänlaista itsehillintää. Syön herkkuja niin kauan, että joko oksennan tai ne loppuvat. Sen vuoksi ostan karkkia tai leivon mahdollisimman harvoin. Se on ainoa mahdollisuus pitää herkuttelut aisoissa.

Ihonhoitosyntini…
Ehdottomasti epäsäännöllisyys. En vain yksinkertaisesti muista esimerkiksi pestä kasvojani, joka ilta. Mutta yhdestä jutusta olen ehdoton. Meikit pesen aina pois, vaikka kuinka väsyttäisi. En mene koskaan nukkumaan meikit päällä.

Siivoussyntini…
Välttelen roskien viemistä viimeiseen asti. Olen mestari sullomaan roskia pönttöön ja kikkailemaan, jotta välttyisin viemästä niitä. Minua ei ällötä viedä roskia, mutta koen sen vähän liian vaivalloiseksi. Tämä aiheuttaa meillä välillä pientä sanaharkkaa kotosalla.

Hiussyntini…
Pidän tukkaani jatkuvasti kiinni. Minun pitäisi opetella laittamaan hiukseni niin, että olisi luonnollista pitää niitä enemmän auki.


Ystävyyssyntini…
Olen ajoittain todella huono pitämään yhteyttä ystäviini. En juurikaan nauti viestittelystä ja soitan mieluummin, kun haluan vaihtaa kuulumisia. Tosin, olen tässä mammalomalla petrannut myös tätä viestittelyä. Mutta tiedostan tämän piirteen itsessäni ja yritän aika ajoin huudella ystävieni kuulumisien perään. Onneksi se on tänä someaikana kuitenkin aika helppoa.

Pukeutumissyntini…
Nämä lämpimät päivät ovat tehneet sen, että lapseni näkevät minut kotioloissa useimmin löysissä paituleissa ja kalsareissa, kuin kunnon vaatteet päällä. Olen todella mukavuuden haluinen ja luonnonlapsi, mutta pyrin pitämään edes jotkut vaatteet päällä. Talven tullessa, myös vaatteeni lisääntyvät.

Parisuhdesyntini…
Se, että älyän keskittyä mieheeni vasta muutaman huomautuksen jälkeen. Iltaisin, lasten mentyä nukkumaan yritän kirjoittaa blogia ja käsitellä kuvia. Liian usein mieheni joutuu kilpailemaan huomiostani läppärin kanssa. Tämä on taas niitä juttuja, joissa täytyy ehdottomasti petrata.

xx

Jenni S.

Kuvat: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä

Kommeintoi alas ja seuraa meitä somessa!

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Täytin eilen 29 vuotta. Mikä tuntuu aika uskomattomalta. Vastahan olin yläasteella. Olen viittä vailla kolmekymppinen. Pitäisikö tässä vielä villiintyä, kun on se viimeinen parikymppinen menossa? Vai onko minulla odotettavissa lähiaikoina kolmen kympin kriisi?

"Enää en haaveile isosta omakotitalosta.

Yritin muistella vuosia taaksepäin ja miettiä millaiset ajatukset minulla oli esimerkiksi viisitoistavuotiaana. Mitä ajattelin silloin tekeväni nyt tai millaisessa tilanteessa ajattelin olevani? Yksi juttu oli aika selvä. Ajattelin jo silloin, että minulla olisi perhe. Näin kanssani kumppanin ja lapsia, sekä todennäköisesti jonkun lemmikki. Haaveissani asuimme isossa omakotitalossa Porvoossa tai Sipoossa. Tältä jälkimmäiseltä osalta haaveeni ovat muuttuneet aika paljon. Perhehaaveen täyttymisestä olen enemmän, kuin onnellinen.

Enää en haaveile isosta omakotitalosta. Mieluiten mukavasta, kompaktista kaupunkiasunnosta tai kompromissina maltillisesta rivitalonpätkästä järkevällä pihalla. Olen selvästi, joko kaupunkilaistunut tai tullut realistisemmaksi siivoamisen ja muun kodinhoidon suhteen. Toistaiseksi tällainen hissillinen kerrostaloasuminen on minulle enemmän, kuin OK. Se yksi huone lisää olisi kyllä erittäin tervetullut.

"Saan seisoa hänen rinnallaan ja tukea häntä, niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.

Olen onnistunut löytämään rinnalleni hyvän miehen, joka rakastaa minua ja joka on halunnut opetella tuntemaan myös sen ihmisen, joka minusta on kasvanut masennusvuosieni jälkeen. Se on paljon enemmän, kuin olisin voinut edes pyytää. Hän on upea isä tyttärillemme ja tekee kaikkensa meidän eteen, vaikka käy juuri nyt todella isoja asioita läpi omasta puolestaan. Nyt minulla on mahdollisuus antaa hänelle takaisin kaikki se, mitä sain häneltä kohdatessani omat vaikeuteni. Saan seisoa hänen rinnallaan ja tukea häntä, niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.

Olemme saaneet yhdessä myös kaksi aivan upeaa tytärtä. On ihanaa, että saamme yhdessä seurata heidän kasvuaan vauvoista taaperoiksi ja lapsiksi, sekä toivon mukaan siitä vielä paljon, paljon eteenpäin. He ovat ihan huipputyyppejä. Aivan erilaisia keskenään jo nyt, mutta selkeästi sisaruksia.

Olen todella onnellinen, että olen saanut elämääni juuri nämä ihmiset.

Ammatillisia haaveita minulla ei ole ollut koskaan selkeinä. Menin aika lailla virran mukana ja ihan rehellisesti olisin halunnut mennä yläasteen jälkeen kymppiluokalle vähän miettimään. Olen aina halunnut tehdä jotain luovaa, mikä on aika kaukana nykyisestä työstäni. Toivon totisesti, että kokisin vielä jonkinlaisen ahaa-elämyksen näiden työkuvioiden suhteen.

Olen tullut viidessä vuodessa paljon eteenpäin siitä ajelehtivasta nuoresta ihmisestä, joka olin. Nykyisin minulla on vakituinen työsuhde ja osaan arvostaa tekemääni työtä. Se on oikeasti paljon ja olen ylpeä itsestäni.

 

"En halua kuitenkaan viettää tätä aikaa murehtimalla ja elämällä ”sitten kun”-elämää.

Nyt 29-vuotiaana olen selkeästi onnellisempi, kuin kertaakaan aikaisemmin. Ilmeisesti se on totta, kun sanotaan onnen lisääntyvän vuosien myötä. Meidän elämämme ei ole täydellistä. Meillä on huolia, keskeneräisiä suunnitelmia ja aavistuksen liian pieni asunto, mutta minä en anna niiden haitata. Olemme menossa koko ajan oikeaan suuntaan ja tulevaisuus selkenee päivä päivältä.

En halua kuitenkaan viettää tätä aikaa murehtimalla ja elämällä ”sitten kun”-elämää. Meillä on moni asia todella hyvin juuri nyt ja meillä on ihan mahtavat tyttäret, joiden ensimmäisistä vuosista haluan ottaa kaiken irti. Tulevaisuudessa haluamme muuttaa isompaan asuntoon ja matkustaa ulkomaille, mutta niiden aika tulee vielä.

Odotan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja mihin kaikki alle voin vielä päästä. Mutta tiivistettynä, olen juuri nyt todella onnellinen. On ihan kivaa olla 29.

xx

Jenni S.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Maanantain lentäviä ajatuksia, jotka kirjoitin ylös sen kummempia miettimättä. Kivaa kokeilla välillä tällaistakin postausmuotoa.

X On se vain niin ihanaa, kun on kesä. Kaikki on jotenkin niin paljon helpompaa. Lasten pukeminen ja ulos lähteminen. Syöminen tien päällä. Tekemisen keksiminenkin lapsille on paljon helpompaa. Jos on oikein kiireinen päivä, sitä voi iskeä tiipiin pystyyn parvekkeelle ja lapsen aika kuluu siinä.

X Olisi pitänyt yrittää välttää eläintarhan lahjapuotia viimeiseen asti, koska koko reissu oli yhtä; ”Minä haluan tuliaiskauppaan”-hokemaa. Toisaalta päivä oli hyvää kärsivällisyysharjoittelua muuten niin kärsimättömälle taaperolle.

X On se aika hienoa, että meillä on niin ihana paikka kuin Korkeasaari. Eihän se vedä vertoja edes naapurimaamme Kolmårdenille, mutta on siinä omat hyvät puolensa. Me nautitaan saaresta aina yhtä paljon. Lasten kanssa ilon ja ihmetyksen määrä on triplaantunut.

X Me saamme elää juuri nyt uskomattoman hienoa aikaa, kun kumpikin tyttö kasvaa ja kehittyy päätä huimaavaa vauhtia. Lähes joka päivä me saamme ihmetellä heidän oppimaansa. Varsinkin esikoinen hämmästyttää meitä taidoillaan jatkuvasti.

X Olen onnistunut valitsemaan tytöilleni aivan huippuisän, joka osaa kehitellä heille tarinoita siitä, miten Korkeasaaren riikinkukot ovat Sininen uni-laulun sinilintuja, jotka lentävät lasten uniin. Ja jaksaa juosta vaikka läpi kokonaisen saaren, kun taapero saa päähänpistojaan.

X Täytän tällä viikolla 29 vuotta. Viimeinen kaksikymppinen siis edessä. Pitäisiköhän tässä vielä villiintyä?

X Mieheni ehdotti, että lähtisi Little E:n kanssa Ruotsiin sukuloimaan kahdestaan. Tiedän, että hän pärjäisi, mutta kieltämättä äitiä tämä ajatus vähän jännittää. Vaikka se olisi aivan upea kokemus isälle ja tyttärelle.

xx

Jenni S.

 

Mitä sinulla on mielenpäällä juuri nyt? Kommentoi ja seuraa meitä somessa.

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (2)

Jenni S.
Liittynyt29.12.2017

Allekirjoitan. Korkeasaari on oikeasti hyvä retkikohde ja kaunis nähtävyys. Yritetään käydä siellä lasten kanssa kerran kesään.

Jenni S. | big mamas home

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Bongasin tämän blogihaasteen Iinan blogista ja innostuin. Tällaisia juttuja on välillä hauskaa miettiä.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Sekä, että. Visuaalisena ihmisenä paikan ulkonäkö on oikeastaan puoli ruokaa. Välillä menen kuitenkin helpoimman kautta ja saan minä sen ruuan syötyä nuhjuisemmassakin paikassa. Mutta kaikissa paikoissa en sitten kuvaa somesisältöä. Sen sijaan kahvilat valitsen täysin ulkonäön ja kahvikuppien (ja kahvin) perusteella. Jos paikassa on rumat kupit, ne ovat off the list.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Sekä että. Käytännössä teen monet asiat aavistuksen nätimmin, koska siitä saa samalla kivaa sisältöä esimerkiksi instaan. Mutta en näe tässä mitään pahaa sillä on kivempaa syödä iltapala siistissä pöydässä, kuin jos pöydällä olisi seurana lapsen puurokulho ja likainen ruokalappu. Sen sijaan raivaan lasten lelut lattialta pois monta kertaa päivässä oman hyvinvointini vuoksi, enkä pelkästään saadakseni kivan sisustuskuvan. Pöyhin myös sohvatyynyt viisi kertaa päivässä, jonka vuoksi mieheni pitää minua kajahtaneena.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Otan. Meikkaan arkena muutenkin tosi harvoin, joten miksi pitäisi meikata instastooria varten.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Joo ja ei. Blogini ja brändini on minä, mutta silotellumpi versio minusta. Eli kerron siellä jutuista, joita teen oikeasti, mutta siloittelen kyllä särmiäni. Jätän tarkoituksella jotain juttuja pois blogistani, koska minusta ne eivät kuulu sinne.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Vähän. Saatan photoshopata sen kaikkein isoimman finnin pois keskeltä nenää, mutta muuten annan olla. Ja toki valitsen kuvia, jossa kasvoni ovat edukseen, eivätkä ole vääntyneet mihinkään ilmeeseen.

Silottelen elämääni somessa.

Kyllä. Jätän kaikki riidat, sairaudet ja vastaavat pois. Joskus menen henkilökohtaisempiin asioihin, mutta aina muita ihmisiä kunnioittaen.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Pari juttua on, mitä kadun. Ne johtuvat kuitenkin sellaisista asioista, että en näe tarpeelliseksi poistaa postauksia.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Kyllä ja ei. Minä yritän muutenkin panostaa arjen luksukseen meidän resurssiemme mukaan. Toki, kun blogini suosio on kasvanut ja sen ovat huomanneet myös eri PR-tahot, tietynlaisen glamourin määrä on hiljakseen kasvanut. Mutta kyllä meillä silti valvotaan välillä öitä ja siivotaan maitoja pöydältä.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Kyllä, mutta tekisin sitä varmasti muutekin, kuin blogin tai instagramin vuoksi. Olen visuaalinen ihminen, joten näen monet asiat sellaisina tallennettavina hetkinä. Kuvaan paljon muutenkin, kuin vain somesisältöä.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En missään nimessä. Haluan sulkea korvani kaikenlaiselta mahdolliselta jauhannalta, jota jotkut harrastavat. Sen sijaan keskityn mielekkäämpään tekemiseen.

xx

Jenni S.

 

Lue myös: Blogihaaste: Mitä minulle kuuluu juuri nyt?

Onko teillä jotain juttuja, joita teette vain somen vuoksi? Kommentoi ja seuraa somessa.

Facebook | Instagram | Bloglovin | Pinterest

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Blogiarkisto

2018