Täytin eilen 29 vuotta. Mikä tuntuu aika uskomattomalta. Vastahan olin yläasteella. Olen viittä vailla kolmekymppinen. Pitäisikö tässä vielä villiintyä, kun on se viimeinen parikymppinen menossa? Vai onko minulla odotettavissa lähiaikoina kolmen kympin kriisi?

"Enää en haaveile isosta omakotitalosta.

Yritin muistella vuosia taaksepäin ja miettiä millaiset ajatukset minulla oli esimerkiksi viisitoistavuotiaana. Mitä ajattelin silloin tekeväni nyt tai millaisessa tilanteessa ajattelin olevani? Yksi juttu oli aika selvä. Ajattelin jo silloin, että minulla olisi perhe. Näin kanssani kumppanin ja lapsia, sekä todennäköisesti jonkun lemmikki. Haaveissani asuimme isossa omakotitalossa Porvoossa tai Sipoossa. Tältä jälkimmäiseltä osalta haaveeni ovat muuttuneet aika paljon. Perhehaaveen täyttymisestä olen enemmän, kuin onnellinen.

Enää en haaveile isosta omakotitalosta. Mieluiten mukavasta, kompaktista kaupunkiasunnosta tai kompromissina maltillisesta rivitalonpätkästä järkevällä pihalla. Olen selvästi, joko kaupunkilaistunut tai tullut realistisemmaksi siivoamisen ja muun kodinhoidon suhteen. Toistaiseksi tällainen hissillinen kerrostaloasuminen on minulle enemmän, kuin OK. Se yksi huone lisää olisi kyllä erittäin tervetullut.

"Saan seisoa hänen rinnallaan ja tukea häntä, niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.

Olen onnistunut löytämään rinnalleni hyvän miehen, joka rakastaa minua ja joka on halunnut opetella tuntemaan myös sen ihmisen, joka minusta on kasvanut masennusvuosieni jälkeen. Se on paljon enemmän, kuin olisin voinut edes pyytää. Hän on upea isä tyttärillemme ja tekee kaikkensa meidän eteen, vaikka käy juuri nyt todella isoja asioita läpi omasta puolestaan. Nyt minulla on mahdollisuus antaa hänelle takaisin kaikki se, mitä sain häneltä kohdatessani omat vaikeuteni. Saan seisoa hänen rinnallaan ja tukea häntä, niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.

Olemme saaneet yhdessä myös kaksi aivan upeaa tytärtä. On ihanaa, että saamme yhdessä seurata heidän kasvuaan vauvoista taaperoiksi ja lapsiksi, sekä toivon mukaan siitä vielä paljon, paljon eteenpäin. He ovat ihan huipputyyppejä. Aivan erilaisia keskenään jo nyt, mutta selkeästi sisaruksia.

Olen todella onnellinen, että olen saanut elämääni juuri nämä ihmiset.

Ammatillisia haaveita minulla ei ole ollut koskaan selkeinä. Menin aika lailla virran mukana ja ihan rehellisesti olisin halunnut mennä yläasteen jälkeen kymppiluokalle vähän miettimään. Olen aina halunnut tehdä jotain luovaa, mikä on aika kaukana nykyisestä työstäni. Toivon totisesti, että kokisin vielä jonkinlaisen ahaa-elämyksen näiden työkuvioiden suhteen.

Olen tullut viidessä vuodessa paljon eteenpäin siitä ajelehtivasta nuoresta ihmisestä, joka olin. Nykyisin minulla on vakituinen työsuhde ja osaan arvostaa tekemääni työtä. Se on oikeasti paljon ja olen ylpeä itsestäni.

 

"En halua kuitenkaan viettää tätä aikaa murehtimalla ja elämällä ”sitten kun”-elämää.

Nyt 29-vuotiaana olen selkeästi onnellisempi, kuin kertaakaan aikaisemmin. Ilmeisesti se on totta, kun sanotaan onnen lisääntyvän vuosien myötä. Meidän elämämme ei ole täydellistä. Meillä on huolia, keskeneräisiä suunnitelmia ja aavistuksen liian pieni asunto, mutta minä en anna niiden haitata. Olemme menossa koko ajan oikeaan suuntaan ja tulevaisuus selkenee päivä päivältä.

En halua kuitenkaan viettää tätä aikaa murehtimalla ja elämällä ”sitten kun”-elämää. Meillä on moni asia todella hyvin juuri nyt ja meillä on ihan mahtavat tyttäret, joiden ensimmäisistä vuosista haluan ottaa kaiken irti. Tulevaisuudessa haluamme muuttaa isompaan asuntoon ja matkustaa ulkomaille, mutta niiden aika tulee vielä.

Odotan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja mihin kaikki alle voin vielä päästä. Mutta tiivistettynä, olen juuri nyt todella onnellinen. On ihan kivaa olla 29.

xx

Jenni S.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Helsinkiläistynyt maalaistyttö, esteetikko, arjenfiilistelijä, yhden kotikoomikon avovaimo ja kahden pienen tytön äiti.

Big mamas home on tyyliblogi, jonka keskiössä on koti. Etsin keinoja tehdä arjesta ja elämäntavastani omannäköistä, sekä etsin yhä sitä omaa klassisen boheemia tyyliä niin sisustamisen, pukeutumisen, kuin kauneudenkin saralla. Samaan aikaan tavoitteena on tehdä pikkulapsiarjesta edes hieman helpompaa ja parempaa. Aikuisen ei tarvitse unohtaa itseään, vaikka tuleekin vanhemmaksi ja omista jutuista voi nauttia myös lasten kanssa.

Tervetuloa blogiini!

Contact:

bigmamasblog@outlook.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018