Trampoliini. Tuo ihana kamala turhake, joka nykypäivänä löytyy joka toisen pihalta kun ympärilleen katsoo.

Itsekin sillä mielellään on hyppinyt ja hypin yhä edelleen kun mahdollisuus tulee mutta iän tuoma ”viisaus” on opettanut mitä sillä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Lapsethan eivät vielä riskejä täysin ymmärrä ja siitä syystä viikko sitten vanhin tyttäreni, kohta kymmenen vee, onnistui murtamaan käsivarren kaksi luuta volttia tehdessä. Ja kun näistä volteista on niiiiiiiiin monesti jo sanottu ja varoitettu.

 

Kesä pilalla?

 

Voisiko trampoliinionnettomuus huonompaan saumaan nyt sattua kun just viikko takaperin alkoi se kauan odotettu koululaisten kesäloma ja suuret suunnitelmat oli kesälomalla uida, pyöräillä, kierrellä huvi- ja vesipuistoissa, mökkeillä, reissata ja tietty hyppiä myös trampalla ja harjoitella erilaisia temppuja.

Toisin kuitenkin nyt kävi ja kesäloman suunnitelmat meni kertaheitolla lähes uusiksi.

”Mun kesä on ihan pilalla kun en voi tehdä mitään kivaa. Tästä tulee surkein kesä ikinä!” - olivat pettyneen esimurkkuikäisen ensimmäiset kommentit.

Noo, näin vanhempana mietin että oppia ikä kaikki. Vaikka kuinka itseäkin harmittaa moinen tapahtuma, niin olkoon tämä kesä monella tavalla myös opettavainen. Lapsenkin on opittava ettei asioita pidä pitää aina itsestäänselvyytenä ja elämässä suunnitelmat voivat muuttua lennosta erinäisten tapahtumien vuoksi. Pettymyksiä tulee olemaan elämässä ja ne kuuluvat kasvuun, niin lapsilla kuin meillä aikuisillakin, ja ne pitää vain käsitellä.

 

Ei mikään helppo murtuma.

 

Sitä vanhempana aina säikähtää jos ja kun lapselle sattuu jotain. Ja jos itse ei vielä satu olemaan tapahtumapaikalla, epävarmuus tilanteesta kalvaa mieltä niin kauan kuin pääsee lapsen luokse.

Kun käsivarresta napsahtaa poikki sekä kyynärluu että värttinä, niin niiden molempien takaisin paikoilleen saaminen ei olekaan ihan helppo juttu.

En ihan täysin tiedä mitkä ovat normaalit toimenpiteet tämän kaltaisissa tapauksissa - ei ole koskaan ennen tarvinnut ketään meidän perheessä kipsata - mutta mielestäni prosessi olisi voinut mennä lapsen kannalta helpomminkin ja kivuttomammin.

Jos kolme kertaa yritetään saada luita kohdilleen paikallispuudutuksessa järkyttäen pelonsekaista lasta jokaisella kerralla aina vain enemmän, niin mielestäni se on jo kohtuutonta ja röntgenkuva kun kertoo yhä edelleen huonoja uutisia.

Tässä vaiheessa pyysin jo mahdollista leikkausta tähystyksellä ja luiden paikoilleen asettamista muilla keinoin, sillä paranemisen alkamista vain pitkitettiin ja pitkitettiin.

No, leikkaukseen ei kuitenkaan vielä suostuttu näidenkään kertojen jälkeen vaan halusivat yrittää vielä kerran puudutuksella ja ilokaasulla.

Näillä toimilla luut saatiin kuin saatiin paikoilleen ja nyt nähtäväksi jää pysyvätkö ne niin kuin pitää.

Ensi viikon alussa selviää röntgenissä miten on ja mitään muutahan sitä ei toivokaan kuin että kaikki olisi hyvin, luut yhä paikoillaan ja paraneminen on alkanut.

 

 

Kesä siis meidän tulevalla neljäsluokkalaisella menee käsi paketissa olkavarren yläosaan saakka ja kirjoja tulee varmaan nyt luettua enemmän kuin koskaan aiemmin ikinä.

 

Turvallista tramppakesää kaikille!

 

-Heidi-

 

Kommentit (2)

Satua vai totta
Liittynyt30.5.2018

Voi ei 😩 mutta koskaan ei voi tietää mitä sattuu... kunhan käsi hiukan paranee ja olo helpottuu, pääsee kesäloma parempaan vauhtiin. Reipasta toipilasaikaa ❤️🍓

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvinvoinnista. Armollisuudesta itseä kohtaan. Jaksamisesta. Perhearjesta. Vanhemmuudesta.. Liikunnanilosta. Ravinnosta. Levon tärkeydestä. Kiitollisuudesta. Rakkaudesta. Ja elämästä yleensä.

Hae blogista