Tämä oli tässä. Huippuhauska harrastus vauvavuodelle, opettavainen kirjoituskokemus ja mainio tapa verkostoitua uusien ihmisten kanssa. Tuli pidettyä vähän niin kuin päiväkirjaakin vauvavuodesta, vastapainoksi kaikille niille puhelimen syövereissä kansioon pääsyä odottaville kuville ja vauvakirjan tyhjille sivuille. Nyt on aika paketoida, sekä joululahjat että tämä blogi.

Blogi toimi päiväkirjana vauvavuodesta.

Tein blogini vuosipäivän tienoilla tilinpäätöksen kuluneesta vuodesta. Ihan niin aktiivinen kokkareiden kävijä ja seminaareissa seikkailija en ollut, kuin vielä raskausaikana kuvittelin, mutta kyllä tämä vauvavuosi erilainen oli. Nautin ammatillisuuden hitusista, jotka sain säilyttää vanhempainvapaan aikana. Töihinpaluu vanhempainvapaan jälkeen sujui jouhevammin, kuin olisi ehkä sujunut täydellisen irtautumisen jälkeen. Samanlaista hormonihuuruissa pyörimistä ja väsymyksen kanssa kamppailua tuo vuosi oli toki kuin aiempikin vauvavuosi, mutta niin kai sen kuuluu ollakin. Ihanaa, uniikkia, omanlaistaan aikaa, jota ei ole koskaan muulloin.

Jos blogaaminen tuntuu rasitteelta, on aika lopettaa.

Olen tehnyt koko syksyn 50% työaikaa ja siirryn vuodenvaihteessa 80% työaikaan. Viisvee kulkee päiväkodissaan ja Yksvee hoitoringissään, työmatkamme kulkee siis kahden pitstopin kautta. Työ start-upissa on mahtavaa, innostavaa ja mielenkiintoista, mutta myös energiaa vievää. Siinä kun kyljessä on se perus makaronilaatikon väsäys, muutamat koko perheen flunssaputket ja jokunen harrastus kullakin, niin vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole. Olemme myös siinä määrin mukavuudenhaluinen perhe, ettei meistä ole omakotitalon rakentamiseen, kesämökkiprojektiin ja koirankoulutukseen ruuhkavuosina, vaan perusjutut riittävät meille. Ruoat netistä, palvelut ostettuna, mutkat suoriksi ja elämä niin helpoksi kuin suinkin. Kyllä näitä vaikeuskertoimia on ihan riittämiin jo tässäkin. Niinpä siinä vaiheessa, kun blogaaminen alkaa tuntua enemmän rasitteelta kuin henkireiältä, on aika lopettaa.

Tuhannet kiitokset kaikille lukijoilleni! Blogini myötä myös some-tilini muuttuvat, mutta Heltin ja MiBin someissa tekstejäni ja naamaani näkee jatkossakin, ja tuntuvathan nuo muutkin mediat toivovan vinkkivitosia erinäisistä aiheista aika-ajoin. Tervetuloa seuraamaan näihin kanaviin sitä vähän ammatillisempaa puoltani.

Joulurauhaa ja energiaa arkeen!

Terveisin, Heli

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen ammatiltani psykologi, ihmisenä innostuva ja äitinä välillä ärhäkkä. Kirjoitan äitiyden ja työelämän yhdistämisestä, lapsiperheen arjesta ja vähän siitä psykologiastakin - miten suutarin lapsilla kengät ovat välillä lähempänä ja välillä todella teillä tietymättömillä. Esikoisen kohdalla pahasti kuplaantuneena ja hurahtaneena yritän nyt pikkuveikan kohdalla säilyttää edes osan älyllisestä kapasiteetistani myös vanhempainvapaan aikana. Vaan pääseekö liinassa luennoille ja vaunuilla verkostoitumaan, pysyykö järki päässä univajeen ja vaipparallin keskellä? Lue, miten älyllisen äitiyden vaaliminen onnistuu... jos onnistuu.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram