Jos päiväkoti tuntuu pienelle liian isolta, hyvä vaihtoehto voi olla hoitorinki.

Mikä ihmeen hoitorinki? Mikä se on ja mistä sellaisen löytää? Onko organisointi vaikeaa? Ja miten kallista se on? Entä miten monimutkaista sitä koko showta on pyörittää, palkanmaksuineen ja ruoanlaittoineen? Kerron oman kokemukseni.

Halusin töihin, mutten halunnut laittaa yksivuotiasta lasta päiväkotiin.

Jo perusopinnoissani tankkasin keltikangas-järviseni siinä määrin kuuliaisesti, että kun elämässäni tuli päivähoitopäätösten aika, en halunnut laittaa yksivuotiasta lasta päiväkotiin. Toisaalta tunnistin, esikoisen kohdalla pienellä viiveellä ja kuopuksen kohdalla jo raskausaikana, etten kuulu myöskään niihin äiteihin, jotka hoitavat lapsiaan vuosikausia kotona (juttua aiheesta täällä). Ristiriitainen tilanne - halusin itse takaisin työelämään, mutten jotenkin raaskinut pistää vain yksittäisillä sanoilla kommunikoivaa, pingviinin lailla ensiaskeliaan taapertavaa lasta päiväkotiin (mainittakoon tässä välissä, että vaikken vieläkään usko ison päiväkotiryhmän olevan välttämättä paras paikka kovin pienelle lapselle, olen oppinut, että päiväkodit voivat olla myös tosi ihania). Perhepäivähoitopaikat tuntuivat olevan kiven takana. Jostain löysin idean hoitoringistä.

Perhepäivähoitopaikat tuntuivat olevan kiven takana. Jostain löysin idean hoitoringistä.

Hoitoringiksi kutsutaan perheiden yhdessä perustamaa, niin, hoitorinkiä, jossa perheiden yksityisesti palkkaama hoitaja hoitaa perheiden lapsia. Eli ikään kuin palkkaisi yksityisen hoitajan omalle mussukalleen, mutta ringin avulla kuluja saa jaettua ja lapsi leikkikaverin tai pari.

Mistä aloitan?

Pienissä pitäjissä puskaradio lienee paras keino löytää samassa elämäntilanteessa olevat perheet ringin perustamiseen. Isommissa kaupungeissa hyvä väylä lähteä huutelemaan hoitajaa, hoitokaveria tai valmista rinkiä on www.hoitopaikka.net . Sivustolle on koottu myös perustietoa hoitoringistä Kelan tuista työsopimuspohjiin. Useimmiten luontevinta lienee etsiä suht samanikäinen hoitokaveri läheltä omaa kotia tai työpaikkaa. Arjen logistiikan pitää toimia.

Miten löydän hoitajan?

Hyvän hoitajan löytäminen voi olla hankalaa. Esikoisen kohdalla saimme palkattua työsuhteeseen hoitajan, joka oli keikkaillut meillä silloin tällöin jo useamman kuukauden - valinta oli siis helppo tehdä. Tämän jälkeen löysimme hoitokaverin netti-ilmoituksesta. Kuopuksen kohdalla vastasimme ensin hoitokaverin hakuilmoitukseen ja aloimme tämän jälkeen rekrytoida hoitajaa yhdessä toiseen perheen kanssa. Juttelimme yhdessä hyvän hoitajan kriteereistä, teimme työpaikkailmoituksen Hoitopaikka.nettiin ja perkasimme kumpikin perhe tahoillamme tulleet hakemukset. Yhteistuumin kutsuimme muutaman kandidaatin haastatteluun. Aina tie ei kulje mutkitta - meidänkin kärkikandidaattimme haihtui kuvioista juuri ennen sopimuksen allekirjoittamista. Onneksi ehdimme kuitenkin löytää toisen hyvän hoitajan meille aiemmin hakeneiden joukosta.

Mitä se maksaa?

Kustannukset muodostuvat hoitajan palkasta, lakisääteisistä työnantajan sosiaaliturvamaksuista sekä ruokakuluista. Nämä jaetaan luonnollisesti sen mukaan, kuinka monta lasta ringissä on, eli kolmen lapsen rinki tulee edullisemmaksi kuin kahden. Hoitajan palkka on tietenkin neuvottelukysymys, ja googlailemalla löytää aika hyvän käsityksen paikkakunnan lastenhoitajien keskipalkoista ja ammattiliiton suosituksista (haitari taitaa liikkua 1500-2000 euron välillä). Sotu-maksut ovat karkeasti sen 30% palkkakuluista. Onneksi hätiin tulee tässäkin Kela, joka maksaa yksityisen hoidon tukea. Tuki itsessään ei ole kummoinen, mutta ainakin isoimmat kaupungit maksavat päälle tuntuvaa yksityisen hoidon tuen kuntalisää, joka kattaakin sitten jo selvästi isomman osan kustannuksista. Ainakin kolmen lapsen hoitoringissä Kelan tuki kattaa hoitajan palkan käytännössä kokonaan, jolloin perheille itselleen jää maksettavaksi vain sotu-maksut. Tällöin päästään jo kunnallisen päiväkodin maksuihin, tai jopa alle. Kahden lapsen hoitoringissä kulut saattavat jäädä jonkin verran päiväkotimaksua suuremmiksi. Itse kuitenkin koin, että kun mahdollisuus on, maksan yksilöllisestä laadukkaasta hoidosta ihan mielelläni sen muutaman kympin enemmän.

Onko rahakuvio vaikea pyörittää?

Vaikka olisi vähän numeroallerginenkin, tämä ei onneksi vaadi pitkää matikkaa. Netistä löytyy ainakin ilmainen palkka.fi sekä hifistelijöille pienen komission maksuista ottava palkkaus.fi, joiden avulla koko palkanmaksun sotu-maksuineen saa hoidettua helposti ja kerralla oikein. Eli ei, rahakuvio ei ole vaikea pyörittää, joskin pienen alkuperehtymisen ja kuukausittaisen muistamisen sen toki vaatii.

Miten käytännön arki järjestetään?

Tyypillinen käytäntö lienee, että hoitaja ja lapset ovat vuoroviikoin eri perheissä. Tämä on tietenkin täysin perheiden keskenään sovittava juttu. Meillä esikoisen kohdalla noudatettiin vuoroviikkoperiaatetta, kun taas nykyinen hoitokaveriperhe toivoi hoitoa kokonaan heidän kotiinsa, ja se sopi meille. Poikkeuspäivistä saamme sovittua joustavasti. Hoitajalla on säännöllinen työaika klo 8.30-16.30, ja lomaa kertyy lakisääteisesti. Jos lapset sairastavat tai olemme reissussa, olemme antaneet hoitajalle ekstravapaata - hän taas puolestaan joustaa, jos tarvitsemme poikkeuksia hoitopäivien pituuteen tai muuhun arkiseen. Kinkkinen tilanne syntyy, jos hoitaja sairastaa, sillä yksityisellä hoitajalla ei ole sijaista (tosin tällaistakin palvelua rahalla saa, mm. Hoivanetin kautta). Meillä molempien perheiden molemmat aikuiset tekevät joustavaa asiantuntijatyötä, joten luotamme siihen, että saamme nämä tilanteet sumplittua.

Keskeistä on, että perheiden välillä synkkaa.

Kun huushollissa on hoitolapsi tai -lapsia, vaatii se tietenkin myös asianmukaiset varusteet: tuplarattaat, pari syöttötuolia, matkasängyn pinniksen lisäksi. Vaippojen, vaatteiden, ruokalappujen, nokkamukien ja kurahousujen liikuttelusta tai lainailusta voivat perheet jälleen sopia miten helpointa on. Kokkausvuoro voi kulkea sen mukaan, missä perheessä lapset kulloinkin ovat, lapsilla voi olla eväät, ruoan voi kompensoida rahalla, you name it. Nämä kaikki ovat yksinkertaisesti sovittavia juttuja. Keskeistä onkin, että PERHEIDEN välillä synkkaa, silloin käytännön asioista on helppoa ja rentoa sopia.

Suurimmat ongelmat?

Väitän, että mikään päivähoitoratkaisu ruuhkavuosissa ei solju joka päivä kuin kevätpuro. Marraskuisia maanantaiaamuja tulee, oli hoitoratkaisu mikä hyvänsä. Hoitoringin suurin huono puoli on mielestäni raha - hyvä hoitaja saattaa maksaa. Toinen huono puoli tulee sijaisjärjestelyjen puutteesta, mikäli hoitaja sattuu sairastamaan paljon. Oma vaivansa on ruoanlaitossa ja kodin varustelussa niin, että hoitolapsen kehtaa kotiinsa päästää. Ming-vaasit saattavat putoilla taaperoiden hippaleikeissä, joten kotivakuutus on oltava kunnossa. Etätöihin kotiin ei voi jäädä niinä päivinä, kun rinki on siellä.

Siinäpä ne tunnistamani ongelmat ovatkin. Meillä lista jää selvästi plussan puolelle - tämä on perheellemme paras ratkaisu. Kun taapero tarraa hoitotädin kaulaan ja hymyilee, tiedän valinneeni hoitomuodon oikein.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen ammatiltani psykologi, ihmisenä innostuva ja äitinä välillä ärhäkkä. Kirjoitan äitiyden ja työelämän yhdistämisestä, lapsiperheen arjesta ja vähän siitä psykologiastakin - miten suutarin lapsilla kengät ovat välillä lähempänä ja välillä todella teillä tietymättömillä. Esikoisen kohdalla pahasti kuplaantuneena ja hurahtaneena yritän nyt pikkuveikan kohdalla säilyttää edes osan älyllisestä kapasiteetistani myös vanhempainvapaan aikana. Vaan pääseekö liinassa luennoille ja vaunuilla verkostoitumaan, pysyykö järki päässä univajeen ja vaipparallin keskellä? Lue, miten älyllisen äitiyden vaaliminen onnistuu... jos onnistuu.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram