Istun työpaikkahaastattelussa ja yritän parhaani. Olen kolmekymppinen, hyvä työssäni ja todella haluan uuden työn.

Silti minun on vaikea keskittyä haastattelijan kysymyksiin. Olen hajamielinen, takeltelen, ja kun on minun vuoroni kysyä mitä ikinä haluankaan työstä tietää, en keksi mitään. Ajatukseni ovat muualla. Olen juuri kuullut, ettei meille tule vauvaa. Sikiö ei ole kasvanut, sykettä ei näy, raskaus on mennyt kesken. Uusi raskaus on epätodennäköinen, pelkkä ehkä jossain kaukana.

Viikko haastattelun jälkeen ajatus on kirkas mutta kipeä: En saa vauvaa, enkä saa haluamaani työtä.

Moni nainen on vuosia kahden toiveen välissä. Luontoäiti päättää, milloin vauvatoive toteutuu – tai toteutuuko. Samalla on opiskeltava ja yritettävä löytää se oikea työ. Toive lapsesta tuntuu pysäyttävän elämän, kietovan kaiken ympärilleen. Ja toive pysäyttää työelämän, jos nainen ottaa sen puheeksi. Tämän varmistaa monen naisen elämässä määräaikainen työsuhde.

Silloin, vuosia sitten, en ollut toiveikas. Mutta sain pian muita uusia töitä, juuri sellaisia kuin halusinkin. Ja vaikka se vei vuosia, toiveista isoin, se kaukainen ehkäkin toteutui. Meille tuli vauva. Elämäni siirtyi äitiysvapaan kautta vaiheeseen, jossa sekä teen töitä että olen äiti.

Toukokuun Vauva-lehdessä työstä, opiskelusta ja äitiydestä kertovat rohkeita omia valintojaan tehneet naiset. Heidän tarinansa muistuttavat tärkeimmästä:  Vauva saadaan. Äitiyteen ei ole yhtä oikeaa hetkeä, eikä äitiyden ja työn yhdistämiseen yhtä oikeaa tapaa.
Toivosta ja surusta, vauvakuumeesta ja lapsettomuudesta, kertoo puolestaan Vauva-lehden toukokuussa ilmestyvä tablet-lehti Vauvakuume. Se on tehty kaikille niille, joiden elämässä vauva on vielä iso toive ja ehkä.

Anna Ruohonen

Kommentit (0)