Mikä on tarpeen? Kun kyse on vauvatavaroista, saat yhtä monta vastausta kuin on vanhempia.

Minun kolmen tärkeimmän listani oli: Hyvät rattaat. Että pääsen kulkemaan vauvan – ja myöhemmin vauvan ja taaperon – kanssa kevyesti, ja mahdumme bussiin. Kantoliina, sillä siinä itkuinen vauva rauhoittuu, käteni ovat vapaat leikkiin esikoisen kanssa ja vauvan utuinen tukka ihanasti pusutteluetäisyydellä. Iso ja pehmoinen villatakki, minulle. Siihen on hyvä kietoutua sydänyöllä, kun imettää tankkausvaihetta elävää vauvaa ja katsoo kolmatta tuntia kehnoja telkkarisarjoja. Ja se pelastaa, kun vauvalla on nälkä pahassa paikassa, eikä rauhallista soppea imetyshetkelle ole.

Tavaroiden lisäksi tuore vanhempi tarvitsee monta muuta asiaa. Sitä, että sietää omaa epävarmuuttaan ja tunnetta, ettei tiedä mitä tehdä. Sitä, että kestää katkonaisia unia ja umpiväsymystä, joka on ennallaan aina uuden aamun koittaessa. Ja valvottujen öiden jälkeen ainakin minä tarvitsin hyvää kahvia, ja paljon. Ehkä lisäänkin tärkeiden tarvikkeiden listaani vielä termosmukin, jonka voi napata mukaan kärrykävelylle, vaunujen heijaamiseen pihalla ja hiekkalaatikon laidalle. Pannaan listaan vielä pullakin.
Ja hyvä kahviseura: äiti- ja isäkaverit, jotka puhuvat samoista vauvajutuista, ja joiden kanssa voi jakaa niin ilon, neuvottomuuden kuin väsymyksen – ne tavattoman tärkeät ihmiset, jotka aamuisin leikkipuistossa kysyvät, miten yö meni. Risaista vieläkin? Kyllä se varmasti kohta jo siitä.
Muut tärkeät asiat osasin listata ja hankkia jo etukäteen. Tärkeimpiä, niitä äiti- ja isäkavereita, en ennalta tajunnut tarvitsevani.

Parhaassa tapauksessa vauvavuoden aikuisista ystävistä tulee uuden perheen perheystäviä. Silloin on koossa paljon tärkeää: Ihmisiä, jotka välittävät. Aikuisia, jotka auttavat toisiaan arjessa. Lapsuuden leikkikavereita, joiden kanssa on tunnettu aina.
Suosittelen lämpimästi juttelua kerhoissa, puistoissa ja hiekkalaatikoilla. Tai vaikka odottajien ja vanhempien nettipalstoilla.
Sitä juttelua sanotaan vertaistueksi. Ja joskus jopa ystävyydeksi.

Anna Ruohonen

Kommentit (0)