Oikeastaan olisin voinut oppia tämän jo isoäidiltäni: lasten kanssa asiat voi keksiä kivemmiksi. Isoäitini teki lapsenlapsilleen jäätelöpuuroa – vaikka ihan tavallista marjapuuroa se oli. Paitsi parempaa. Koska se oli sentään tehty jäätelöstä.

Tuttavat kertovat konsteistaan: Kylpyä inhoava lapsi menee pesulle mielellään, kun oikeastaan kyseessä on legojen sauna. Tavallinen kaurapuuro on superhyvä iltapala, kun sen nimi on maanantaipuuro – ja kun se kuuluu jokaiseen maanantaihin. Hitaasti vanuva päiväkotimatka sujuu reippaammin, kun aina saman mäen päällä pysähdytään ottamaan voimapastilli, oikeasti päivän d-vitamiini. Lapsesta supertyperä kurahaalari sujahtaa päälle hepulitta, kun puku sai nimekseen palomiespuku.

Lapset luottavat rutiineihin. Ne auttavat hahmottamaan aikaa ja vähentävät yllätyksiä. Eikä niiden tarvitse olla vain tylsiä, nehän voivat olla silkkaa jäätelöpuuroa. Yhteinen tapa, hetki ja ilo.
Tästä syystä meillä on sunnuntaisin kylpyläilta. Silloin leikitään kylppärissä vesileikkejä – ja pestään hiukset huutamatta. Heti, kun on syöty jännittävää lohikäärmekeittoa.

Käärmehän sen nimessä on vain huvin vuoksi.

Anna Ruohonen

Kommentit (0)