Myymälän peili heijasti kuvani kadulle niin yllättäen, etten tunnistanut itseäni.

Huolestuneen ja väsyneen näköinen nainen työntää tuplarattaita, ajattelin, ja ihan kaksi sekuntia myöhemmin: Hyvänen aika, sehän olen minä.

Sellainen minusta oli tullut. Liian vähän nukkuva, riittämättömyyttä poteva, kiukutteleva, hattarapäinen ja suklaalla käyvä nainen, jonka mielestä pipo käy kampauksesta, suihku on loisteliasta laatuaikaa ja lapsen haalarivalinta ihan käypäinen keskustelunaihe. Minä olin muuttunut.

Paljonko olen äiti, paljonko puoliso? Sitä moni äiti miettii. Mitä minä olen?

Jotain uutta. Oikeasti vastuussa toisesta ihmisestä.

Jotain enemmän. Ihminen, joka osaa hoitaa vauvaa (ennen en todellakaan osannut).

Jotain vähemmän. Kyvytön keskittymään mihinkään, mikä vie pidempään kuin minuutin.

Vähän peloissani. Ihan oikeastiko nämä pienet ihmiset luottavat minuun?

Asettuminen äitiyteen voi olla vaikeaa. Se täyttää hetkeksi koko elämän. Tuttu nainen kertoi yrittäneensä kaikin tavoin todistaa, ettei ole vauvan synnyttyä muuttunut. Hän oli jakanut instassa kuvan äkkiä litistyneestä mahastaan, jättänyt vauvansa hoitoon, vaikkei oikeasti tahtonut, yrittänyt näyttää, että ei tässä mitään. Hän pelkäsi, ettei äidiksi muuttuneena enää kelpaa parisuhteessaan tai ystävilleen. Se on kamalan surullinen pelko.

Parisuhdekaan ei ole yksi ja pysy samana. Se on monta, ja se muuttuu. Ajan kuluessa yhdessä suhteessa rakastaa tavallaan monta ihmistä. Yks kaks minäkin rakastin hurjapäisen taiteilijatyypin sijaan vakaata isämiestä. Yks kaks hän rakasti naista, joka oli vähän nukkuva, riittämättömyyttä poteva, kiukutteleva ja hattarapäinen.

Vanhemmuus opettaa panemaan toisen ihmisen itsensä edelle. Kantamaan vastuun, näyttämään rakkautta ja leikkimään taas. On onnellista nähdä puolisonsa muuttuvan vanhemmaksi. Mihin kaikkeen upeaan hän pystyykään.

Olen onnekas, ettei minun tarvitse todistaa itselleni, puolisolleni tai ystävilleni, etten ole äidiksi tultuani muuttunut.

Enkä voisikaan, koska olen. Huh, jo oli aikakin.
Anna Ruohonen

Kommentit (0)