Kesällä pukeudumme feriajuhlille perinteiseen espanjalaiseen kansallispukuun.

Tämä on teidän toivomanne postaus espanjalais-suomalaisen perheemme kaksikielisestä kasvatuksesta. Kerron teille, mitkä ovat olleet onnistumisia ja mitkä virheitämme?

Tai oikeastaan lapsemme ovat lähes kolmikielisiä, sillä Lappi-vuottamme ennen he ovat käyneet englanninkielisen päiväkodin sekä vanhempi tyttäremme aiemmin englannin kielirikasteista koulua.

Vastaavaa mahdollisuutta ei nykyisessä koulussamme valitettavasti ole, joten englannin taso on laskenut nopeasti jo puolessa vuodessa, kun sitä ei käytä päivittäisessä kanssakäymisessä. Uskon kuitenkin, että varhaiset vuodet ovat luoneet lapsille hyvän pohjan englannin kielen myöhemmälle aktiiviselle käytölle. Ja toki kieltä  opiskellaan nykyisessä koulussammekin muutama tunti viikossa.

Uskomme vahvasti siihen, että monien kielien opiskelu on lapselle vain hyväksi. Lapsi käyttää kutakin kieltä oppimaansa tarkoitukseen. Niin kauan, kun ei ole esimerkiksi kielellisesti muuten jo haasteita, on monikielisyys aivoille vain mahtavaa jumppaa.

Tutkimusten mukaan lapsi voi oppia vaikka viittä kieltä samanaikaisesti niiden häiritsemättä toisiaan.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kun tapaa isovanhempia vain kerran vuodessa, on kohtaaminen aina todella tunteellinen. Uusimmalla videollamme saavumme Espanjan mummolaan ja suuret tunteet ovat jälleen pinnassa, esittelemme myös sekä mummolan että meidän asunnon. Videon pääset katsomaan meidän Äidin puheenvuoron kanavalta tai Instan bion linkistä (huom saat myös suomalaiset tekstitykset päälle espanjaksi puhuttuihin kohtiin painamalla ruudun tektstityskohtaa) ja kerro ihmeessä mitä fiiliksiä video sussa herätti ❤️ Kiitos kun katsotte videoitamme, olette tosi tärkeitä ❤️ #äidinpuheenvuoro #losfernandezespanjassa #perhevlogi #matkavlogi #youtube #loma #kesä #espanja

Henkilön INARI FERNÁNDEZ (@aidinpuheenvuoro_official) jakama julkaisu

Perheessämme puhutaan siis sekä suomea että espanjaa, koska mieheni on espanjalainen ja lapsemme ovat puoliksi espanjalaisia. Olemme kuitenkin aina asuneet Suomessa, ja mieheni on opetellut suomen kielen heti tänne muutettuaan 15 vuotta sitten, joten perheemme yhteinen kieli on suomi.

Päätimme jo reilusti ennen lasten syntymää, että mieheni eli lasten Papa = espanjaksi isä, puhuu lapsille aina espanjaa. Ja sanalla AINA on tässä erittäin suuri merkitys. 

Johdonmukaisuus on kaiken a ja o kaksikielisyydessä myös tutkimusten mukaan.

Vanhemman tulee aina puhua lapselleen samaa kieltä, vaikka lapsi vastaisi eri kielellä.

Se voi joskus tuntua vaikealta, etenkin jos lapsi vastaa toisella kielellä. Tämä kuitenkin edistää lapsen toisen kielen oppimista ja takaa sen, että lapsi yhdistää vanhempansa kyseiseen kieleen. Tästä on kirjoittanut kiinnostavan tekstin myös Multilingual parenting -blogi.

Tässä olemme onnistuneet erinomaisesti ja olen Papasta erityisen ylpeä, että hän puhuu ja vastaa lapsille aina espanjaksi.

Silti voin sanoa, että me lähdimme hommaan liian hepposin eväin. Kaksikielisyys ei tule itsestään siinä sivussa, vaikka niin me luulimme. Hyvän kielen karttuminen vaatii paljon työtä kielen kanssa ja tämä perehtyminen olisi parhaimmillaan aloitettu jo ennen lasten syntymää.  Lapsen kiinnostus kieleen ei välttämättä pysy yllä pelkällä yhden vanhemman puhumisella, vaan tarvitaan myös muita puhujia, kosketusta kulttuuriin sekä vertaisseuraa samasta kieliryhmästä. 

Meillä ongelmana on se, ettei perheemme lähipiiriin kuulu juurikaan ketään muita espanjankielisiä täällä Suomessa, joten ainut arkikontakti kieleen lapsilla on heidän oma isänsä. Hän kuitenkin viettää aikaa lasten kanssa arkisin vain muutaman tunnin töiden jälkeen, joten kielikontakti on paikoin todella köyhää ja samoihin fraaseihin perustuvaa. 

Nyrkkisääntönä voi pitää että lapsen tulisi altistua kielelle vähintään kolmekymmentä prosenttia valveillaoloajastaan tullakseen luonnollisesti kaksikieliseksi.

Lapsen kielitaitoa voi vanhemman puheen ohella rikastuttaa muun muassa kirjallisuudella, lastenohjelmilla, kerhoilla, elokuvilla, peleillä ja musiikilla sekä tietenkin etsimällä aktiivisesti samankielistä leikkiseuraa. Tässä tullaankin sitten siihen "töiden tekemiseen", sillä nämä kaikki vaativat vaivannäköä vanhemmalta. Ensimmäisen lapsen kanssa jaksoimme vielä käydä kielikerhossa, lukea iltasadun aina espanjaksi ja annoimme katsoa vain espanjankielisiä lastenohjelmia, mutta toisen lapsen kanssa ote alkoi jo ruuhkavuosiarjessa lipsumaan. 

Kosketus toisen kielen kulttuuriin on myös muuten kuin kielellisesti tärkeää, jotta lapsi voi saada toisesta kulttuuristaan myös identiteettikokemuksia. Juhlapäivät, traditiot, paikallinen urheilu, ruoat ja käytöstavat ovat luontevia tapoja ajaa sisään kulttuuria. Meillä juhlitaan joulua kahdesti: suomalaisesti jouluaattona, ja sitten uudestaan loppiaisena eli espanjalaisten kolmen kuninkaan päivänä. Silloin Papa leipoo Roscon de Reyeksen, johon piilotetaan rahaa ja pieniä leluja.

Tärkein kulttuurikontaktimme on kuitenkin vuotuinen vierailu Espanjan mummolaan: Abuelon ja Abuelan luokse. Kesäkuussa suuntaamme joka vuosi kuukaudeksi  Espanjaan tapaamaan sukulaisimme. Ensimmäiset kaksi päivää lapset pakoilevat sukulaisten ja ystävien suukkoja sekä kovaäänisiä kehuja, mutta kolmantena sujahtavat jo mukaan espanjalaisten lasten leikkeihin. Samalla joutuu kotona oppittu kielitaito tulikokeeseen.  Toiset lapset ovatkin paras tapa kannustaa lapsia puhumaan kieliä.

Kotona lapset vastaavat Papalle aina suomeksi, vaikka Papa puhuukin heille espanjaa. Koska Papa ymmärtää suomea, luulivat lapset aluksi, että sukulaisille voi vastata Espanjassakin suomeksi. Vasta noin nelivuotiaana tuli ymmärrys siitä, että hehän eivät ymmärrä mitään, vaan meidän lasten tulisi puhua heille espanjaa.

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 

#roscondereyes #loppiainen #losreyesmagos #makebymyself

Henkilön Esteban Fernandez (@estis2) jakama julkaisu

Suurimpana mörkönä kaksikielisessä kasvatuksessa vanhempi joutuu siis katsomaan itseään peiliin. Niin paljon on kiinni omasta jaksamisesta. Kuinka paljon on valmis näkemään aikaa ja vaivaa kaksikielisyyden takia? 

Kun lapsi vuosien puhumisen jälkeen, päättääkin alkaa vastata sinulle suomeksi tai ei koskaan ole edes aloittanut vastaamista kielelläsi, saattaa se tuntua musertavalta pettymykseltä. Onko kaikki opettamasi ja vaivasi valunut hukkaan?

En kuitenkaan usko, että monikielisyys voi millään tasolla valua hukkaan. Päinvastoin. Jokaisesta saavutuksesta on syytä olla ylpeä. Vaikka edistys olisi vain pienen lauseen tai sanan verran, se on aina voitto kotiin. 

Lapsemme eivät edelleenkään vastaa Papalle muuta kuin suomeksi. He ovat nyt 6- ja 9-vuotiaita.  Voin kuitenkin sanoa, että on aika voittaja fiilis mennä Espanjaan ja tajuta, että siellä se kielitaito elää pinnan alla. Kun ei ole vaihtoehtoja, alkavat lauseet virrata parin päivän sisällä sukulaisille espanjaksi!

Yksinkertaistahan se kieli on, mutta ainakin heille on iskostunut rohkeus puhua, ja siitähän se kaikki alkaa: rohkeudesta avata suunsa!

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia haasteita, oppeja tai onnea kaksikielisyys on teidän elämäänne tuonut?

Tai Onko sinulla kysyttävää kaksikielisyydestä? Laita kysymys kommentteihin, niin käyn vastaamassa!

XOXO 

Inari

 

Kommentit (1)

Karla K.
1/1 | 

Todella hyvä postaus aiheesta! Postasin juuri itsekkin vähän aikaa sitten samasta aiheesta. Meillä myös suomalais-espanjalainen perhe, mutta me asumme Espanjassa. Meillä tällä hetkellä kielet menee aika 50/50, minä vietän lasten kanssa päivät pitkät ja puhun heille tietenkin aina suomea. Onneksi meillä ei suomenkielen oppiminen onneksi ole pelkästään minun "harteillani" sillä meillä myös mummu ja pappa eli minun vanhempani asuvat täällä Espanjassa ja olemme tekemisissä todella paljon, viikottain, välillä lähes päivittäin. Meillä on myös muutamia suomalaisia lapsiperhetuttuja täällä ja silloin tällöin saadaan suomenkielistä leikkiseuraa.

Meillä espanjalaisen mieheni vanhemmat ovat aina abuela ja abuelo ja minun vanhempani ovat aina mummu ja pappa. Isä on aina papi ja minä olen aina äiti.

Meillä lapset toki vielä vähän nuorempia kun teillä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, vastaavatko lapseni minulle espanjaksi vai suomeksi, minun heille puhuessani suomeksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Instagram