Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni tällä alustalla, sillä kuten olettekin ehkä jo kuulleet, Vauvan sivut ovat siirtyneet osaksi Helsingin Sanomia ja täten kaikki blogit päättyvät näillä sivuilla.

Yhteinen matkamme ei ole ollut puolta vuotta pidempi, mutta sitäkin antoisampi. OIen nauttinut suunnattomasti paluusta kirjoittamisen maailmaan. Se on ollut alun perinkin minulle tapa ilmaista itseäni työskennellessäni vuosia aikakausilehtitoimittajana, ennen kuin päädyin sähköisen median ja lopulta YouTuben maailmaan.

Kiitos siis juuri sinulle, joka luet tätä ja olet ehkä lukenut aiemminkin kirjoituksiani. Se on merkinnyt minulle paljon. Kiitos myös aktiivisesta keskustelusta postauksien ohessa.

Ehkä vielä avaan jossain muualla blogin, sillä koen että minulla olisi paljon sanottavaa näin kirjoittamisenkin muodossa, mutta sen aika ei kuitenkaan ole juuri nyt.

Perheemme elämää voitte seurata jatkossakin Äidin Puheenvuoron YouTubessa sekä Äidin puheenvuoron Instagramissa, joissa #vaihtovuosisodankylässä-sarjamme jatkuu vielä heinäkuun 2020 loppuun.

Mitä sen jälkeen tapahtuu? Jäämmekö Lappiin vai palaammeko Helsinkiin? Tämä on kysymys, jota minulta kysytään päivittäin kymmeniä kertoja. Voitte olla varmoja, että sama lause risteilee ilmassa myös perheemme elämässä päivittäin. 

Päätös ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Siihen vaikuttavat paitsi tulevat työasiat: miehelläni on opettajan vakivirka Espoossa ja siitä luopuminen ilman vastaavaa työmahdollisuutta täällä Lapissa, ei ole hänelle vaihtoehto. Meidän yhteistyömme Sodankylän kunnan kanssa päättyy heinäkuun lopussa, mutta haluanko jatkaa perheemme elämän kuvaamista senkin jälkeen vai ryhdynkö tekemään tarinankerrontaa ehkä ihan jollain muulla tavoin: satukirja, podcast, dokumenttikäsikirjoittaja- ja ohjaaja? Vai palaanko yritykseni kanssa ehkä enemmän vaikuttajamarkkinoinnin strategiseen työhön ja kouluttamiseen?

Rehellisesti sanottuna vuosi on ollut välillä kuvausfiilisten puolesta aikamoista vuoristorataa. Toisinaan videoita on virrannut kuin kohisevassa koskessa ja toisinaan on ollut todella vaikea motivoida itseään kuvaamaan omaa arkeaan. Samaan aikaan kauhistuttaa, miten paljon haluaisi vielä kokea, kuvata ja näyttää yleisölle, mutta aikaa on jäljellä enää viisi kuukautta. Se menee niin vauhdilla, että tulee melkein paniikki.

Vaikka yleensä nautin kuvaamisesta ja tarinankerronnasta suunnattomasti, on oloni joskus työssäni hyvin yksinäinen ja riittämätön. Miten ehdin ja pystyn tekemään kaiken. Miten saan kuvattua samaan aikaan hyvää tarinaa, kiinnostavia kohtauksia, teknisesti hyvää kuvamateriaalia ja vielä samaan aikaan koko perheen fiilikselle, että nyt kuvataan. Onneksi materiaalia on kertynyt niin paljon, että välillä on voinut pitää kuvaamisesta usean viikon tauon ja koostaa videon jo kuvatuista materiaaleista. 

 Mielessä pyörii myös se, mitä teemme asunnollemme Helsingissä? Ja jos jäämme Lappiin, niin jatkammeko asumista täällä Villa Vuojärvessä? 

Suurin kysymys kaikessa on kuitenkin se, mitä me perheenä haluamme. Kun minä en kaipaa Helsingistä juurikaan mitään muuta kuin ystäviäni, on mieheni viestittänyt selvästi, että hän viihtyy kyllä Lapissa hyvin, mutta oli asennoitunut tulevansa tänne vain vuodeksi. Lapset toivoisivat, että jäisimme vielä ainakin vuodeksi kahdeksi.

Olemme me aikuiset ajautuneet asiasta muutamaan otteeseen öiseen väittelyynkin.

Toivottavasti ratkaisut avautuvat eteemme ja saisimme pidennettyä olemistamme täällä ainakin vielä vuodella - niin paljon on vielä koettavaa ja vastahan me tulimme.

Mutta väistämättä palaan ajatuksissani öiseen väittelyymme. Mitä sitten, vaikka saisimmekin nyt solmittua aiheeseen vuoden aikalisän, mutta olemmekin sen jälkeen tulevaisuudestamme täysin eri mieltä? Toinen haluaa jäädä asumaan tänne? Toinen palata vanhaan elämään? Miten ihmeessä me ratkaisemme sellaisen tilanteen? 

Siihen minulla ei ole vastausta - ainakaan vielä.

Lupaan kertoa videollamme heti, kun olemme päässeet ratkaisuun.

Ja jos sinulla on jotain avittavia ajatuksia, niin niitä saa mielellään lähettää.

Kiitos yhteisestä matkastamme täällä blogissa, nähdään videoillamme!

xoxo

Inari

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 | 

Ehkä olisi hyvä kokeilla toinen vuosi ja koeka lisää kokemuksia, kunta kyllä hyötyisi yhteistyön jatkumisesta

Supalair
2/18 | 

Huhhuh. Eipä ole helppoa teilläkään. Ihan hurjan vaikeiden asioiden äärellä painitte. Mulla ei ole minkäänlaista oikeaa vastausta sulle. Virtuaalinen halaus vaan.

Vierailija
4/18 | 

Huhhuh. Toivottavasti pääsette koko perhettä miellyttävään ratkaisuun. Ja itse olen tämän aikana välillä miettinyt sitä kuinka rankkaa ja kuormittavaa tämän projektin teko voi toisinaan olla. Älkää kuluttako itseänne loppuun meidän takia. On tämä kyllä aika ainutlaatuinen ja mahtava yhteistyö kaiken kaikkiaan. :)

Luumuska
6/18 | 

Onko asuinvaihtoehtona vain Sodankylä tai Helsinki?

Oletteko ajatelleet, että voisitte muuttaa jonnekin muulle pienemmälle paikkakunnalle, jossa kulkeminen olisi helppoa ja olisi kuitenkin sitä luontoa ja rauhaa.

Itseä kiinnostaisi vaihtovuosi Espanjassa.

Vierailija
7/18 | 

Hmmm, haastava tilanne. Mietin myös sellaista, että asetatko puolisosi epäoikeudenmukaiseen tilanteesee kysymäällä asiaan neuvoa ulkopuolisilta somessa? Tai siis neuvoa saa aina kysyä, mutta mietin että mikä on vaikuttamista ja mikä lasketaan painostamiseksi tai jopa jyräämiseksi? Niin kuin olet aiemmin tuonutkin esille, niin kaikkien perheenjäsenten mielipide on tärkeä. Ja oikeutettu. Itse suosittelisin miettimään, että aluksi oli puhe vuodesta, nyt toinenkin olisi kiva, ehkä pysyvästi. Samalla vaakakupissa näyttää olevan niinkin isot kysymykset kuin työ, ammatillinen osaaminen, mielekäs tekeminen, toimeentulo, sekä asuminen ja logistiikka. Mun mp vs. Sun mp sijaan suosittelisin keskustelemaan noista isoista kysymyksistä ja ratkasemaan ne. Onko ratkaisu sitten jatkovuosi Sodankylässä tai välivuosi Helsingissä tai mustana hevosena jatko Espanjassa, minkä jälkeen tehdä uusi päätös tulevaisuudesta, niin se on teidän perheen aikuisten päätös. Muutos ei ole koskaan helppoa ja välillä se vaatii kompromissejä, mutta perheenä te jaksatte ja selviätte.

hb
8/18 | 

Olen Sodankylässä asumistanne seuratessa toivonut, että jäisittekin sinne nauttimaan olostanne. Sitten aloin pohtia, että miksi minua oikeastaan kiinnostaa vieraiden ihmisten asumistilanne ja päädyin siihen tulokseen, että blogi ja tietysti videot ovat avanneet ikkunan erilaiseen elämään ihanan luonnon keskellä. Luulen, että tämä pitää paikkansa monen muunkin kohdalla :) Kuluneen puolen vuoden aikana en ole kokenut tirkisteleväni toisten arkea vaan asettanut itseni pohtimaan sitä, että jos meidän perhe asuisi Lapissa, niin miltä meidän arki voisi näyttää. Kiitos kuluneesta ajasta! Jään tänne toivomaan salaa, että Lappivuotenne vielä jatkuu :)

What next
9/18 | 

Heipsan

Ihan ensiksi sanoisin, että kuunnelkaa vain ja ainoastaan sydämen ääntä. Missä koette olleet onnellisimpia,miköä tekee teidät onnelliseksi arjessa (Lappi vs Hki arki), vanhempien onni on myös lasten onni,he ovat niin kiitävän pienen hetken kanssanne. Entä jos mietitte, mitä oikeasti menetätte? Ystäviä näette edelleen,nyt vain kauemmin ja laadukkaammin,kun aika yhdessä on pidempi kuin pikainen päiväkahvi. Teillä on aikaa tehdä perheenä ihan erilaisia asioita kuin ennen. Kaipaatteko oikeasti hektiseen Helsinki arkeen takaisin? Missä lapset saavat parhaan ja heille merkityksellisimmän kasvualustan?

Joskus kuulen kuinka ihmiset kauhistelee, kun joku vaikka muuttaa omakotitalosta kerrostaloon tai toisinpäin? En ymmärrä moisia ihmettelyjä,koska ihmiset hakee elämässä uusia kokemuksia, vaihteluja jne.

Sillä. Aina pääsee takaisin. Jos kerrostalo elämä ei innosta,omakotitaloja on pilvin pimein kaupan. Jos elämä Lapissa ei onnistukaan,vaikka parin vuoden päästä huomaatte että, ei ei sittenkään. Sitten vain pyörät pyörimään ja takaisin. Helsingistä löytyy aina uusi koti,kahdelle ammattilaiselle ihmiselle aina töitä ja lapsille lisää uusia ystäviä. Tärkeintä on miettiä mikä on se teidän juttu, mikä sopii teille, mikä tekee teidät kaikkein onnellisemmaksi.

Palaatte sitten nyt takaisin tai kahden vuoden päästä tai ette ikinä, on teillä elämän kokemusrepussa valtavasti uusia juttuja, sydämessä isompi onnellisuus ja seesteisempi mieli.

Tsemppiä päätöksen tekoon, mikä ikinä se sitten onkaan ❤️

Vierailija
10/18 | 

Lapissa on kautta aikain asuttu niin, että toinen puoliso (yleensä mies) on ollut reissutöissä — jo savotta-ajoista asti.
Avioliitto ei ole koskaan taannut sitä, että voisi asua jatkuvasti saman katon alla.
Jotkut ovat nykyisinkin sitä mieltä, että se olisi tappotuomio liitolle. 😁
Tsemppiä mietintään; ihan taatusti teette sen parhaan päätöksen.

Minä vaan.
11/18 | 

Minun unelmani on edelleen asua jossain päin lappia. Helsinkiin en muuttaisi mistään hinnasta. Tottakai vakituinen työ odottaa, mutta aina saa uuden. Sinun miehesi pitää käydä Helsingissä ennen päätöksen tekemistä ja mietitte sen jälkeen uudestaan. Aina voi voi vierailla kummassa tahansa ja oikeat ystävät pysyvät asui missä tahansa. Jos yhtään mietityttää, niin kannattaa olla vielä vuosi tai edes niin kauan kun tietää jottei se kaduta jälkeen päin. Paperi käteen ja merkkaatte plussat ja miinukset siihen.

Vierailija
13/18 | 

Voisko ajatella, että jatkossa olisitte Lapissa esimerkiksi kesät ja muut loma-ajat? Koulujen loma-aika on monta kuukautta, miehelläsi ja lapsilla, jos voisit itse tehdä töitä Lapissa kesänajan ja mahdollisesti muillakin lomilla. Silloin voisitte viettää paljon aikaa Lapissa, mutta myös aikaa ystävien kanssa etelässä ja papa voisi pitää työnsä🤔

Mk
15/18 | 

Onko Papa käynyt vuoden aikana Helsingissä? Kun olet omista reissuistasi pääkaupunkiin kertonut, on se kuulostanut siltä että mielipiteesi siellä asumisen tarjoamista mahdollisuuksista verrattuna Sodankylään on vahvistunut. Ehkä reissu Helsinkiin antaisi miehellesikin näkökulmaa siihen, mitä Lappi teidän perheellenne antaa verrattuna Helsinkiin.

Vierailija
16/18 | 

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla asuinpaikkakunnan vaihto Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla on paljon maaseutukuntia, joista pääse kätevästi Espooseen töihin. Tällaisia ovat esim. Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi. Voi asua joko kylän keskustassa tai sitten ihan maalla. Eihän täällä revontulia ja tuntureita ole, mutta metsää, peltoa, merta ja saaristoa. Meidän perhe muutti juurikin Lauttasaaresta Länsi-Uudenmaan maaseudulle. Mielenkiinnolla olen seurannut teidän kokemuksia ja samanlaista onnea luonnon läheisyydestä ja perheen kanssa vietetystä ajasta  olen kokenut täälläkin. Mekin muutettiin vuoden kokeiluksi ja päätettiin sitten jäädä. Päätös oli helpompi tehdä kuin teillä, koska siihen ei liittynyt työpaikan vaihtoa. 

Juuli
17/18 | 

Täällä "kohtalotoveri". Ollaan omaa unelmaamme toteuttamassa eli välivuotta myös Lapissa. Itse äitiyslomalla, mies opintovapaalla. Suunnitelmissa asua täällä toukokuun loppuun. Samoja pohdintoja täällä käyty. Kyllähän tämä luonto (erityisesti tällaisena lumettoman etelän talvena) on hurmannut meidät ja tämä kiireetön ja stressitön elämäntapa. Kuitenkin omat läheiset ovat kaukana ja niitä usein kaipaa. Lisäksi miehellä on vakityö muualla ja täältä vastaavanlaista työtä olisi vaikea löytää. Palaamme siis täältä, mutta varmasti pala sydäntä tänne jää ja tulemme tänne aina jatkossa reissuja tekemään. Tunnen kyllä täältä niitäkin, jotka ovat jääneet. Osa löytänyt oman alan töitä, osa vaihtanut alaa.

EmmyE
18/18 | 

Minä etsisin rauhallisen oman talon maalta etelästä, kohtuullisen kulkuyhteyksien päästä papan töistä. Maaseudun rauhaa on muuallakin suomea. Tosin luonto on erilainen, mutta oma rikkautensa on etelänkin luonnossa. Jos ihastuitte luontoon, maalaistaloon ja pieneen kyläyhteisöön, niin nehän löytyy etelästä myös. 

Onnea teille päätöksiin! sekin on rikkaus, että on tuommoisia pohdintoja.....Meillä ei ja moni asia on mallillaan, mutta joskus jotain muutoksia kaipaa. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Instagram