Olen yksin kuvaaja sekä videotuotanto- ja markkinointitoimisto, joten joskus kuvattava saattaa myös joutua kuvaamaan minua.

Minulta kysytään usein, mitä oikeastaan teen työkseni. Koska päätoimisen tubettajan alias sosiaalisenmedian vaikuttajan työtä voi olla vaikea hahmottaa, ajattelin avata tässä postauksessa viimeisen viikkoni työpäiviä ja niiden sisältöä sekä samalla työni ansaintalogiikkaa.  Koska tässä työssä viikonpäivillä ja kellonajoilla ei ole niin merkitystä, on tämä työviikko nyt viime torstaista tähän torstaihin. Ja jos jäi vielä jotain kysyttävää, niin laita kommentteihin tai Instassa niitä tulemaan, niin vastaan niihin.

Kolmenlaiset tulonlähteet

Tubettajan ansaintalogiikka perustuu omalla kohdallani täällä Lapissa kolmenlaiseen tuloon: YouTuben mainostuloihin, vaikuttajamarkkinoinnin yhteistöihin  ja esiintymisiin sekä kouluttamiseen sekä muuhun työhön. Laskutusta kertyy 5000 -10 000 kuussa, Kuluja yritystoiminnalleni tulee noin 3000-6000 euroa kuussa, riippuen teknisistä hankinnoista sekä alihankintana osteutusta työstä, kuten tekstityksistä ja videoiden kuvamuokkauksista. Peruskuluihin kuuluvat aina vakuutukset, kirjanpitokulut, toimitilakulut, tekniset lisenssit ja hallinnolliset kulut, verot ja matka- sekä kuvauskulut. Minulla on yhden ihmisen osakeyhtiö ja Palkkaa maksan itselleni noin 2500 euroa kuussa nettona. 

Mitä enemmän videoita katsotaan ja julkaistaan, sen enemmän mainostuloja tulee. Vaikuttajamarkkinointisopimuksiin taas vaikuttaa myynnin määrä - myyntiä tulee pääasiassa vaikuttajamarkkinointitoimistojen kautta.

Julkaisen Äidin puheenvuoron kanavallani noin yhden videon viikossa - sen tekemiseen menee kuvauksineen ja editointeineen 1-3 päivää, riippuen kuvatun materiaalin määrästä.

Keskitän yhteistyöt pitkäaikaisiin brändikumppanuuksiin, ja yhteistyö on aina arvopohjaista sekä tarkoin suunniteltua. Tällä hetkellä oman toimintani pääkumppanit ovat Sodankylän kunta, Reima ja MTK. Lisäksi teen satunnaisia muita yhteistöitä muiden arvo- ja tavoitepohjalta sopivien kumppaneiden kanssa. Kumppanin tulee aina olla tuote,  palvelu tai yhteisö, jota muutenkin käyttäisimme tai josta olen valmiiksi kiinnostunut, jotta yhteistyö on uskottava. Iso osa työstäni täällä Lapissa on myös kouluttamista ja vierailuja.

Torstai 19.9.2019: My Day -kuvausta ja koulutusta

Tänään kuvaan MyDay-videon päivästämme sekä lähden kouluttamaan Leville nuoria videokuvauksesta. Olen valmistellut edellisiltana kameran, tyhjentänyt muistikortin ja laittanut akut (2 kpl vara-akkuja) lataukseen. Otan varmuudeksi mukaan päivän ajaksi myös varakameran, jos jotain sattuisi pääkalustolle. Kuvaan Canon EOS M50 kameralla ja varalla on Canon PowerShot G7X-kamera. Edellinen päivä oli kiireinen, joten valmistelen vielä 02 saakka edellisenä yönä tämän päivän workshoppia. Aamulla herään klo 07 ja ryhdyn heti kuvaamaan päiväämme, kuvaan materiaalia noin 20 kertaisen määrän verrattuna siihen, mitä päätyy videolle. Tärkeää on saada aidot tilanteet kameralle. Tällä videolla kaupallisena kumppanina on normaalien vuosikumppaneidemme lisäksi myös yksittäiskumppani Storytel. Saan heiltä korvauksen siitä, että esittelemme päivän aikana perheemme tapoja kuunnella äänikirjoja. Lisäksi jaan heidän 30 päivän ilmaiskoodiaan videolla. Olen edellisenä päivänä hahmotellut valmiiksi kohdat, joissa äänikirjat ovat videossa esillä, muuten en ole käsikirjoittanut videota lainkaan. Kuvaan koko päivän kaikki vaiheet kameralle. Välillä on vaikeaa kuvata ja samalla keskittyä johonkin muuhun tekemiseen. Jos mukana on uusia ihmisiä, on aina tärkeää varmistaa, että he saavat näkyä kameralla. Ajan Leville Sodankylästä noin puolitoista tuntia ja Levillä oleva koulutus kestää kaksi tuntia. Saan siitä koulutuskorvauksen sekä matkakulukorvauksen. Sen jälkeen lähden ajamaan Rovaniemelle hakemaan siskoni perhettä meille kylään. Kun sisko saapuu, vaihdamme kuskeja ja alan kirjoittaa sen päivän blogipostaustani sekä etsiä siihen sopivia kuvia autossa matkalla kotiin. Aihe on minulla mietitty päässä "Onko parisuhteessa yhteiset vai erilliset rahat", joten teksti soljuu ulos päästäni vähän kuin itsestään. Saavumme kotiin klo 17 maissa. Ajokilometrejä kertyy päivän aikana noin 400. Kuvaan vielä koko loppupäivän MyDayta, joten virallisesti hommat loppuvat vasta nukkumaanmenoon. Illalla laitan lopuksi kaikki akut lataukseen kameroista. Tästä voit katsoa pävän kulun videolta.

Perjantai 20.9.–lauantai 21.9.2019: Somelomaa

Lähdemme tänään vaeltamaan koko perheen kanssa Urho Kekkosen kansallispuistoon. Olin ajatellut julkaisevani sitä ennen aamulla edellisenä viikonloppuna kuvatun videon tupareistamme, mutta tajuan että en pysty editoimaan sitä samalla, kun sekä omat lapset että siskon perhe ovat meillä kotona.  Lähtömme myös viivästyy kovin, jos ryhdyn nyt työhommiin. Joten päätän jättää editoinnin ja julkaisun sunnuntaille. Minua harmittaa, että olin luvannut somekanavissani videon tulevan tänään, joten päätän ottaa opiksi, etten ikinä sano enää, että video tulee jonain päivänä, jos se ei oikeasti ole jo valmis. Niin monta liikkuvaa asiaa voi käydä lapsiperhe-yrittäjäarjessa. Kuvaan reissustamme videon, mutta päätän pitää muutaman päivän someloman. Laitan puhelimen ensimmäisen kerran kokonaan kiinni sitten viime joulun. Tunne on upea. Ennen vaellusta julkaisen vielä Instagramissa kuvan, jossa kerron somelomasta. Vaelluksen ajan kuvaan videota ja otan järkkärikuvia, mutta se tuntuu menevän siinä sivussa, koska kuvioista puuttuu instastoryt sekä kännykännäpläys. On myös ihana keskittyä täysillä olemaan siskon ja perheen kanssa. Kännykkä ei tule kertaakaan mieleen koko aikana. On kuin eläisin irtautuneena toisessa maailmassa.

Sunnuntai 22.9.2019: Ylimääräinen video uunista ulos!

Laitan puhelimen päälle vasta sunnuntai-iltapäivällä klo 16, kun aloitan jälleen työhommat. Siskon perhe on lähtenyt takaisin Helsinkiin ja on aika editoida perjantailta jäänyt tuparivlogi, joka on ns. ylimääräinen video tällä viikolla. Yleensä teen vain tiistaisin vlogin, mutta nyt materiaalia on kertynyt niin paljon, että haluan saada tupari-vlogin  vielä tänään ulos, muuten se jää roikkumaan. Tiistaina tulee nimittäin jo seuraava vlogi ulos, joka on edellisenä torstaina kuvattu my day. Onneksi olin ladannut tuparivideon materiaalit koneelle jo edellisellä viikolla, joten työstä tippuu pois 1-2 tuntia materiaalienlatausaikaa. Pääsen suoraan heittelemään materiaaleja leikepöydälle. Raakaversio on 2 tuntia pitkä, siitä pitää saada max 20-minuuttinen.

Editointi kestää noin neljä tuntia, sitten musiikin etsintä Epidemic Sound Palvelusta, videon pienoiskuvan editointi photoshopissa - yleensä ulkoistan tämän vaiheen - ja videon lataus YouTubeen sekä tarvittavien tekstiosioiden täyttö YouTubessa. Hakusanojen optimointi ja videon kuvatekstit, kortit ja päätösruudut ovat tärkeä osa julkaisua. Lopulta saan videon ulos klo 21.30. Sitten jaan sen vielä Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Päivitän myös Instastoryyn meidän viikonlopun kuvasarjan ja teen seuraajille pienen Q&A-osion reissusta. Ennen nukkumaanmenoa luen vielä seuraavan kuvauspäivän kässärin, jota vuosiyhteistyökumppanini MTK on täydentänyt viikonlopun aikana. Työpäivä on ohi noin klo 23.30. Ennen nukkumaanmenoa laitan vielä akut lataukseen, sillä aamulla lähden heti kuvauksiin todella aikaisin.

Maanantai 23.9.2019: Kun kaikki ei menekään, niin kuin on suunniteltu...

Herään kello 6 ja lähden ajamaan kuvauslokaatioon kello 7. Tänään olen koko päivän kuvauksissa lammasfarmilla Sodankylän Jeesiössä, jossa starttaan uuden videosarjan osana Lapin #vaihtovuosisodankylässä-sarjaamme. Testaan sarjassa erilaisia sodankyläläisiä ammatteja. Ensimmäinen video on suunniteltu yhteistyössä vuosikumppanini MTK:n kanssa, joka maksaa minulle näkyvyydestä koko vuoden ajan korvausta. Se tarkoittaa, että olen kirjoittanut päivästä aika tarkan käsikirjoituksen etukäteen, jotta yhteistyökumppanilla on käsitys siitä, mitä videolla tapahtuu.

Käsikirjoituksen olen hahmotellut jo edellisellä viikolla tiistaina, jotta kumppanilla on ollut aikaa kommentoida sitä. Päivä jännittää minua aika paljon, koska asetan itseni sen aikana täysin uusille aluevaltauksille, kun menen lampolaan töihin. Samaan aikaan pitäisi vielä pystyä kuvaamaan hyvä video, jossa käsitellään myös vaikeitakin aiheita, kuten ruoantuotannon ilmastopäästöt ja muita maataloutta koskevia aiheita, jotka eivät ole ominta alaani.  Toisaalta olen kuitenkin todella innoissani  päivästä. Juuri tällaisten asioiden takia olen halunnut lähteä MTK:n kanssa vaikuttajayhteistyöhön. Jotta voisin ymmärtää paremmin sellaista elämää, josta kaupunkilaisminällä ei ole mitään aavistusta, ja oppia, mitä kaikkea kuuluu suomalaiseen ruoantuotantoon. Päivän aikana pääsen hakemaan lampaita perinnebiotooppilaitumilta, ruokkimaan lampolassa satoja eläimiä ja punnitsemaan 116 karitsaa. Kokeilen myös traktorilla ajoa.

Juuri kun olen päässyt vauhtiin, tyttöjen kyläkoulusta soitetaan ja sanotaan, että iltapäiväkerhon ohjaaja on sairastunut äkillisesti ja myös 5-vuotiaamme lähetetään koulubussilla kesken päivää siskon kanssa kotiin. Olen ihan ymmälläni, miten tämä on mahdollista, ei hän ole ollut koskaan yksin vielä kotona?

Ystäväni on sattumalta tulossa meille Helsingistä vieraaksi bussilla, ja saan hänet huolehtimaan lapsistamme iltapäivän. Huh, mikä tuuri.

Kuvaan päivää kolmella kameralla. Pääkameralla, varakameralla ja go prolla. Lisäksi teen liveseurantaa Instastoryyn.

Kylmä ilma kuitenkin yllättää minut. Kännykän latauspiuha katkeaa ja vara-akut tyhjenevät. Yritän saada Sodankylän Facebook-ryhmästä lainaksi laturia, mutta en ehdi saada vastausta ennen kuin puhelin sammuu.

Onneksi otin myös varakameran ja saan sillä päivän kuvattua loppuun. Täydennän  katkennutta instastorya illalla kotona kuvilla. Samalla näen vastaukset fabecook-ryhmässä. Kännykkälaturi olisi löytynyt lainaksi 6 kilometrin päästä. Yhteisöllisyys rules, vaikka en pääsekään siitä tällä kertaa nauttimaan enää. Kotona olen klo 20 illalla aivan rättiväsyneenä. Kunnioitukseni maatilallisia kohtaan on kasvanut korkeuksiin, mutta Lampolan haju ei lähde minusta edes kunnolla saunassa hinkkaamalla. Vaatteet ovat ulkona roikkumassa vieläkin!

Tiistai 24.9.: Aivan liian kiire ja YouTube tekee tenät!

Juuri kun olen kerennyt illalla huokaista helpotuksesta, että tiistaina saan rauhassa keskittyä tärkeimpään työhöni eli sen päivän videoedittiin, alkaa klo 01.50 yöllä nuorimmaisemme oksentaa.

Olen saanut lammastilalta edellisenä päivänä lahjaksi ihanan valkoisen lampaantaljan, johon hän on kääriytynyt sängyssä yöksi nukkumaan. Talja ei ole enää valkoinen. Miksi helkutissa oksennustaudin pitää aina alkaa keskellä yötä?

Aamulla kuopus jää tietenkin kotiin ja minä yritän saada videoeditin alkuun siinä ohessa. Työn alla on My day, jonka olen linkannut ylemmäksi. Siinä yksittäiskumppani on Storytel ja lisäksi pääkumppanimme Sodankylän kunta sekä logonäkyvyysroolissa olevat vuosikumppanit Reima ja MTK.

Minulla tulee todella kiire, koska minut on kutsuttu klo 15 pienkonelennolle Sodankylän kunnanjohtajan kanssa, eli  video tulisi saada valmiiksi alle kuudessa tunnissa samalla, kun viisivuotias on kotona oksentamassa,

Ipad pelastaa tällä kertaa päivän ja oksuakaan ei onneksi enää kuulu, joten saan kuin saankin videon editoitua ja ladattua klo 14.55 valmiiksi YouTubeen. Siinä vaiheessa olen joutunut siirtämään lentoon lähtöä tunnilla eteenpäin.

Juuri kun olen lähdössä ajamaan lentokentälle, tajuan että videoni joka on jo YouTubessa ja sitä on katsottu yli 2000 kertaa, onkin viallinen ja siitä puuttuu 60% videosta eli YouTube ei olekaan ladannut sitä kokonaan. Kiroan koko YouTuben syvimpään kuiluun ja poistan videon. Saan jättimäisen palauteryöpyn ja ihmetyksiä, miksi video loppui kesken ja lopulta poistettiin. Ilmoitan yhteisövälilehdellä, että lataan sen illalla uudelleen. 

Yritän nauttia lennosta kunnanjohtajan kanssa, vaikka minua pelottaa aivan kamalasti. Mietin, minkälaiset otsikot paikallislehdistö saisi, jos me kumpikin jäisimme sille matkalle. Onneksi kaikki sujuu hyvin ja maisemat ovat upeat. Teen lennolta Instaliven katsojille. Kun tulen kotiin klo 18, julkaisen sen päivän videon uudestaan. YouTube rokottaa näkyvyydessä minua, koska se luulee, että lataan kaksi kertaa saman tiedoston, eikä se ole sallittua. Olisin voinut kiertää tämän vaihtamalla tiedoston nimeä. Unohdin sen kaikessa hässäkässä. Ärsyttää!

Ennen nukkumaanmenoa päivitän vielä Instaan edellisen päivän kuvat ja valmistelen vielä seuraavan päivän esitystäni Lapin kuntaliiton päivillä. Minua on pyydetty esittelemään #vaihtovuosisodankylässä-konseptia ja ideoimaan yhdessä Lapin vastuullisempaa tulevaisuutta sekä osallistumaan keskustelupaneeliin. Saan esiintymisestä palkkion ja matkakulukorvauksen. Paikalla ovat lähes kaikki Lapin kuntajohtajat ja muita isoja nimiä. Esiintyminen jännittää minua todella paljon. Siitä on tultava hyvä ja vakuuttava. Teen Sitran hiilijalanjälkilaskelmat entisestä ja nykyisestä elämästämme. Tulos on yllättävä. Kerron siitä videollamme teille myöhemmin. Käyn nukkumaan klo 02.

Keskiviikko 25.9.2019 Tärkeä esiintyminen ja helpotuksen huokaus!

Herään klo 05 ja harjoittelen vielä esitykseni muutaman kerran läpi ja täydennän sitä. klo 07 lähden ajamaan 2,5 tunnin matkan Tornioon. Matkalla soitan muutaman yksityisen ja työpuhelun mm. yhden potentiaalisen asiakkaan kanssa. Saavun perille hyvissä ajoin.

 Esitykseni menee paremmin kuin olisin ikinä toivonut ja yleisö vaikuttaa tyytyväiseltä. Huokaisen helpotuksesta!  Nyt ei tarvitse enää jännittää. Päätän kipaista Ruotsin puolella Ikeassa. Sen jälkeen teen Instaan vielä storyn puolelle yhden kaupallisen yhteistyöpostauksen ennen kuin lähden ajamaan kotiin. Kotimatka väsyneenä ja pimeässä on kamala. Eteeni hyppää poro kolme kertaa ja saan 200 euron ylinopeussakot.

Saavun kotiin klo 20.20 rättiväsyneenä. Ennen nukkumaanmenoa päivitän vielä Instaan yhteistyöarvonnan Reiman kanssa. Reima on toinen tärkeä vuosikumppanini, joka maksaa näkyvyydestä kanavissamme ympärivuotista hintaa.

Nukahdan lasten kanssa klo 21. 

Tämä viikko oli ekstrakiireinen, enkä ehtinyt nukkua tarpeeksi. Yleensä pyrin nukkumaan joka yö vähintään 7 tuntia ja ottamaan vain yhden ulkoisen koulutuksen tai vierailun per viikko. Lapissa siirtymisiin menee useita tunteja työaikaa viikossa, se on täysin uusi asia, joka pitää laskea tulevaisuudessa paremmin työn järjestelyyn mukaan.

xxx

Inari

Ps. Jäikö joku asia mietityttämään? Laita kommentteihin tai kirjoita minulle instassa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Arvonta kaupallisessa yhteistyössä @reimafinland 🍁Syyspäiväntasaus oli ja meni ja tällä viikolla on virallisesti alkanut päivä pimenemään. Pimeinä syysiltoina heijastin on entistäkin tärkeämpi varuste niin lapsilla kuin aikuisilla. Ethän siis lähde minnekään ilman sitä! Me Haluamme esitellä teille meidän syksyn suosikkihankinnat: @reimafinland CE-sertifioidut heijastavat Vilkkurukkaset ja heijastinlangasta tehdyn Bulo-pipon. Näiden jatkeeksi on talvimallistoon tulossa myös heijastavat haalarit ja takit! Aivan mahtavaa integroida heijastimet näkyvästi vaatteisiin - olisi tervetullutta enenevissä määrin myös aikuisille. Me haluamme @reimafinland brändilähettiläinä ilahduttaa teitä ja arpoa kolmet Vilkku-hanskat teidän seuraajien kesken turvaamaan syksyn pimeitä iltoja leikkien parissa. Kerro kommentteihin, mikä yhdessä tekeminen on teidän mielestä syksyssä parasta ja olet mukana arvonnassa. Arvonta (3 kpl erillisiä voittajia, joille jokaiselle lähtee yksi hanskapari, arvo 34,95 kpl) suoritetaan sunnuntaina 29.9. Klo 22. Voittajille ilmoitetaan Instaviestillä! #äidinpuheenvuoro #reima #brändilähettiläs #reimakid #arvonta #giveaway #vilkku #heijastin #kaupallinenyhteistyö #reimatec #joyofmovement #vaihtovuosisodankylässä #syksy #perhevlogi #youtube

Henkilön INARI FERNÁNDEZ (@aidinpuheenvuoro_official) jakama julkaisu

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Hae blogista