Kirjoitukset avainsanalla Perhe

Meidän kanavallamme näkyy koko perhe!

Vaihtovuotemme Sodankylässä on pyörähtänyt käyntiin ja saanut uskomattoman suuren mediahuomion. Suomessa ei taida olla yhtään isoa mediaa, joka ei olisi kirjoittanut tai kertonut meidän projektistamme. Se on totta kai aivan mahtava asia, sillä on upeaa, että niin moni haluaa seurata projektiamme. Suuri näkyvyys on kuitenkin tuonut sivuvaikutuksen, joka ei aiemmin ole meidän sisältöjämme juuri kohdannut. Arvostelijat. Äitiyden, vanhemmuuden, työni, unelmiemme, näkyvyytemme ja niin edelleen.

Monella ihmisellä tuntuu olevan nyt jotain sanottavaa siihen, miten meidän perheessä tehdään asiat.

"Voiko tuo todellakin olla unelmanne raportoida elämästänne jatkuvasti?" "Eivätkö lapset saa leikkiä rauhassa?" "Kuvaat elämääsi jatkuvasti, se on perheelle kamalan rankkaa" ja "Miten on lasten yksityisyyden laita?"

Kaikki yllämainitut kysymykset ovat hyviä ja kiinnostavat varmasti useampaa kuin pelkästään niiden kysyjiä, ja siksi haluan kirjoittaa tästä aiheesta nyt meidän perheemme äänellä, koska en ole siitä koskaan aiemmin kanavissani puhunut.

Suomessa lasten somenäkyvyydestä keskustellaan lähtökohtaisesti aina negatiivisesta näkökulmasta - enkä kiistä, etteikö riskejä ole tärkeä käydä läpi - mutta haluan nostaa keskusteluun tämän kirjoituksen myötä myös hyviä asioita.

Huomio: Tämä postaus on pitkä, sillä aihe vaatii pohjustuksen. Toivottavasti luet sen kuitenkin kokonaan, sillä vain silloin voit saada kokonaiskuvan asiasta meidän näkökulmastamme.

Kaikki videoillamme nähty on dokumentaarista realitya eli tositilanteita, ei näyteltyä kuvaa. Kuva Pekka Aho/ Lapin kansa.
Kaikki videoillamme nähty on dokumentaarista realitya eli tositilanteita, ei näyteltyä kuvaa. Kuva Pekka Aho/ Lapin kansa.

Miksi aloitin YouTuben tekemisen?

Kun aloitin YouTube-kanavani vuonna 2017 helmikuussa, tarkoitus oli tehdä kanava, jossa puhun asioista päiväkirjamaisesti äidin äänellä. Kukaan ei koskaan pikkulapsiarjessa kysynyt äideiltä, mitä heille kuuluu, vaan aina aiheet pyörivät lasten ympärillä, joten nyt olisi äidin vuoro puhua omista tunteistaan. Siitä syntyi myös kanavani nimi "Äidin Puheenvuoro". Siihen aikaan YouTubessa ei ollut vielä Suomessa kovin paljon vanhempien näkökulmaa, joten yllättävän nopeasti kanavalleni löysi useita satoja seuraajia.

Erityisesti video omasta vaikeasta äitisuhteestani sai aikaan paljon palautetta ja samaistuttavuutta katsojissa.

Tämä video oli muutenkin käänteentekevä elämässäni monella tapaa. Se vaikutti muun muassa siihen, että kanavalleni löysi myös moni nuori, joka alkoi kertoa minulle ongelmistaan "koska olin äiti tubessa". Tästä inspiroituneena syntyi muun muassa Tubeäiti-sarja, jossa vastataan nuorten kysymyksiin vanhempien näkökulmasta, 100-henkisen vanhempien tukiringin ja mm. Väestöliiton, SOS-Lapsikylän ja Rikosuhripäivystyksen asiantuntijoiden avulla.  Lopulta äitisuhdevideo on vaikuttanut kauaskantoisesti myös siihen, että minä ja äitini olemme löytäneet toisemme uudelleen. Mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin.

No joka tapauksessa, kanavallani eivät esiintyneet lapsemme eikä mieheni, korkeintaan joskus vilahtivat taustalla koiramme kanssa. Sitten yhtenä päivänä päätimme koko perheen voimin kuvata Lapset saa päättää -päivän videon kiitokseksi 500 tilaajasta Tubessa (kiitosvideot ovat tärkeä tubekulttuurin tapa).

Videolle halusivat mukaan sekä omat lapseni että siskoni lapsi.

Mieheni sen sijaan ei tuntenut oloaan kotoisaksi kameran edessä, joten hän jättäytyi näkyvästä roolista pois. Emme kokeneet, että lasten näkyminen hauskalla videolla olisi heille vahingollista, koska tekisimme videon yhdessä ja he nimen omaan halusivat siihen itse mukaan.

Lapset halusivat itse mukaan videoille

Se, että Lapset saa päättää päivän videosta tulisi myöhemmin viraali ja YouTubessa ilmiö, ei aavistanut yhtään kukaan. Niin kuitenkin kävi ja nopeassa ajassa kanavallemme alkoi virrata tuhansia katsojia. Samaan aikaan helmikuussa 2018 päätin irtisanoutua vakityöstäni ja alkaa viestinnän- ja markkinointialan yrittäjäksi, tällöin YouTube oli kuitenkin vielä harrastus.

Videoiden tekeminen lasten kanssa osoittautui todella hauskaksi puuhaksi, ja lapset halusivat niille itse mukaan, joten kanavani sisältö alkoi muovautua enemmän ja enemmän äidin ja lasten yhteiseksi tekemiseksi.

Kävimme huvipuistoissa, kylpylöissä ja reissuilla, ja niistä syntyi kivoja yhteisiä videoita sekä ihania muistoja koko perheen "videoalbumiin".  Se että niitä katsoivat myös muut, oli tietenkin iso plussa ja tuntui kivalta, mutta ei ole koskaan ollut tekemisen itseisarvo.

Kun kanava kuitenkin saavutti nopeassa ajassa 20 000 tilaajan rajan ja puolimiljoonaa katsomiskertaa kuussa, ryhdyin miettimään, miksei minun kannattaisi satsata siihen täysillä, sillä videoiden teko oli paitsi suuri intohimo, mutta myös asia, joka tarjosi maksimaalisen ajan yhdessä lasteni kanssa. Minulla oli jo vahva kokemus ennalta vaikuttajamarkkinoinnin parissa toimimisesta, joten käsitin ansaintalogiikan niksit. Mitä jos intohimoisesta harrastuksesta voisikin tehdä työn, jolloin voisin viettää myös paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen?

Yhteinen sometekeminen turvallisempaa

Päätin siis satsata YouTubeen täysillä ja samalla kanavastamme tuli virallisesti perhelifestylekanava. Tässä vaiheessa sovimme, että se on minun työni ja lapset saavat olla sisällöissä mukana, jos haluavat ja että mieheni ei tarvitse olla lainkaan, koska hän ei kokenut sitä itselleen mielekkääksi. Koimme, että videoiden teon positiiviset puolet olivat perheemme kohdalla paljon isommat kuin sisältöjen julkaisusta aiheutuvat mahdollisest riskit, joten lapset saivat näkyä sisällöissä.

Videoiden tekeminen perheemme yhteisistä tekemisistä mahdollisti muun muassa sen, että vietin suurimman osan ajastani lasteni kanssa, ja sisältöjemme kautta pystyimme jakamaan samaistuttavaa perhearkea, seikkailujamme ympäri maailmaa sekä tärkeitä perhearvojamme myös katsojillemme. Lisäksi työni kautta avautui aivan uudenlaisia mahdollisuuksia koko perheelle, kuten se, että pystyimme viettämään esimerkiksi useita kuukausia vuodesta ulkomailla. Samaan aikaan perheestämme ja lapsistamme kasvoi tärkeitä positiivisen perhearjen lähettiläitä, joista moni katsoja saa iloa, inspiraatiota ja voimaa, ja sen pystyy näkemään silmissä, kuinka iso positiivinen merkitys tällä roolilla on myös omien lastemme itsetunnolle.

Alusta alkaen lapsemme ovat saaneet todella paljon positiivista palautetta videoistamme koulussa ja harrastuksissa. Heitä ei ole koskaan kiusattu niiden takia. Päinvastoin. Se on asia, josta he ovat päivittäin todella ylpeitä.  Se on vahvistanut silminnähden heidän itseluottamustaan, esiintymisintoaan ja oman identiteetin kasvua.

Ja sitä kautta samalla myös sitä, että he haluavat olla videoilla mukana. Vanhin lapsemme haaveilee myös omasta kanavasta, mutta siinä olen tiukka ikärajojen suhteen.

 Koen, että yhdessä tekeminen on turvallisempi vaihtoehto kuin se, että lapset itse laittavat someen mitä sattuu, ilman aikuisten valvontaa. 

Nykyään myös perheemme isä eli Papa näkyy videoilla #vaihtovuosisodankylässä projektissa. Kuva Pekka Aho/Lapin kansa
Nykyään myös perheemme isä eli Papa näkyy videoilla #vaihtovuosisodankylässä projektissa. Kuva Pekka Aho/Lapin kansa

Lapsemme eivät ole tähän päivään mennessä saaneet vielä yhtäkään negatiivista kommenttia esiintymisestään somessa tutuiltaan tai ystäviltään, ja kanavamme seuraajat ovat ihania: he kannustavat ja elävät mukana. Suurin huolenaihe vanhemman lapseni mielestä on se, kun niin moni haluaa olla hänen ystävänsä, eikä hän ehdi olla kaikkien ystävä. Nyt uudessa elämäntilanteessamme hän myös kokee, että on välillä häiritsevää, kun huomaa, että jotkut ovat mielinkielin videoittemme takia. Some on silti täynnä myös todella monia ilkeitä ja pahoja ihmisiä, ja siitä syystä minä moderoin kaiken kommentoinnin kanavissamme, eikä lapsillamme ole omia somekanavia lainkaan.

Mitä näytämme ja mitä emme?

Sometyössä on tärkeää määrittää perheenkeskeiset rajat siitä, mitä näytetään ja mitä ei. Sekä milloin kuvataan ja milloin ei. Meille on tärkeää, että lapset eivät koe videoiden tekoa millään tasolla kuormittavaksi tai elämäänsä rajoittavaksi. Siksi lapset ovat alusta alkaen saaneet olla videoilla vapaasti sellaisia kuin he ovat, en ohjaa heitä tekemään mitään omasta elämästään poikkeavaa, vaan elämme vain elämäämme, jota kamera kuvaa - emme käsikirjoita sitä. Kun kamera on paljon päällä, siihen tottuu, eikä se vaikuta enää käyttäytymiseen. Se on ero normaaliin, että kaikki perheessämme tietävät, milloin kuvataan ja milloin ei. Eikä sitä tapahdu joka päivä. Tärkeää on myös tieto, että jos videolla tai kuvassa ei halua sillä hetkellä näkyä, voi siitä sanoa ja poistua tai sitten leikkaan kyseisen kohdan editissä pois.

Tärkeintä meille on perhe-elämän sujuvuus. Siksi olemme usein myös jättäneet jonkun suunnitellun videon kuvaamatta tai siirtänyt päivää, kun onkin iskenyt huono päivä tai jotain muuta tärkeämpää tekemistä.

 Koska kuvaan dokumentaarista realitya, materiaalia kertyy noin 20-kertainen määrä verrattuna siihen, mitä päätyy videolle. Lopullisen videon pääsevät ennen julkaisua näkemään ensimmäisenä lapset. Silloin on oikeus sanoa, jos jotain haluaa poistaa. Ikinä ei ole vielä tosin tullut sellaista tilannetta vastaan, vaan he yleensä nauravat itselleen tai videon katsomisesta syntyy kiinnostava keskustelu kyseisestä menneestä tilanteesta.  Lapsien kanssa on käyty läpi se, että sisällöt jäävät nettiin ikuisesti ja juuri siksi on tärkeää, että ne on yhteisesti päätetty julkaista. Tämän havainnollistamisesksi olemme myös katsoneet yhdessä muita perhetubettajia, joiden kautta he ovat pystyneet ymmärtämään olevansa samassa tilanteessa. Lopullisen vastuun kannamme me tietenkin vanhempina. Ja se on totta kai totuus, että elämme kaikki tällä pallolla vastaavanlaista some-elämää ensimmäistä kertaa, eikä kukaan tiedä, mitä se todellisuudessa tuo mukanaan tulevaisuudessa.

Lapset tarvitsevat myös aivan tavallisia roolimalleja!

Selvänä rajana on ollut alusta saakka se, ettei lapsia näytetä heille epäedullisissa tilanteissa (intiimeissä hetkissä tai tilanteissa, joissa he eivät halua tulla kuvatuksi). Tämä "epäedullinen tila" on tietenkin myös katsojasta riippuva tulkinnanvarainen asia, ja olen kuullut, että muun muassa sitä on arvosteltu, että näytän lapsemme itkemässä ikäväänsä videolla. "Häntä varmasti hävettää tämä myöhemmin". 

Tämä kyseinen kohta on kuitenkin juuri sellainen asia, minkä me taas koemme täysin normaaliksi ja jopa sisältöjemme suurimpana vahvuutena - lapseni halusi varta vasten kertoa katsojillemme hänen tunteistaan useita eri kertoja: videoillamme aidot tunteet näkyvät ja sitä kautta voimme vahvistaa sitä mielikuvaa elämästä, että tunteiden näyttämisessä ei ole mitään pahaa, vaan se kuuluu osaksi elämää.  

Vanhin tyttäreni on saanut suunnattomasti positiivista palautetta kyseisestä videosta ja on itse ylpeä itsestään, että voi olla monille esikuvana. Ihmiset ovat jakaneet videosta inspiroituneena omia ikäväntunteitaan ja kertoneet videon ansiosta uskaltaneensa puhua avoimemmin tunteistaan myös oman perheensä kesken, jotkut ensimmäistä kertaa.

 Rakkaus, perhe, yhdessäolo ja aito arki. Ne ovatkin tärkeimmät arvot, joita me haluamme kanavallamme välittää.

Netti on täynnä siloteltua ja leikeltyä elämää. Me olemme suunnattoman ylpeitä siitä, että meidän perhe ja etenkin lapset voivat toimia tärkeinä esikuvina muille olemalla aivan tavallisia omia itsejään.

Kuinka paljon arjesta oikeasti näkyy?

"No ovatko lapset sitten koko ajan töissä?", kysyi yksi radiotoimittaja minulta. Vastaus on totta kai: eivät ole. 

Ainut kuka kantaa työntekovastuun videoiden tekemisestä, suunnittelusta, kuvaamisesta, leikkaamisesta, yhteistöistä jne. olen minä, muut perheessämme menevät ja tulevat miten haluavat aivan normaalisti. Kuvaamiselle on päivässä rajattu aika, ja sen takia emme jätä mitään muuta elämästämme pois. Lapset saavat huomionsa, leikkihetkensä ja yksityisen elämänsä ilman kameraa. Jos he toimivat kaupallisessa yhteistyössä esimerkiksi vaatemallina, saavat he siitä korvauksen omille säästötileilleen. 

Vaikka moni luulee, että näytämme kaiken: näytämme itse asiassa vain noin 20% elämästämme. Video on vain leikattu niin, että se tuntuu katsojasta täyteläiseltä. Aikaisemmin kuvasimme lähinnä vain matkojamme, joten kuvausta oli koko perheelle noin 3-5  päivää kuussa. Jokapäiväisen arjen kuvaaminen on meillekin uutta, mutta nyt kun kuvaamme arkeamme #vaihtovuosisodankylässä-projektsissa, on viikossa noin kaksi kokonaista kuvauspäivää, kun kaikki kuvaushetket laskee yhteen. Lisäksi tulee hetkiä päivän aikana muihin somekanaviin, mutta nekin voi laskea minuuteissa. Elämme siis tosiasiassa aikalailla tavallista perhearkea.

"No voiko tällainen elämä sitten olla todellakin jonkun unelma?", niin kuin yksi kommentoijista kysyi?

Kyllä voi! Me viihdymme tässä elämässä vallan mainioisti. Ihan jokainen meistä tavallaan. Jopa niin, että miehenikin on halunnut tulla mukaan videoille Lapin vuodeksemme. Ja jos tilanne muuttuu, ja joku lapsista ei enää esimerkiksi halua olla mukana, niin jokaisella on täysi oikeus siihen vaikka heti tänään. 

Voi myös olla, että kun #vaihtovuosisodankylässä-projekti päättyy, kukaan meistä ei enää ikinä halua kertoa elämästään yhtään mitään missään.

Kannattiko riski näin suuresta julkisuudesta silti ottaa? Sen voi todellisuudessa sanoa vasta myöhemmin. Elämässä ja edelläkävijyydessä on aina riskinsä. Vastaavaa, näin laajaa somerealityä kuin #vaihtovuosisodankylässä ei ole nähty Suomessa vielä koskaan aiemmin. Tähän mennessä se on ainakin kannattanut, sillä saamme elää uskomattoman ihanaa ja rakkaudentäyteistä elämää Lapissa perheemme kesken ja unelmien työtä tehden. Ja kaikelle tuo tuplamerkityksen se, että meidän unelmastamme kertominen voi rohkaista ja inspiroida myös muita.

Kerro ihmeessä kommentteihin, miten teidän perheessä on ratkaistu lasten somenäkyvyys? Kokonaan somessa vaiko ei ollenkaan vai ehkä jotain siitä väliltä?

Kiitos, kun olet matkassamme mukana!

Ps. Kannattaa myös käydä tutustumassa ElinaSofia-nimiseen YouTube-kanavaan, jossa kaksi nuorta sisarusta toimii esikuvina kanssaikäisilleen, ja lasten kautta vaikuttaminen tärkeisiin asioihin on viety muun muassa politiikkaan saakka. 

Pps. Lue myös erilainen näkökulma lasten somenäkyvyydestä Isäkuukaudet-blogista.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Äidinpuheenvuorofan!
1/2 | 

Olen seurannut teitä n. puoli vuotta ja olette mun lempparitubettajia!
Tässä syitä: Uskallatte ja olette aitoja tubessa missä monet esittää muuta, kuin mitä ovat. Ymmärrän hyvin sen , että monet miettivät lastenne yksityisyyttä ja sitä onko heillä mahdollisuuksia esim. päättää siitä esiintyvätkö vidoissa vai eivät ja mitä sanovat yms.
Itse uskon tuohon mitä puhut.

P.s. toivottavasti saatte kommentit youtubeen takaisin

P.p.s Yoivotaan että Ronja tekee oman kanavan kun täyttää 13

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen punainen tupa ja perunamaa Sodankylässä. Kuva Pekka Aho Lapin Kansa.

Viime jouluna olimme koko perhe matkalla Lappiin lomalle ja siinä se sitten syntyi, ajatus tänne muuttamisesta. Jokin ihmeellinen voima oli aina Lapissa vetänyt minua puoleensa. Ajatus siitä, että tätä rauhaa ja luontoa voisi saada päivittäin, oli kutkuttava. Istuimme autossa sattumalta Sodankylän kohdalla ja ryhdyimme leikillämme miettimään, missä näkemistämme taloista asuisimme. Kun loma loppui ja palasimme takaisin päin, kysyin mieheltäni, olisiko hän tosissaan Lappiin muutosta. Hän vastasi jotain tämän tapaista: "Jos sä olet niin hullu, että hommaat meille elämän siellä, niin totta kai muutamme." Ja minähän ryhdyin tekemään työtä käskettyä. 

Koska päätyöni on YouTube-videoiden tekeminen perheemme elämästä kanavalleni Äidin puheenvuoro, oli luonnollista, että oma työni koskisi videoiden tekemistä. Kehitin siis kanavalleni sarjan "Vaihtovuosi Lapissa", joka kertoisi elämästämme vuoden ajan Lapissa ja esittelisi muuttajaperheen arkea sekä matkailumahdollisuuksia inspiroiden samalla muitakin toteuttamaan unelmiaan ja ehkä elävöittämään myös Lapin muuttoliikettä. Suurin osa kunnista, kun on täällä päin muuttotappiokuntia.

Tavoitteenani oli saada sarjalle kaupallinen yhteistyökumppani jostain Lapin kunnasta. Näin sarjassa erinomaisen tavan esitellä lapsiperheenarkea luonnollisella tavalla paikkakunnalla ja samalla edistää kunnan brändimielikuvaa vaikuttajamarkkinoinnin keinoin. Lisäksi etsisin sarjalle muita kaupallisia kumppaneita, jotka sopisivat arvoihimme sekä toisivat lisänäkökulmia sisältöön.

Lähijärven takaa aukeaa maisema Luostolle ja Pyhälle.
Lähijärven takaa aukeaa maisema Luostolle ja Pyhälle.

Kävikö kaikki liian helposti?

Seuraavalla viikolla sattui olemaan Matkamessut, joten lähdin konseptiesittelyni kanssa sinne jännittynein mielin. Tulisiko unelmastamme totta? Koska olimme keksineet idean Sodankylässä, sovin tapaamisesta ensin Sodankylän kunnan kanssa, minkä jälkeen muutama muukin kunta kuuli ja kiinnostui siitä. Lopulta saimme yhteistyötarjouksen kahdelta kunnalta, joista valitsimme Sodankylän sen keskeisen sijainnin takia ja koska miehenikin sai sieltä töitä opettajana. Lapissa on muuten monilla aloilla iso työvoimapula. Vinkkinä vain muillekin vastaavasta elämänmuutoksesta unelmoiville.

Asiat sujuivat muutaman mutkan kautta niin, että noin kaksi kuukautta ajatuksen saannista, Lapin muutostamme oli jo periaatteessa tullut paperillakin totta. Ja nyt, elokuussa 2019 asumme täällä: omassa (vuokratussa) punaisessa hirsituvassamme, pienessä 65-ihmisen kylässä, ympärillä lampaita ja tuntureita sekä päivittäinen 40 kilometrin matka lähimpään kauppaan ja 13 kilometrin päähän kyläkouluun. Tekeillä on elämäni suurin työprojekti #vaihtovuosisodankylässä, jossa kerromme elämänmuutoksestamme vuoden ajan katsojillemme eri kanavissa.

Kuulostaa liian helpolta, ajattelet ehkä nyt?  Asiat tosiaan sujuivat tässä projektissa pääasiassa todella hyvin, ainakin tähän mennessä. Ikinä ei tiedä, mitä vuosi tuo vastaan. Työtä on konseptin suunnittelun parissa tehty yöt ja päivät, mutta pääasiassa kaikki on mennyt asunnonvuokrauksesta lähtien todella hyvillä mielin ja myötäkarvaan. Ja olen siitä todella onnellinen ja kiitollinen. Toivoisinkin, että voisin tästä kertomalla inspiroida myös sinua miettimään, miten voisit toteuttaa omat unelmasi. 

Tärkeintä on halu tehdä muutos ja seuraavaksi tarvitaan rohkeutta oikeasti toteuttaa se.

Meidän perheelle Lapin muutto on isoin perheemme elämässä tapahtunut asia ikinä. Koko elämämme on muuttunut kaikilta tasoilta kertaheitolla. Se voi kuulostaa pelottavalta, mutta se ei tuntunut omasta mielestäni siltä, sillä olin riuhtaissut itseni jo reilu vuosi aikaisemmin vanhan työni oravanpyörästä irti ja ryhtynyt yrittäjäksi. Yrittäjyys on ollut minulle elämäni ehdottomasti rohkein ja isoin asia. Ja koska rohkeus ruokkii itseään, ei tämä päätös muutosta ja kaiken vanhan jättämisestä sekä uuden aloittamisesta enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Sen sijaan se suorastaan kutkutti. Näin ei toki ole ollut jatkuvasti muun perheen laita, mistä kerronkin myöhemmin lisää.  

Naapurin lampaita syötämme päivittäin.
Naapurin lampaita syötämme päivittäin.

Etene kohti unelmaa pala kerrallaan

Mutta mitä opin aikoinani yrittäjäksi lähtiessäni upeilta kollegoiltani, Unelmaduunarit-Podcastia pitävältä sekä Unelmahommissa-kirjan kirjoittaneelta Satu Rämöltä sekä Hanne Valtarilta, on se, ettei yksikään unelma ole liian suuri, jos sen pilkkoo palasiksi ja alkaakin toteuttamaan tavoitetta askel kerrallaan. Yhtäkkiä huomaatkin eteneväsi pala palalta kohti määränpäätä, eikä se tunnukaan enää niin mahdottomalta toteuttaa. Sitä paitsi, jos joku on tehnyt jotain, mikset sinäkin pystyisi siihen ja jos unelmaasi ei ole vielä kukaan toteuttanut, sinä voit olla ensimmäinen. 

Omasta mielestäni tärkein asia unelmien toteuttamisessa on kuitenkin se, että osaa nauttia myös matkasta määränpäähän, taputtaa itseään olalle jokaisesta onnistumisesta. Ja kun on päässyt lopulta perille, osata olla onnellinen myös juuri tässä ja nyt. 

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen elämää ja unelmaa Lapissa. Löytyykö Lapin rauhasta läsnäolon voima? Haluan blogissani kertoa, mitä ajatuksia elämänmuutos on herättänyt minussa ja miten vuoden aikana se vaikuttaa ihmisenä ja vanhempana kasvamiseen. Postaukset eivät käsittele vain Lappi-vuottamme, vaan kirjoitan myös esimerkiksi lasten yksityisyydestä, parisuhteen haasteista tai vaikka omasta tavastani jäsennellä ruuhkavuosiarkea. Jos siis haluat syvemmän katsauksen sielunmaisemaani, paikka on tämä blogi.

- Inari Fernández

#vaihtovuosisodankylässä koko perheen somerealitysarjaa voit seurata viikoittain Äidin puheenvuoron YouTube-kanavalta sekä päivittäin Äidin puheenvuoron Instagramista.

 

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 | 

Jotenkin tosi kiva lukea aikuiselta aikuiselle kirjoittamaasi tekstiä. Videot ja varsinkin insta antavat sellasen aavistuksen naiivin ja siloitellun kuvan. Toivottavasti löydät aikaa miettiä myös nurjia puolia.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kiitos kommentista ja kiva kuulla. Oli myös todella kiva pitkästä aikaa kirjoittaa! Täytyy sanoa, että ihan hirveästi ei vielä ole negatiivisia kokemuksia ollut, koska menossa on vielä selvästi ns. flirttiviikot. Vuoden aikana tulee varmasti eteen yhtä ja toista tunnetta, joista varmasti tulen täällä myös kirjoittamaan. Videot etenkin ovat tarkoitettukin koko perheen viihteellisemmäksi sisällöksi, joten itsellekin tuo elämään kivaa vaihtelua, kun voi täällä kirjoittaa päiväkirjamaisesti syvempiäkin tuntemuksia.

Vierailija
3/9 | 

Aivan upea juttu ja tulee varmasti olemaan mieletön vuosi! Mä olin katsonut about minuutin jotain sun Lappi-aiheista videota, kun ajattelin, että ”mäkin haluan muuttaa Lappiin”. Sanoin miehelle, että ”haluun muuttaa Lappiin” ja hän vastas siihen ”niin mäkin, koska muutetaan?” No käytännössä ei rynnätä sinne heti, mutta otettiin tällainen pitkän aikavälin unelma, että jos 10 vuoden päästä asutaan Lapissa vuosi, niin se olis huippua! Sitä ennen toki pitää tulla lomalla sinne jo vähän unelmoimaan. :)

Solja
4/9 | 

Hei! Onnea unelman toteuttamisesta. Pääsette elämään keskellä luontoa. Se on iso rikkaus näin helsinkiläisen näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, miten kierrätys ja jätteiden lajittelu siellä toimii. Pystyttekö lajittelemaan esim. muovin siellä yhtä helposti kuin Helsingissä?

Vierailija
5/9 | 

Hyviä ajatuksia olet pohtinut, tai te olette pohtineet. Jäin kuitenkin miettimään, millainen käsitys lapsilla muodostuu elämästä, kun he ovat paljon kuvattavia ja jakavat lapsen elämäänsä nyt. Heistä kasvaa nuoria hyvinkin pian ja ajatukset kaikesta vielä muuttuvat. Tietohallinnon ammattilaisena mietin myös lasten some jälkeä, jota he eivät koskaan tule pääsemään karkuun, vaikka kuinka haluaisivat.
Tavallaan pohdin sitä, onko lapsen tahto tänään somenäkyvyydestään sama kuin viiden, kymmenen tai 20 vuoden kuluttua?
Vaikea sanoa.
Jotenkin sitä on itse helpottunut kolmen nuoren aikuisen äitinä siitä, ettei tarvitse enää painia noiden asioiden kanssa. Omat kasvukivut käytiin heidän kouluaikanaan somekiusaamisesta jopa niin pitkälle, että nuorin lapseni sai tappouhkauksia. Se oli kyllä raskasta aikaa ja toivon, että te ette koskaan sellaiseen tilanteeseen joutuisi.
Hauska teidän juttuja on seurata, mutta samalla huolestuttaa lastenne turvallisuus, kun kaikki tunnistavat heidät ja kun maailma on hörhöjä täynnä. :-(
Tuli ehkä liian huolen aiheinen kommentti, pahoitteluni siitä. Joka tapauksessa ihanaa pohjoisen vuotta perheellenne!

Vierailija
6/9 | 

Hei, Mun mielestä on ihanaa kun teidän koko perhe on halukkaita osallistumaan videoihin ja niitä on iloseurata. Teidän tytöistä näkee kuinka he nauttivan kun saavat olla videolla mukana. Meidän tytöt löysivät viime vuodenpuolella teidän jonkun videon missä oli tytöt mukana. Ne odottaa yhtä innoissaan uutta videota niikuin minäkin. Jäin heti koukkuun ja olen jokaisen teidän videon kattonut. Itse en näe mitään negatiivistä tai pahaa et teidän koko perhe osallistuu. Mun mielestä aivan huippu juttu. Seuraan todella aktiivisesti teidän reissua nyt vaihtovuosisodankylässä facebookissa ja youTubessa ja tottakai nyt kun aloitit tämän kirjottamisen ei sitä voi olla lukematta. Itse laitan omista lapsista someen aika vähän kuvia mut jotain. Ihanaa syksyä teidän koko perheelle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!