Kirjoitukset avainsanalla kaksikielisyys

Kesällä pukeudumme feriajuhlille perinteiseen espanjalaiseen kansallispukuun.

Tämä on teidän toivomanne postaus espanjalais-suomalaisen perheemme kaksikielisestä kasvatuksesta. Kerron teille, mitkä ovat olleet onnistumisia ja mitkä virheitämme?

Tai oikeastaan lapsemme ovat lähes kolmikielisiä, sillä Lappi-vuottamme ennen he ovat käyneet englanninkielisen päiväkodin sekä vanhempi tyttäremme aiemmin englannin kielirikasteista koulua.

Vastaavaa mahdollisuutta ei nykyisessä koulussamme valitettavasti ole, joten englannin taso on laskenut nopeasti jo puolessa vuodessa, kun sitä ei käytä päivittäisessä kanssakäymisessä. Uskon kuitenkin, että varhaiset vuodet ovat luoneet lapsille hyvän pohjan englannin kielen myöhemmälle aktiiviselle käytölle. Ja toki kieltä  opiskellaan nykyisessä koulussammekin muutama tunti viikossa.

Uskomme vahvasti siihen, että monien kielien opiskelu on lapselle vain hyväksi. Lapsi käyttää kutakin kieltä oppimaansa tarkoitukseen. Niin kauan, kun ei ole esimerkiksi kielellisesti muuten jo haasteita, on monikielisyys aivoille vain mahtavaa jumppaa.

Tutkimusten mukaan lapsi voi oppia vaikka viittä kieltä samanaikaisesti niiden häiritsemättä toisiaan.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kun tapaa isovanhempia vain kerran vuodessa, on kohtaaminen aina todella tunteellinen. Uusimmalla videollamme saavumme Espanjan mummolaan ja suuret tunteet ovat jälleen pinnassa, esittelemme myös sekä mummolan että meidän asunnon. Videon pääset katsomaan meidän Äidin puheenvuoron kanavalta tai Instan bion linkistä (huom saat myös suomalaiset tekstitykset päälle espanjaksi puhuttuihin kohtiin painamalla ruudun tektstityskohtaa) ja kerro ihmeessä mitä fiiliksiä video sussa herätti ❤️ Kiitos kun katsotte videoitamme, olette tosi tärkeitä ❤️ #äidinpuheenvuoro #losfernandezespanjassa #perhevlogi #matkavlogi #youtube #loma #kesä #espanja

Henkilön INARI FERNÁNDEZ (@aidinpuheenvuoro_official) jakama julkaisu

Perheessämme puhutaan siis sekä suomea että espanjaa, koska mieheni on espanjalainen ja lapsemme ovat puoliksi espanjalaisia. Olemme kuitenkin aina asuneet Suomessa, ja mieheni on opetellut suomen kielen heti tänne muutettuaan 15 vuotta sitten, joten perheemme yhteinen kieli on suomi.

Päätimme jo reilusti ennen lasten syntymää, että mieheni eli lasten Papa = espanjaksi isä, puhuu lapsille aina espanjaa. Ja sanalla AINA on tässä erittäin suuri merkitys. 

Johdonmukaisuus on kaiken a ja o kaksikielisyydessä myös tutkimusten mukaan.

Vanhemman tulee aina puhua lapselleen samaa kieltä, vaikka lapsi vastaisi eri kielellä.

Se voi joskus tuntua vaikealta, etenkin jos lapsi vastaa toisella kielellä. Tämä kuitenkin edistää lapsen toisen kielen oppimista ja takaa sen, että lapsi yhdistää vanhempansa kyseiseen kieleen. Tästä on kirjoittanut kiinnostavan tekstin myös Multilingual parenting -blogi.

Tässä olemme onnistuneet erinomaisesti ja olen Papasta erityisen ylpeä, että hän puhuu ja vastaa lapsille aina espanjaksi.

Silti voin sanoa, että me lähdimme hommaan liian hepposin eväin. Kaksikielisyys ei tule itsestään siinä sivussa, vaikka niin me luulimme. Hyvän kielen karttuminen vaatii paljon työtä kielen kanssa ja tämä perehtyminen olisi parhaimmillaan aloitettu jo ennen lasten syntymää.  Lapsen kiinnostus kieleen ei välttämättä pysy yllä pelkällä yhden vanhemman puhumisella, vaan tarvitaan myös muita puhujia, kosketusta kulttuuriin sekä vertaisseuraa samasta kieliryhmästä. 

Meillä ongelmana on se, ettei perheemme lähipiiriin kuulu juurikaan ketään muita espanjankielisiä täällä Suomessa, joten ainut arkikontakti kieleen lapsilla on heidän oma isänsä. Hän kuitenkin viettää aikaa lasten kanssa arkisin vain muutaman tunnin töiden jälkeen, joten kielikontakti on paikoin todella köyhää ja samoihin fraaseihin perustuvaa. 

Nyrkkisääntönä voi pitää että lapsen tulisi altistua kielelle vähintään kolmekymmentä prosenttia valveillaoloajastaan tullakseen luonnollisesti kaksikieliseksi.

Lapsen kielitaitoa voi vanhemman puheen ohella rikastuttaa muun muassa kirjallisuudella, lastenohjelmilla, kerhoilla, elokuvilla, peleillä ja musiikilla sekä tietenkin etsimällä aktiivisesti samankielistä leikkiseuraa. Tässä tullaankin sitten siihen "töiden tekemiseen", sillä nämä kaikki vaativat vaivannäköä vanhemmalta. Ensimmäisen lapsen kanssa jaksoimme vielä käydä kielikerhossa, lukea iltasadun aina espanjaksi ja annoimme katsoa vain espanjankielisiä lastenohjelmia, mutta toisen lapsen kanssa ote alkoi jo ruuhkavuosiarjessa lipsumaan. 

Kosketus toisen kielen kulttuuriin on myös muuten kuin kielellisesti tärkeää, jotta lapsi voi saada toisesta kulttuuristaan myös identiteettikokemuksia. Juhlapäivät, traditiot, paikallinen urheilu, ruoat ja käytöstavat ovat luontevia tapoja ajaa sisään kulttuuria. Meillä juhlitaan joulua kahdesti: suomalaisesti jouluaattona, ja sitten uudestaan loppiaisena eli espanjalaisten kolmen kuninkaan päivänä. Silloin Papa leipoo Roscon de Reyeksen, johon piilotetaan rahaa ja pieniä leluja.

Tärkein kulttuurikontaktimme on kuitenkin vuotuinen vierailu Espanjan mummolaan: Abuelon ja Abuelan luokse. Kesäkuussa suuntaamme joka vuosi kuukaudeksi  Espanjaan tapaamaan sukulaisimme. Ensimmäiset kaksi päivää lapset pakoilevat sukulaisten ja ystävien suukkoja sekä kovaäänisiä kehuja, mutta kolmantena sujahtavat jo mukaan espanjalaisten lasten leikkeihin. Samalla joutuu kotona oppittu kielitaito tulikokeeseen.  Toiset lapset ovatkin paras tapa kannustaa lapsia puhumaan kieliä.

Kotona lapset vastaavat Papalle aina suomeksi, vaikka Papa puhuukin heille espanjaa. Koska Papa ymmärtää suomea, luulivat lapset aluksi, että sukulaisille voi vastata Espanjassakin suomeksi. Vasta noin nelivuotiaana tuli ymmärrys siitä, että hehän eivät ymmärrä mitään, vaan meidän lasten tulisi puhua heille espanjaa.

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 

#roscondereyes #loppiainen #losreyesmagos #makebymyself

Henkilön Esteban Fernandez (@estis2) jakama julkaisu

Suurimpana mörkönä kaksikielisessä kasvatuksessa vanhempi joutuu siis katsomaan itseään peiliin. Niin paljon on kiinni omasta jaksamisesta. Kuinka paljon on valmis näkemään aikaa ja vaivaa kaksikielisyyden takia? 

Kun lapsi vuosien puhumisen jälkeen, päättääkin alkaa vastata sinulle suomeksi tai ei koskaan ole edes aloittanut vastaamista kielelläsi, saattaa se tuntua musertavalta pettymykseltä. Onko kaikki opettamasi ja vaivasi valunut hukkaan?

En kuitenkaan usko, että monikielisyys voi millään tasolla valua hukkaan. Päinvastoin. Jokaisesta saavutuksesta on syytä olla ylpeä. Vaikka edistys olisi vain pienen lauseen tai sanan verran, se on aina voitto kotiin. 

Lapsemme eivät edelleenkään vastaa Papalle muuta kuin suomeksi. He ovat nyt 6- ja 9-vuotiaita.  Voin kuitenkin sanoa, että on aika voittaja fiilis mennä Espanjaan ja tajuta, että siellä se kielitaito elää pinnan alla. Kun ei ole vaihtoehtoja, alkavat lauseet virrata parin päivän sisällä sukulaisille espanjaksi!

Yksinkertaistahan se kieli on, mutta ainakin heille on iskostunut rohkeus puhua, ja siitähän se kaikki alkaa: rohkeudesta avata suunsa!

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia haasteita, oppeja tai onnea kaksikielisyys on teidän elämäänne tuonut?

Tai Onko sinulla kysyttävää kaksikielisyydestä? Laita kysymys kommentteihin, niin käyn vastaamassa!

XOXO 

Inari

 

Kommentit (9)

Karla K.
1/9 | 

Todella hyvä postaus aiheesta! Postasin juuri itsekkin vähän aikaa sitten samasta aiheesta. Meillä myös suomalais-espanjalainen perhe, mutta me asumme Espanjassa. Meillä tällä hetkellä kielet menee aika 50/50, minä vietän lasten kanssa päivät pitkät ja puhun heille tietenkin aina suomea. Onneksi meillä ei suomenkielen oppiminen onneksi ole pelkästään minun "harteillani" sillä meillä myös mummu ja pappa eli minun vanhempani asuvat täällä Espanjassa ja olemme tekemisissä todella paljon, viikottain, välillä lähes päivittäin. Meillä on myös muutamia suomalaisia lapsiperhetuttuja täällä ja silloin tällöin saadaan suomenkielistä leikkiseuraa.

Meillä espanjalaisen mieheni vanhemmat ovat aina abuela ja abuelo ja minun vanhempani ovat aina mummu ja pappa. Isä on aina papi ja minä olen aina äiti.

Meillä lapset toki vielä vähän nuorempia kun teillä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, vastaavatko lapseni minulle espanjaksi vai suomeksi, minun heille puhuessani suomeksi.

Emmimme
2/9 | 

Meidän lapsi on 4-vuotias ja meillä on Suomi-Saksa kombo Saksassa.
Ensimmäiset 3-3,5 vuotta suomen kieli oli vahvempi, nyt päiväkoti alkaa vaikuttaa selkeästi enemmän ja huomaan, että lapsen on joskus vaikea kertoa minulle päivän tapahtumista, koska ei osaa sanoja suomeksi.
Olen aika tarkka siitä, että minulle puhutaan vain suomea ja sanon, että en ymmärrä, vaikka lapsi tietää minun osaavan saksaa. Jos sanat eivät siltikään muistu mieleen, autan toki, sanoitan toistan. Lapsi puhuu minulle 99% suomea.
Olen tähän mennessä puhunut lapsellekin vain ja ainoastaan suomea, mutta huomaan että sekin on vaikeutunut jos mukana tilanteissa on muita vain saksankielisiä lapsia. Ja nämä tilanteet taitavat tästä vain iän myötä lisääntyä. Koetan silloin ainakin osittain sanoa saman myös suomeksi.
Välillä tämä on aika raskasta, mutta olen päättänyt laittaa tähän tosi paljon omia voimavarojani ja toivon että se myöhemmin palkitsee meidät molemmat.
Lapsella ei ole myöskään sisaruksia, joten resursseja on ehkä enemmän laittaa tähän yhteen.
Haluaisin uskoa, että seuraavilla asioilla on olemme voineet myötävaikuttaa hyvän suomen kielen perustan syntyyn täällä Saksassa:

-Minulla oli vähemmistökielen edustajana mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona suht pitkään, niin että hän jo osasi puhua melko hyvin mennessään päiväkotiin.
-Pikku kakkonen on ollut jo hyvin nuoresta meidän ykköslastenohjelma. En ole potenut huonoa omaatuntoa tv:n katselusta, koska olen perustellut sen yhtenä kielen kehityksen apuvälineenä. Katsotaan pikku kakkosta usein myös yhdessä. Lapsi ei tällä hetkellä juurikaan katso saksankielisiä lastenohjelmia.
Myös pikku kakkosen appi on ollut kovassa käytössä ja eskari -sovellus on jo ladattuna myöhempää käyttöä varten!
-Olen raahannut tänne saksaan kirjastollisen suomalaisia lastenkirjoja, joita luetaan ahkerasti. Kieltäydyn lukemasta saksalaisia kirjoja (niitä lukee isi, oma tai opa) tai jos luen, niin kirjan pitää olla niin yksinkertainen, että voin lennossa kuvien perusteella kääntää tarinan suomeksi. Nyt ollaan päästy myös äänikirjojen makuun! Suomessa käydessä kurvataan myös ensimmäisenä kirjastoon hakemaan lomalukemista.
-Soiva laulukirja!!! Lasten laulut suomeksi. Paljon lastenlauluja! Uskon, että musiikki auttaa sanojen tai kielen omaksumisessa.
-Niin paljon ja pitkiä reissuja Suomeen, kuin mahdollista. Vieraita Suomesta, niin usein ja pitkään kuin mahdollista. Viikottaiset videopuhelut suomalaisien sukulaisten kanssa. Vaikka lapsi ei itse istuisi ja juttelisi, niin juttelen itse ja näytän puhelimella mitä lapsi puuhaa. Lapsi innostuu siten usein kertomaan leikistä/asiasta ja Suomen sukulainen pääsee myös osalliseksi leikkiin.
-Paikallinen Suomi-koulu kerran viikossa. Siellä lapsi tapaa muita Suomalaisia ja samanlaisessa tilanteessa olevia lapsia, oppii suomalaista kulttuuria ja samalla kieltä.
-Minun ja mieleni yhteinen kieli on Englanti. Meillä ei ole siis perheen yhteistä kieltä, vaikka kaikki osaavat saksaa, sillä mieheni ei ole koskaan opiskellut suomea. Hän ymmärtää kyllä paljon ja enemmän kuin osaa puhua. Lapselle suoraan emme puhu englantia, koska emme kummatkaan ole natiiveja, mutta olen huomannut hänen alkavan ymmärtää sitä ja ehkäpä se passiivinen kuuntelu antaa hyvän pohjan englannin opiskeluun sitten aikanaan.

Jännityksellä odotan mitä ikä tuo tullessaan ja missä vaiheessa äidin kielen (tarkoituksella erikseen!) tuputus alkaa tulla korvista - vai alkaako? Suomikouluunkaan en kai voi pakottaa sitten isompana enää :D siinä vaiheessa motivaation pitää tulla sitten jo lapsesta itsestään jos on tullakseen.

Emmimme
3/9 | 

Niin ja mieheni ja minun kieli on englanti siksi, että kun tapasimme minä en osannut saksaa. Tuosta englannista oli sitten myöhemmin vaikea päästä irti ja toisaalta koimme sen olevan myös hyödyllistä kielen aktiivisena pitämistä meille molemmille.
Kolikon kääntöpuolena on tietysti harmi siitä, että perheellämme ei ole yhteistä kieltä ja että ruokapöydässä puhumme omia kieliämme ja sitten tulkkaamme tarpeen tullen toisillemme. Joskus haastavaa ja vaivalloista..

Käyttäjä32647
Liittynyt12.1.2020
4/9 | 

kiitos oli kiinnostavaa.olet paras tubettaja ja instakin kiinnostava.ronja ja lucia on kivoja.olisi joskus kivaa että näkisin teidät Oulussa.

Vierailija
5/9 | 

Kiitos tästä kirjoituksesta. Aihe on itselle ajankohtainen, meidän perheeseen odotetaan esikoista. Lapsen isä on farsinkielinen, ja minä taas kaksikielinen suomi-sveitsinsaksa. Tarkoituksena olisi, että kotona isä puhuu farsia ja minä sveitsinsaksaa. Suomen lapsi voi sitten oppia ympäristöstä, niin minäkin opin kun kotona sitä ei ollenkaan puhuttu. Mutta vähän pelonsekaisin tuntein odotan sitä työmäärää, mitä vaatii etenkin sveitsinsaksan ylläpito, koska oman perheen lisäksi en ketään muuta sen kielistä Suomessa tunne. Mutta katsotaan mitä tästä tulee 😁 Onneksi nykyään on internetti ja lastenohjelmia ympäri maailman mahdollista katsoa kotisohvalla.

Vierailija
6/9 | 

Kiinnostaisi tietää, että miksi ette siis ole vaatineet lapsia puhumaan isälleen espanjaa? :) Eli pyytäneet toistamaan espanjaksi jos ensin vastaa suomeksi ja esittämään jossain määrin ymmärtämätöntä suomen kielen kohdalla siinä vuorovaikutuksessa isän kanssa. Toki tämä voi nyt olla vuosien jälkeen jo aika vaikeaa muuttaa, mutta kuten itsekin sanoit, niin näiden kahden kielen ja kulttuurin tuleminen tasavertaisiksi on tosiaan vaikeaa, jos sitä toista kieltä ei kuule paljoa ja jos lapsen itse ei tarvitse kieltä tuottaa. Kiinnostava postaus! :)

Vierailija
7/9 | 

Muissa kommenteissa on puhuttu siitä, että lasta pitäisi vaatia vastaamaan vanhemmalle samalla kielellä. Alan ammattilaisena en kannusta tähän, vaan tärkeintä on, että lapsi tulee ymmärretyksi ja että lapsi _altistuu_ oppimilleen kielille riittävästi. En kannusta siihen, että esitettäisiin, ettei ymmärrä. Se tuskin niin paljon kehittää kieltä, miten se vaikuttaa itsetunnon heikkenemiseen ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen. Altistumiselle riittää se, että kuulee kieltä riittävän monipuolisesti, riittävästi ja säännöllisesti. Kuten Inarikin kirjoitti, tärkeintä on aina, että vanhempi itse puhuu aina ja systemaattisesti lapselle omaa äidinkieltään - vastasi lapsi siihen millä kielellä tahansa.

Vierailija
8/9 | 

Minäkään en ihan ymmärrä, miksi ette ole pitäneet tiukasti kiinni oikean kielen puhumisesta.

Vierailija
9/9 | 

Jotenki hauskaa lukea, että jossain olette epäonnistuneet! Että elämä ei ole pelkkää naurua ja elvistelyä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Blogiarkisto

2019

Instagram