Kirjoitukset avainsanalla yrittäjyys

Katse tulevaisuuteen - Mitä toivon vuodelta 2020?

Tasan vuosi sitten istuimme perheemme kanssa autossa matkalla kotiin Lapin lomalta ja päätimme yhdessä, että haluamme muuttaa Lappiin. Muuton tulisi tapahtua mielellään vielä tulevan vuoden aikana, sillä juuri nyt oli otollinen tilanne elämänmuutokselle kaikin puolin. Nyt asumme täällä Sodankylässä ja istun kirjoittamassa tätä postausta punaisessa hirsituvassamme. Miten kaikki tapahtui näin nopeasti ja lyhyessä ajassa? Vastauksia siihen voit lukea täältä.

Vuosi on vaihtunut, ja on jälleen aika heittää ilmoille uudet haaveet. Uskon vakaasti siihen, että kun unelmista puhuu ääneen, ne alkavat ikään kuin elää itseään todeksi. Jotkut toteutuvat, toiset taas hiipuvat ja näyttävät häipyessään suuntaa uusille tavoitteille. Aarrekartan askartelu antaa haaveille lisäpuhtia ja auttaa visualisoimaan asioita.

Tähän postaukseen olen koonnut ajatuksia, joita toivon vuoden 2020 tuovan tullessaan. Samalla haluan kiittää sinua siitä, että olet ollut matkassamme mukana. On se sitten tämä ainut postaus, jonka luet tai kaikki videomme ja blogipostakseni, joita seuraat. KIITOS!

Tuntuu hyvältä, että tällä kertaa haaveissa ei ole jättiläistavoitteita, vaan asiat liittyvät paljolti ihan tavalliseen elämään ja arkeen.

Se kertoo mielestäni siitä, että elän oikeastaan sellaista elämää, johon olen tyytyväinen. Minulla ei ole kiire tästä minnekään uuteen. Toivon oikeastaan eniten, että kaikki pysyisi mahdollisimman samanlaisena ja totta kai, että saisimme jatkossakin elää yhtä terveinä kuin nyt.

Voimaa vanhemmuuteen

Suurin koetinkivi on vuonna 2019 ollut ehdottomasti oma vanhemmuuteni ja sen uusi etsikkoaika. Juuri kun luulin olevani vahvoilla osaamisessani, niin eiköhän esimurrosikä paukannut ovesta sisään ja tipahdin kärryiltä täysin. Olen kirjoittanut aiheesta pidemmänkin postauksen, jos haluat lukea sen täältä.  

Toivoisin, että pystyisin tulevana vuotena kasvamaan vanhempana paremmaksi kuuntelijaksi. Toivoisin, että pystyisin pitämään lupaukseni siitä, että todella olen läsnä tarpeeksi lapsilleni, silloin kuin he sitä tarvitsevat, ei vain silloin, kun se minulle parhaiten sopii.

Haluan pystyä keskittymään vieläkin paremmin läsnäoloon lasteni kanssa, siinä hetkessä, missä olen. Pitämään sylissä, makoilemaan tai pelailemaan, ilman että ajatukseni kiertävät ihan muilla kiertoradoilla samaan aikaan.

Haluan pystyä olemaan vieläkin parempi, turvallinen aikuinen lapsilleni. Aikuinen, joka oppii pysymään roolissaan, vaikka ei aina tietäisikään, mikä on oikea malli.

Samaan aikaan haluan kuitenkin myös opetella armollisuutta itseäni kohtaan vanhempana. En ole epäonnistuja, vaikka en aina osaakaan tehdä oikein.

Vanhemmuus on ikuinen kasvuprosessi. Tämän saman toiveen haluan lähettää myös sinulle rakas lukijani - ollaan armollisia itsellemme.

Selkeyttä tulevaisuuteen

Olen harvoin elämässäni tilanteessa, jossa en tietäisi, mitä haluan seuraavaksi tehdä. Minulla on ollut aina selkeä mielikuva suunnasta, minne seuraavaksi mennä. Kun on selkeät tavoitteet, on niitä kohti myös helpompi kulkea.

Nyt olen kuitenkin tilanteessa, että en lainkaan osaa sanoa, mitä haluan elämässäni, ja etenkin työelämässäni, seuraavaksi tehdä. Tämä Vaihtovuosi Sodankylässä -sarjamme teko on ollut tubettajaurani huipentuma ja samalla elämänkokoisen unelman mahdollistaja. Silti se on samaan aikaan ollut myös erittäin rankka työtaival, josta ei ole oikeastaan voinut ottaa lomaa juuri lainkaan. Se on myös selkeyttänyt mielikuvaani siitä, että tuskin aion kertoa yhtä tiiviisti elämästämme julkisuuteen sen jälkeen, kun tämä taival on 31.7.2020 ohitse. Vaikka ihmisten kanssa kommunikointi antaa äärettömän paljon, niin omasta elämästä tilivelvollisena oleminen muille on myös todella rankkaa. Koen toki, että kuluva vuosi on yksi elämämme hienoimmista kokemuksista, mutta samalla se on aika aikaansa kutakin. 

Samaan aikaan voin kuitenkin sanoa, etten ole koskaan ollut näin hyvinvoiva ja onnellinen kuin täällä Lapissa asuessani. Luonnon, perheen yhdessäolon ja rauhallisemman elämänrytmin symbioosi on tehnyt todella hyvää. Siihen kun yhdistää satavuotiaan hirsitalon satumaisen hengen, ei tarvitse kahta kertaa kysyä, haluanko jäädä pidemmäksi aikaa. Kyllä, kyllä ja kyllä. Oikeastaan toivoisin siis, että elämämme jatkuisi niin kuin ennenkin, mutta...

Toivonkin tulevalta keväältä selkeyttä tulevaisuuteen. Mitä haluan tehdä ensi syksynä ammatillisesti? Lähteäkö ehkä tekemään jotain aivan uutta elämässä? Miten mahdollistaa samalla elämän jatkumo täällä Lapissa, niin että koko perheellämme on täällä hyvä olla?

Läheisyyttä parisuhteeseen

Nyt kun lapset ovat saavuttaneet kouluiän, on ollut aikaa katsoa sitä omaa kumppania uusin silmin. Se on tuonut mukanaan viime vuosina paljon haasteita, mutta toki myös yhteisiä onnistumisia.  Meidän kohdallamme yksi tärkeimmistä on ollut tämän yhteisen Lapin vuoden toteutus.  Silti koen, että olemme vielä kaukana esimerkiksi siitä, mitä parisuhteemme oli ennen lapsia. Liekö sille samalle kahden taajuudelle on edes enää paluuta?

Toisaalta kymmenvuotinen vanhemmuus on toki kasvattanut ja yhdistänytkin meitä monella tapaa, mutta silti aikaa toisillemme on ollut aivan liian vähän.

Toivoisinkin tulevalta vuodelta vielä lisää yhteistä henkistä kasvua, keskustelua ja analysointia sekä toistemme priorisointia. Kaava siihen on olemassa, sitä pitäisi vain muistaa noudattaa. 

Minkälaisista asioista sinä haaveilet vuodelle 2020? Olisi kiinnostavaa kuulla!

x0x0

Inari

Jos haluat palata mielessäsi vielä joulun tunnelmiin, katso tästä meidän jouluvideomme ensimmäisestä joulustamme Lapissa.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Blogiarkisto

2019

Instagram