Kirjoitukset avainsanalla yhteinen aika

Muun muassa näistä syistä rakastan perhettämme...

Vietin viime viikon erossa perheestäni ollessani työmatkalla Helsingissä. Matkalla sairastuin ja makasin lopulta viimeiset kaksi päivää vain sängyssä. Ajatukseni palasivat mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen punaiseen tupaamme Vuojärven rauhaan.

Lappi on yhdistänyt meidät toisiimme ennennäkemättömän tiiviisti. Viikon erossaolo teki suorastaan sydämestä kipeää. Samaan aikaan se kirkasti niin ihanalla tavalla sen, mikä minulle elämässä on tärkeintä.

Niinpä haluan nyt omistaa tämän postauksen niille ihanille pienille, arkipäiväisille asioille, joita perheessäni rakastan ja joita niin kovin kaipasin Helsingissä kipeänä maatessani.

Inspiraation tähän postaukseen sain Iinan But I´m a Human not a Sanwich -blogista, jossa myös niin usein kerrotaan perhearjesta positiivisen kautta.

Sillä kaikesta väsymyksestä ja hässäkästä huolimatta, perhe on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. 

Muun muassa näistä syistä rakastan perhettämme...

Jokapäiväiset sylihetket. Kun istun keinutuolissa takkamme edessä, voin olla varma, että jompi kumpi tyttäristämme haluaa syliin. Ja tietenkin yleensä myös yhtäaikaa, jolloin ensin kinataan siitä, kumpi mahtuu ja lopuksi ängetään äidin polvelle kumpikin. Toivoisin etteivät nämä sylittelyhetket loppuisi koskaan...

Iltaiset keskustelut esikoisemme kanssa, hänen mennessä nukkumaan. Kääriydymme hänen leveään sänkyynsä peiton alle ja painamme päät tyynyyn. Sitten alkaa jutustelu. Joskus puhumme aivan niitä näitä, mutta usein tämä on se hetki, jolloin sydän aukeaa. Ja voi että mitä viisaita sanoja sieltä virtaakaan. Joka kerta hätkähdän sitä, miten analyyttinen, empaattinen ja älykäs rakas 9-vuotiaani voikaan jo tuossa iässä olla. Mitä hän vielä elämässään saakaan aikaan...

Kuopuksemme jokaöinen vaellus viereemme meidän sänkyyn. Niin paljon kuin kuusivuotiaan kuuluisikin jo nukkua omassa sängyssään, niin silti on maailman ihaninta, kun lämmin möykky kipuaa väliimme ja kietoo pienen kätensä ympärilleni. En vain raaski komentaa häntä pois.

Pienet ihanat huomionosoitukset, joita jaamme toisillemme arjessa. Aamukahvin valmistelu toiselle herätessä, suksien voitelu yllätykseksi, auton harjaus lumesta tai toisen kehuminen. Nykyään esikoisemme lempiharrastus on jättää spontaaneja yllätysviestejä ympäri kotia, joista tulee äärettömän hyvä mieli. Uusimman löysin tämän viikon aluksi tietokoneeni välistä. 

Mieheni ja esikoiseni päivittäiset Skibbo-korttipeliottelut. Ne ovat niin tärkeitä, että jopa silloin, kun lapseni makasi kuumeessa sängyssä, hänen suurin huolenaiheensa oli se, että Papa pettyy etteivät he voi pelata korttia.

Tuntien leikit, jotka syntyvät viikonloppuisin tylsyydestä. Usein tilanne alkaa niin, että lapset tulevat pyytämään aamuruutuaikaa ja sovimmekin, ettei tänä viikonloppuna katsota ruutua. Ensin alkaa marina, joka lopulta johtaa mitä upeimpiin leikkeihin. Yleensä tylsyydestä syntyy luovuuden oivallus noin 15 minuutissa.

Pusuttelu ja kädestä pitäminen. Julkinen tunteiden näyttäminen on parhaita asioita, joita perheeseemme ja parisuhteeseemme on virrannut espanjalaisesta kulttuurista. Me pussailemme mieheni kanssa päivittäin ja paljon. Kun kävelemme kadulla, otamme toisiamme kädestä kiinni. Ja jos näin ei tapahdu, on se merkki siitä, että jokin on vinossa. Halailemme, pusuttelemme ja kehumme toisiamme myös paljon koko perheen kesken.

Spontaanit leivontahetket. Lappi on innostanut lapsemme leipomaan. Joka viikko syntyy jokin spontaani uusi luomus, joita pääsemme mieheni kanssa maistelemaan. Aluksi leivonta oli enemmän yhteinen juttu, mutta nykyään on ehdottoman tärkeää, että lapset saavat tehdä kaiken alusta loppuun ihan itse. 

Koko perheen yhteiset retket. Kohteena voi olla lähitunturi tai vaikka Rovaniemen Prisma. Yleensä lähteminen on vaikeaa, mutta kun reissuun päästään, onkin se parasta mitä voi olla. 

 Viime viikolla retkeilimme saunan pesuhuoneeseen, kun pakkanen puri hiihtolenkillä varpaat kipiäksi ja mehut sekä pullat jäivät ulkona syömättä. Siinä me istuimme pesuhuoneen lattialämmitetyllä lattialla kipristelevin varpain ja joimme kuksasta kuumaa mehua. Aivan mahtava retki!

Huumori. Vaikka jokainen meistä väittää, että toisilla on huono huumori, niin silti löydämme perheemme vähän väliä kasaamasta toisiamme hysteerisesti kikattaen voileipäleikkiin eli jättimäiseen kasaan, jossa kaikki rojahtavat sängyssä toistensa päälle, nauramassa jonkun pieruvitsille tai tekemässä vitsejä toisten kustannuksella. Loppujen lopuksi meillä varmasti onkin aivan yhtä huono huumori ja siksi me naurammekin yhdessä niin paljon.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että me ollaan me. Ja sen tuntee. Olen aivan varma siitä, että vaikka meillä myös riidellään  joka viikko, niin siltikin jokainen perheestämme allekirjoittaa sen, että parasta mitä tietää, on olla yhdessä perheen kanssa. Mitään erikoista ei tarvitse tapahtua, riittää vain, että ollaan yhdessä ja möllötetään. OIlaan vain perheen kesken ja se on best.

Tämän postauksen kirjoittaminen oli aivan ihanaa ja näitä asioita syntyisi helposti kymmeniä lisää. Tuli niin hyvä mieli ajatella sitä kaikkea iloa ja arvoa, mitä perheemme yhdessäolo tuokaan elämään. Olen superkiitollinen siitä. 

Olisi ihanaa kuulla, mitä pieniä tai isompia juttuja sinä rakastat perheenne arjessa? Kirjoittamalla ne ylös saat itsellesikin hyvän mielen.  Kerro omasi kommentteihin ja muista myös jakaa ne rakkaimmillesi <3

xoxo

Inari

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Mä jotenkin rakastan aamuja, kun lapset kömpivät silmät sirrillään, tukka pörröllään sohvalle heräilemään <3 ja sitä kun meidänkin kuopus tepsuttaa yöllä meidän sänkyyn :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Blogiarkisto

2019

Instagram