Kirjoitukset avainsanalla kasvatus

Iltapuhteeksi puhelin vai virkkaus? Olen oppinut valitsemaan jälkimmäisen viimeaikoina.

Selailen somea ja hups huomaan, että on vierähtänyt kaksi tuntia. Istun sohvalla uppoutuneena kännykkääni ja lapseni sanoo minulle jotain. Mumisen hänelle takaisin jotain epämääräistä. Jälkikäteen en muista lainkaan mitä hän sanoi. Illalla istumme kumpikin sängyssä miehen kanssa, emmekä puhu toisillemme, vaan tuijotamme puhelinta.

Otetteita meidän elämästämme sen jälkeen, kun älykännykät rantautuivat perheeseemme. Kuulostaako tutulta?

Enemmän kännykällä kuin lähimmäisten kanssa?

Havahduin todella tähän ongelmaan, vasta kun oma lapseni huomautti minulle kännykän käytöstä muutama vuosi takaperin. 

Tuntui kuin veitsi olisi viiltänyt sydämeen. Sitä ennen en ollut rehellisesti koskaan ajatellut, että asia olisi ongelma. Mutta kun ryhdyin tarkkailemaan tämän huomautuksen seuraksena omaa ja mieheni käyttäytymistä, tajusin, että sekä minä että mieheni olimme todellakin kännykällä jatkuvasti. Latasin myös kännykkäsovelluksen, joka mittasi puhelimen käyttöäni. Sitä kertyi päivässä pahimmillaan 5-8 tuntia! Toimittaja Ina Mikkola tuli uusimmassa ohjelmassaan lopputulokseen, että jos jatkaisi samaan tahtiin puhelimella oloa loppuelämänsä, tulisi hän viettäneeksi ruudulla kuusi vuotta putkeen, mutta jos aikaa verrattaisiin oman äidin kanssa oleiluun, sitä hän tekisi vain kolme kuukautta.

Palasin juuri Helsingistä viikonloppulomalta ja tarkkailin ihmisiä metrossa. Yhdeksän kymmenestä ihmisestä tuijotti hypnotisoituneena ruutua sekä istuessa metrossa, että poistuessa ja jopa kävellessä. Kahvilassa ihmiset tuijottivat ruutujaan ja jopa kaupassa moni kulki ruutu kädessä etsien ostoksia.

Omalla kohdallani lapseni sai minut ajattelemaan asiaa ja lupasin sen seurauksena tehdä asialle jotain. Otimme käyttöön muun muassa somettomat sunnuntait, jolloin kukaan ei käyttänyt kännykkää lainkaan. Iltaisin, kun tulimme kotiin, laitoimme puhelimet laatikostoon ja mökkilomat päätimme viettää kokonaan ilman puhelinta. Teimme koko perheelle myös somesäännöt.

Kun aikaa kului, huomasin kuitenkin, että liu´uimme pikkuhiljaa vanhoihin tapoihimme.

Lasten kanssa ollessa on helppo olla ilman kännykkää, mutta iltaisin sohvalla istuessa kumpikin meistä hakeutui taas kännykän pariin. Kännykän käytön jälkeen olo oli usein tyhjä ja hieman masentunut. Jälkikäteen usein mietin, miksi en mieluummin valinnut oman kullan syliä?

Uskon, että samalla, kun some luo paljon vertaistukea ja estää yksinäisyyttä, on älykännyköiden näpräys  meidän vuorovaikutuksellemme myös iso ongelma sekä parisuhteessa että vanhempien ja lasten välillä. Annoin aiheesta haastattelun  myös Yle Akuutin ohjelmaan, joka tuli ulos tällä viikolla. 

Sometyö vrs. someriippuvuus

Instagramissa tein seuraajilleni kyselyn, jossa 67 prosenttia vastaajista koki olevansa someriippuvaisia. Myöntävän vastauksen antoi yli 1700 ihmistä, ja tämä vain pikaisen sometestin perusteella. Tunnumme huutavan sisäisesti kohtaamista oikeiden ihmisten kanssa, mutta silti hukuttaudumme mieluummin tai jopa pakonomaisesti somen rinnakkaistodellisuuteen. 

Asia on omalla kohdallani tietenkin hyvin kaksijakoinen, sillä kännykkä on samalla tärkein työvälineeni ja somekanavat niiden tärkein jakelualusta. Tuotan työkseni päivittäin somesisältöjä ja toivon, että ihmiset kuluttavat niitä. Parhaillani meillä on käynnissä vuoden kestävä Vaihtovuosi Sodankylässä -somerealitysarja, jossa tuotan 50 videota ja 365 kuvaa ja tuhansia muita somesisältöjä Äidin Puheenvuoron kanaviin vuoden aikana.

Rakastankin yli kaiken työtäni ja tarinoiden kertomista sisältöjen kautta, mutta samalla vihaan sitä addiktiota, jonka alustat ja tekoäly meille aiheuttavat. Toivoisin, että voisimme vain valita vanhanaikaisen telkkarin tapaan ne sisällöt, jotka oikeasti haluamme kuluttaa ja olla jäämättä tunneiksi koukkuun kaikkeen muuhun.

Voisi kuvitella, että etenkin tänä vuonna, kun kuvaan arkeamme säännöllisesti täällä Lapissa, olisi minun vaikeampaa asettaa rajoja myös omalle somekäytölle. Tilanne on kuitenkin muuttunut päinvastaiseksi. Koska somen tekeminen on niin vahva osa työtäni ja olen kännykällä työn puolesta melkein koko päivän, kaipaan vastapainoksi elämääni ihan muita asioita. Olen alkanut hiihtää päivittäin vähintään tunnin, virkkaan ensimmäistä isoäidin neliöistä tehtyä filttiä ja laulan kuorossa. Iltaisin haluan katsoa ruutua mieluummin takkatulta ja rakastan ottaa muutaman päivän someloman.

Tiivis sometyö on siis kaikessa hulluudessaan ikään kuin vapauttanut minut muulta turhalta somenpläräykseltä. 

Samalla kuitenkin tiedän, että addiktio on olemassa ja se varmasti nostaa taas päänsä jossain vaiheessa, niin minulla kuin niin monella muullakin...

Toivoisinkin, että tämä kirjoitus herättäisi myös sinut pohtimaan omaa somenkäyttöäsi. Koetko olevasi someriippuvainen? Millaisia tilanteita se aiheuttaa perheessänne? Jääkö joku ihminen vailla huomiota sinun kännykänkäyttösi takia tai jäätkö itse huomiotta jonkun muun someriippuvuudesta johtuen? Minkälaisia puhelinrajoituksia olette ottaneet käyttöön omassa perheessänne? Miten voisimme lähteä yhteiskunnassamme ratkaisemaan tätä ongelmaa?

x0x0

Inari

 

Kommentit (2)

Hep
1/2 | 

Facebook koulutti mua. Lopulta päädyin sulkemaan vuosi sitten koko tilin. Oli hyvä päätös!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pari vuotta takaperin löysin vaatehuoneemme kaapin ylähyllyltä Ikea-kassin. Se oli täynnä esikoisemme 7-vuotissyntymäpäivälahjoja. Avattuina, mutta ei koskaan enää sen jälkeen kaivattuina tai käytettyinä. Olimme ilmeisesti koonneet synttäreiden päätteeksi lahjat kassiin - vietimme synttäreitä taloyhtiömme kerhohuoneessa -  ja kuljettaneet siinä kotiin.

Miksi sen jälkeen olin työntänyt ne kaapin ylähyllylle, en edes muista, mutta se kertookin hommasta kaiken. Kukaan ei ollut kaivannut lahjoja yli vuoteen.

Tarkastelin paketteja: legoja, Top Model -tarrakirjoja, värikyniä, askartelutarvikkeita ja hamahelmiä. Ihania asioita, joita meillä oli jo muutenkin kaapit pullollaan. Joitakin paketteja oli kaksinkappalein samaa lajia. 

Silloin päätin, että tästä oli tultava loppu. Meidän perheessämme ei harrastettaisi enää synttäreiden lahjarallia.

Hommassa ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä: me emme tarvinneet näitä tavaroita, ihmisillä kului niihin aivan turhaa rahaa, vanhemmilla päänvaivaa, syntyy turhaa lahjavertailua ja kaiken kukkuraksi lapsi ei edes muistanut lahjojaan jälkikäteen, sillä hänellä oli jo legoja, tarrakirjoja, muovailuvahoja ja hamahelmiä entuudestaan - niin eikä vähäisin asia: paitsi kotimme, myös maapallomme hukkuu tähän turhaan tavaraan.

Yhteislahja kaverisynttäreillä?

Seuraaville synttäreille kehitin yhteislahjan. Lapsi sai toivoa jotain ns. isompaa juttua ja laitoin kutsukortin oheen tiedon siitä sekä tilinumeron ja viestin, että lahjaan saa osallistua haluamallaan summalla, jos haluaa. Yhteislahjatoiveena oli rullaluistimet.

Hankin ja paketoin ne etukäteen ja lisäsin korttiin kaikkien vieraiden nimet. Oleellista ei ollut se, osallistuiko lahjaan millä summalla tai edes ollenkaan. Me ostimme rullaluistimet joka tapauksessa. 

 Rullaluistimien hinta taisi olla noin 100 euroa suojineen. Laskin, että se oli yli puolet vähemmän, mitä kaapissa olleiden lahjojen arvo oli ollut, kun vieraita oli 15 ja pakettien hinta arviolta 10-25 euroa kappale.

Yhteislahjaksi saadut rullaluistimet olivat suursuosikki ja niillä luisteltiin koko kuluva kesä ja vielä seuraavakin. Lopuksi ne menivät kiertoon. Aika paljon enemmän iloa kuin kaapissa makaavista lahjoista.

Seuraavilla synttäreillä kysyin toiselta lapseltani, mitä hän toivoi yhteislahjaksi. Hän ei yksinkertaisesti keksinyt mitään lahjaa, mitä osaisi toivoa. Silloin päätin, että luovumme materialismista kokonaan. Kysyin, olisiko jotain tekemistä mitä hän haluaisi tehdä: hän toivoi pääsevänsä Disney on Ice -näytökseen. Yhteislahjatoiveeksi tuli kutsuun siis osallistuminen lippuihin. Näytöksestä lähetimme kuvan kiitokseksi kaikille vieraille.

Viime kesänä esikoisen synttäreillä lahjaa ei muistanut enää kukaan. Se oli lahjakortti Lintsille, mutta sankari ei edes muistanut avata sitä. Pidimme yökyläsynttärit, joilla oli niin kivaa muutenkin, että lahjalla ei yksinkertaisesti ollut mitään merkitystä. Silloin päätin, että me luovumme lahjoista kokonaan.

Luovuimme synttärilahjoista kokonaan!

Tulevana viikonloppuna vietämme ensimmäisiä kokonaan lahjattomia syntymäpäiviä kotonamme Lapissa. Lasten kanssa keskustelu oli helppo. Synttärilahjan sai vanhemmilta oikeina synttäreinä ja kaverisynttäreillä keskitytään juhlimaan. Ei tullut mitään vastaväitteitä.

Tämä hetki alleviivasi myös sen, että muutos alkaa meistä vanhemmista. Jos opetamme, että lahjaa ei ole, on se yhtä lailla normi kuin se, että lahjoja on.

Minulla ei ole mitään tietoa, minkälaisia ajatuksia kutsukorttimme, jossa luki alleviivattuna Ei lahjoja, mutta kortti olisi kiva! aiheuttaa paikallisissa vanhemmissa. Mutta tiedän, että Helsingissä asuessamme moni vanhempi tuli kiittämään meitä yhteislahjaideasta: se oli helpottanut heidän elämäänsä, vähentänyt maailmantuskaa ja jotkut lapset olivat toivoneet sitä myös omille synttäreilleen. Yksi luokkakaveri piti myös lahjattomat synttärit jo silloin. Ihailin heitä ja toivoin jo silloin pääseväni joskus samaan.

Itse uskon, ettei lahjasta luopuminen vähennä synttäreiden iloa pätkääkään, ennemmin vain alleviivaa sitä, että emme tarvitse enempää tavaraa ympärillemme, vaan paljon tärkeämpää on ympärillä olevat ihmiset ja hetki, jossa elämme nyt. 

xoxo

Inari

Minkälaisia lahjakäytäntöjä teillä on synttäreillä? Oletko valmis lähtemään mukaan lahjattomiin synttäreihin?

Lue myös: Sesse ja Poika -blogin kokemuksia lahjattomista syttäreistä!

Lue myös: Koetko olevasi someriippuvainen? Katso, millainen tilanne meillä on.

 

 

Kommentit (22)

Maimo
1/22 | 

Erinomainen idea. Rahan pyytäminen vierailta (esim. luokkakavereiden vanhemmilta) tuntuu vähän kiusalliselta, vaikka kyse olisi 5 eurosta. Tämä malli saisi yleistyä niin loppuisi se kiusallisuuskin.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kiitos kommentista. Huomaan, että monelle tuntuu olevan hankalaa tuo rahan pyytäminen muilta vanhemmilta. Itse en kokenut sitä kiusalliseksi, sillä ajattelin että mieluummin itsekin siirrän mobile paylla pienen summan toisen tilille, kun käytän vaikka tuplasumman leluun, joka voi olla turha ja vie myös aikaa käydä se ostamassa. Mutta kukin tavallaan. Ja lahjattomuus ehdottomasti paras ainakin meidän tilanteessa, kun lapset ovat onnellisessa asemassa ja heillä kaikkea tarvitsemaansa jo on.

Eeva
3/22 | 

Meillä onneksi raha on luonnollinen lahja ollut pojan kavereilla jo monta vuotta. Muistaakseni 9-vuotiaasta ylöspäin kaikki tuonut toisilleen aina rahaa lahjaksi. Mitään ei olla sovittu, mutta se on ollut pojille etenkin luonnollista ja vanhemmille helppoa, summa 5-10€. Poika täyttää marraskuussa  12-vuotta. Jouluksikin poika toivoi vai rahaa :D No jotain pientä hyödyllistä ostetaan silti. Tytöt ostelee toisilleen schleich hevosia ja ne onneksi kivoja ja pieniä. Niitä ei mun tyttö ole itse ostanutkaan, niin kaikki mitä on saanut on ollut lahjoja ja pikkusisko saa ne sitten joskus. Mutta meillä on aika minimaalinen määrä lapsilla leluja, eikä ne kaipaa enempää.

Arna, Cocoa etsimässä
4/22 | 

Onpa fiksua! Mun lapsi täyttää vasta kaksi, joten kaverisynttärit siintävät jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta tää on mun mielestä sen verran hyvä idea, että laitanpa korvan taakse. Näin pienellä lahjat ovat vielä ihan tervetulleita, koska a) me vanhemmat saadaan toivoa ja b) me ei itse osteta lapselle juurikaan esim. leluja, joten niitäkin saa se muutama tulla. Loistava postaus!

Hep
5/22 | 

Meidän tyttö näki viime kesänä wwf-lehdessä mainoksen lahjakeräyksestä, eli kuinka voi ohjata omat syntymäpäivälahjansa WWF:n toimintaan. Tästä sitten laitettiin ohjeet kutsuun, että lahjan sijaan voi toimia myös näin. Vähän jännitti, miten muut vanhemmat suhtautuvat, mutta yllätyin iloisesti, kun lähes jokainen kertoi laittaneensa rahaa WWF:lle ja tavaraa tuli vaan vähän.

Pyritään välttämään tavaraa myös silloin, kun lapset menevät synttäreille, vievät aina lähes jotain aineetonta, kuten leffalipun.

Vierailija
6/22 | 

Täytyy käyttää seuraavalla kerralla tuota selkeämpää muotoilua. Laitoin että emme kaipaa tavaraa, mutta jos jotain niin kierrätettyä. Oli kyllä kivoja lahjoja, huhtikuussa saadun tomaattiamppelin heitin lokakuun lopussa ja viimeinen tomaatti kypsyy pöydällä. Yksi toi lasipurkissa keksineet lisää rasva ja neste tyyliin, oli muuten hyviä! Joku oli valinnut pehmon kotoa. Olin ihan otettu, vaikka oikeasti halusin helpottaa kaikille että ei tarvi tuoda mitään.

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018
7/22 | 

Mahtava idea! Tiedän myös pienen ihmisen syntymäpäivä juhlat, joissa sankari keräsi rahaa isompaa (olisiko ollut legopaketti?) ostosta varten. Ja lahjan sijaan toivoi jokaista vierasta tuomaan YHDEN KOLIKON säästöpossuun 🥰 . Ihan mahtava idea!
Lahjan saaja ei tarkastanut kolikon kokoa, vaan jokainen vieras tiputti tullessaan possuun 0,05 - 2 € . Antaja & saaja saivat hyvän mielen, ei turhaa krääsää, eikä osallistumista pitänyt ajatella talouden kannalta 👍

Vierailija
8/22 | 

Oi oli ihan pakko jakaa! Poika vasta 3v mutta oon jo nyt niiiin kyllästyny tähän romun määrään mitä synttäreiltä ja jouluna tulee... Paras lahja mitä lapselle voit antaa, on muistot ja sen välittämisen. Lelut on hajoavia ja niihin kyllästyttää helposti, mutta muistot ja se tunne, että välitetään ja rakastetaan, ei katoa koskaan.

Vierailija
9/22 | 

Mahtava idea ja voisin toteuttaa oman lapseni kohdalla samaa. Samassa yhteydessä muistan kuitenkin omat lapsuuteni synttärijuhlat, ajat olivat toki toiset, ja sen miten ihanaa oli saada jotakin uutta ja kaunista, jotakin mitä ei muuten koskaan saanut, kun ei ollut varaa. Tietysti kavereiden synttäreille osallistuminen vaati taas sen, että heille piti hankkia lahja, joten se tuotti varmaankin harmaita hiuksia vanhemmille. Myöhemmin jätin synttärijuhlat välistä, koska lahjan osto ei onnistunut.

Rahatilanne omassa petheessäni on tällä hetkellä aivan toisenlainen, kuin lapsuuteni kodissa. Nyt oman lapsen kohdalla tärkeäksi on tullut se, että hänelle opetetaan vuorovaikutustaitoja ja toisten hyväksyntää. Mikä parempi lahja omalle lapselle kun tosiaankin ne lahjattomat synttärit, joihin ystävät ovat tervetulleita herkuttelemaan ja pitämään hauskaa, vahvistamaan ystävyyssuhteita ja opettelemaan nauttimaan isommalla porukalla yhdessäolosta. Jotakin sellaista, jonka soisin jatkuvan läpi lapseni elämän.

Vierailija
10/22 | 

Meillä on 9v synttärit kuluvalla viikolla ja tytär rakastaa lahjoja. Legoja on jo paljon, mutta toivoi niitå lahjaksi. Aiemmilta synttäreiltä saadut lahjat on mennyt käyttöön kaikki, osa leikkeihin, osa ollut ns. Kulutus tavaraa. Eli meillä ei vietetä lahjattomia synttäreitä, ehkä meidän lapsilla ei ole niin paljon tavaraa/leluja ennestään että niistä tarvitsisi kieltäytyä. Myös kavereille on kiva käydä kaupassa ja valita itse juuri sitä mitä ajattelee että kaveri haluaisi. Ainoa, mitä en toivo, on ne joka lahjan lisuke karkit ja niitä vältellään itsekin.

Tuli mieleen
11/22 | 

Jos lapsilla on niin paljon leluja, että osaa ei muisteta edes kaivata niin silloin on ehdottomasti hyvä viettää lahjattomia juhlia. Meillä ja muutamilla tutuilla taas ei lapsilla ole yllin kyllin legoja, tarrakirjoja, edes muovailuvahoja. Meidän lapsemme ovat juuri sellaisista lahjoista aidosti iloisia ja onnellisia, meillä ne ovat todella toivottuja. (Ponnarit, tehtävävihkot, pikkuautot, saippuakuplat, slimet, siirtokuvat samoin.)
Vähävaraisen perheen lapselle syntymäpäiväjuhla on se hetki, kun lapsi saa itselleen jotain, mitä ei normaalisti vanhempien rajallisen rahavarojen vuoksi saisi.

Vierailija
12/22 | 

Itse olen miettinyt, että leluvaihtaritkin olisi kiva idea. Jokainen saisi tuoda jonkun vanhan lelun mukanaan synttäreille. Vanhoista leluista synttärisankari saisi valita ekana itselleen mieluisan lelun ja muut vieraat sitten hänen jälkeensä. Kaikki saisivat näin jonkun itselleen uuden lelun leikkeihinsä.

Jakke1990
13/22 | 

Miksei samaa ideaa voisi käyttää jouluun, hääpäivään, yms juhlaan, jossa on totuttu lahjoja antamaan? Minun mielestä yhdessäoleminen on se tärkein asia missä tahansa juhlassa. Sitten tulevat ruoat, juomat ja pelit/leikit. Lahjat jää ihan oikeasti viimeiselle sijalle. Nykyisin kun lapsilla, nuorilla ja aikuisilakin on tavaraa nurkat täynnä, lahjat jäävät silloin hyödyttömiksi. Moni ihminen on taatusti tyytyväinen juhliin ilman lahjojakin. Olette löytäneet hyvän suunnan juhlien juhlimiseen. Kannatan tätä 100%.

Vierailija
14/22 | 

Omille lapsilleni olen järjestänyt lahjattomat kaverijuhlat, enkä aio enää vanhaan malliin palata. Samoin toivoisin, että jos synttäreillä on ongintaa tms., ei lapset saisi lelu-palkintoja, vaan mielummin vaikka karkkia tai tarran. Toivoisin, että myös sukulaiset osallistuisivat mielummin yhteen yhteiseen isoon lahjaan synttäreinä ja jouluna, sillä lapseni ei edes keksi kymmentä eri toivetta.

Vierailija
15/22 | 

Ihan sama juttu ollut meillä. Eli kaikenlaista krääsää tullut mistä ei ole iloa kenellekään.
Ihan mahtava idea tämä! Täytyy yrittää pyrkiä tähän! Kiitos! 🙏

Vierailija
16/22 | 

Kokeilin ekan kerran tänä vuonna lahjattomia synttäreitä. Lapsi on niin pieni ettei edes osaa kaivatakaan lahjoja. Ajatuksena olisi jatkaa kavereiden kanssa samalla linjalla. Kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Isompienkin lasten osalta.

Vierailija
17/22 | 

Mieluummin minäkin voisin panostaa vaikka synttäreiden ohjelmaan, esim jokin työpaja vieraille tai muu aktiviteetti, tai jopa pyytää lahjan sijasta osallistumista aktiviteetin kuluihin. Itse pidän sirkusohjaajan työssäni sirkussynttäreitä.

Vierailija
18/22 | 

Juuri näin! Me yhdistimme vielä kolmen luokkakaverin synttärit (kaikki syntyneet lokakuussa) koko luokalle pidettäviksi yhteissynttäreiksi ja lahjatoiveena oli halutessaan lahjoitus poikien yhteiseen retkeen. Kohteeksi on valittu Duudsonpark. Kertyneellä lahjasummalla saa kyllä vielä bonusta päälle, kuten ruokailun yhdessä.

Lahjoja ei juhlassa kukaan kaivannutkaan, kun oli niin muuta tekemistä. Itse koen tällaisen mahdollisuuden kaikin puolin elämää helpottavana, niin juhlijana kuin vieraanakin.

Vierailija
19/22 | 

Lahjattomat synttärit antaa mahdollisuuden juhliin tuloon myös vähävaraisten lapsille sillä heillä ei välttämättä ole varaa hankkia lahjoja.

Vierailija
21/22 | 

Synttäreitä ei meillä vietetä ollenkaan . Pidetään lastenkutsuja ja silloin me olemme antavana osapuolena. Joskus joku saattaa tuoda silti jotain ja sen tuntee että se tulee sydämestä. Hänellä ei kuitenkaan ole velvollisuutta sellaiseen niinkuin synttärit velvoittavat lahjoihin . Lastenkutsuja järjestämme siis ihan milloin vain. Ei ollenkaan syntymäpäiviä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!