Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Kysyin viime syksynä Lapsistrategia-työryhmää varten Instagramissa nuorilta seuraajiltani, mitä he toivoisivat kaikista eniten omilta vanhemmiltaan. Vastaukset olivat pysäyttäviä. Niistä huokui läsnäolon kaipuu, kuulluksi tulemisen toive, rakkaudesta kertomisen toive ja se, että vanhemmat viettäisivät enemmän aikaa lastensa kanssa. Vaikka omat lapseni ovat vasta 5- ja 9-vuotiaita,  huono omatunto piikitti suoraan sydämeeni.

Olenko minä tarpeeksi läsnä? Kysynkö lapsiltani tarpeeksi usein mitä kuuluu? Ja ennen kaikkea, kuuntelenko  oikeasti, mitä he vastaavat? Kysymyksiä, joita meidän jokaisen kannattaisi varmasti pohtia.

Mietin omaa arkeamme ja tunnistin monta tilannetta, joissa pystyisin ainakin itse petraamaan. 

Päätin ottaa tavoitteekseni muuttaa omia tapojani niin, että pystyisin maksimoimaan todellisen läsnäolon edes jollakin tavoin.  En koe edelleenkään suoriutuvani hommasta kiitettävästi, mutta ainakin yritän. Joukkoon mahtuu jo päiviä, jolloin koen onnistuneeni. Ja täytyy sanoa, että jo pelkästään huomion kiinnittäminen aiheeseen on auttanut.

Haastavimmaksi koen ehkä sen, että silloin kun minulla olisi aikaa, ei lasta välttämättä kiinnostakaan antaa aikaansa minulle.

Nämä keinot ovat auttaneet meitä!

Vartin sylihetki päivittäin. Tämän otin tavoitteeksi vanhemmuudelleni, kun muutimme Lappiin. Lapsi tahtoo syliin ja huomioni yleensä heti kotiin saavuttuaan. Sen sijaan, että olen koneella silloin - teen kotoa töitä - ja sanon, että "ihan kohta, äidillä on nyt juuri tärkeä työjuttu meneillään", varaan sylihetken hänelle automaattisesti tuohon hetkeen. Pelkällä tilanteen ennakoinnilla ja mind setin muutoksella, olen onnistunut jo useasti ilahduttamaan kumpaakin meistä. Jatkan mahdollisesti omia hommia sylihetken jälkeen, mutta en enää joudu sanomaan lapselle, että sylille ei ole aikaa nyt.

Yhdessä puuhastelu. Varaan joka päivä omassa päässäni aikaa lasten kanssa yhdessä puuhastelulle, ja tällä tarkoitan sitä, että tyhjennän pääni siksi ajaksi muista ajatuksista. Se on hetki, jolloin omistaudun täysin heille ja kuuntelen heitä. Joskus se on huoneen siivoaminen yhdessä, läksyjen teko, muffinssien leipominen tai joku muu kokkaus. Olen huomannut, että tämä pieni hetki voi olla hyvin merkityksellinen ja saa usein lapsen kertomaan luontevammin päivän kuulumiset, kuin esimerkiksi silloin, kun he ovat juuri saapuneet koulusta. 

Yksi äiti kertoi minulle käyttävänsä tähän 1000 palan palapelin taktiikkaa. Palapeli pistetään pimeän vuodenajan tullessa pöydälle ja siihen ympärille keräännytään päivittäin koko perheen kanssa kokoamaan peliä. Välillä ollaan hiirenhiljaa, mutta yllättävän usein tilanne, jossa kenelläkään ei ole kiire minnekään, laukaisee ulos lasten todelliset kuulumiset.

 

Aikaa kummankin lapsen kanssa yksin. Suurimmat keskinäiset riidat meidän lapsilla syntyvät meidän vanhempien huomiosta. Kumpikin haluaa sitä tietenkin samaan aikaan ja sitten kitistään kiljutaan. Mitä useammin pystyn viettämään edes hetken päivästä keskittyen vain toiseen lapseen, sitä vähemmän riitoja on. Tämä voi olla esimerkiksi, että jäämme juttelemaan saunaan esikoisen kanssa muun perheen lähdettyä, tai iltakävely koiran ja kuopuksen kanssa kahdestaan. Iltanukuttamiset olemme jakaneet nyt niin, että vuorotellen kumpikin vanhempi nukuttaa toisen lapsen (lapset nukkuvat eri huoneissa.) Näin kumpikin saa kummankin vanhemman täyden huomion omana iltanaan. Joskus on mahdollisuus lähteä jopa reissuun lapsen kanssa kahdestaan, ja se vasta parasta luksusta onkin.

Minä rakastan sinua. Se pieni mutta välillä niin vaikea lause. Sen sanomme toisillemme päivittäin. Tämä on ollut perheessämme tapana aina, mutta haluan kirjoittaa sen tähän muistutukseksi sekä itselleni että teille lukijoille. Rakkaudesta kertominen on äärimmäisen voimaannuttavaa, toisiinsa sitouttavaa ja turvallisuuden tunnetta korostavaa. Ja sen kertominen lapsille opettaa myös heille tunteista puhumista. Lauseesta ei muodostu se paljon pelätty möykky, vaan luonnollinen osa jokapäiväistä arkea. Rakkaus lisää rakkautta ja kun sen maagisen lauseen sanoo päivittäin lapsille, se on helpompi sanoa myös muille. 

Minkälaisia ajatuksia nämä nuorten kirjoittamat lauseet sinussa herättivät? Koetko, että teillä on tarpeeksi yhteistä aikaa? Millä tavoin teidän perheessä puhutaan rakkaudesta ja huolehditaan yhdessä olosta?

xxx

Inari

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!