Kirjoitukset avainsanalla lappi

Viimeiset auringonsäteet ennen kaamosta.

Tähän postaukseen olen kerännyt kauneimpia hetkiä tähän mennessä kuluneesta Lapin vuodestamme. Sitä on nyt takana reilut kuusi kuukautta ja #vaihtovuossodankylässä-sarjamme jatkuu heinäkuun loppuun 2020 saakka. 

Valokuvaus on videokuvauksen ohella minulle tärkeä harrastus. Tässä opiskelen sitä lisää Pyhä-tunturilla Harri Tarvaisen opeissa, joka on myös ottanut tämän kuvan.

Lumikiteiden ihmeellisyys.

Yksi hienoimmista kuvaushetkistäni ikinä sattui juuri 15-vuotispäivämme iltaan, kun taivas leimusi revontulista.

Jokapäiväiset hiihtolenkit ovat antaneet voimaa lokakuusta alkaen, jolloin lumi laskeutui jäädäkseen Sodankylään. 

Kahvi ei ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin nokipakissa tikun nokasta Muotkatunturissa.

Oman kylän lampaat tekivät vaikutuksen kaupunkilaisperheeseen heti ensimmäisenä päivänämme, kun muutimme Lappiin.

Kaamosaikaan vallitsevat sinisen valkoisen ja harmaan värit. Kuva on Saariselän Ahopäältä joulukuussa.

Se tunne, kun nouset tunturiin ja käännyt ensimmäisen kerran ympäri puurajan jälkeen ja koko maailma avartuu eteesi. Kuva on Sodankylän Pyhä-Nattaselta.

Kun oma koti häämöttää pellon takaa ja olet pakahtua onnesta.

Ruskan loistoa ilmasta käsin Luostolla.

Ensimmäiset kuurankukat ikkunassa.

Kun onnistut ensimmäistä kertaa tallentamaan revontulet kamerallesi.

Aamurusko ilman mitään filttereitä.

Sininen hetki.

Pakkaspäivän hiihtoretki.

Minä yksin ja rauha.

Vuoden ensimmäiset auringonsäteet!

Matkaamme Lapissa voit seurata päivittäin Äidin Puheenvuoron Instagramista ja aina tiistaisin Äidin Puheenvuoron vlogista.

xoxo

Inari

Kommentit (1)

Keväthuuto
1/1 | 

Vau mitä kuvia! Olet nähnyt vaivaa! Suosikkini ovat ruskan loisto, kuurankukat ja pakkaspäivä ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivas tarjoili 15-vuotisen taipaleemme kunniaksi tajunnanräjäyttävän revontulishown!

"Miten voi olla mahdollista, että minä olen onnistunut elämään parisuhteessa saman ihmisen kanssa 15 vuotta?"

Makoilin iltapäivädeiteillämme saunassa ja olin niin äimistynyt tajutessani, että yhteisiä vuosia on todellakin kertynyt jo näin monta "ihan huomaamatta", että huudahdin tämän lauseen miehelleni ääneen. Hyvää vuosipäivää vaan rakas!

Juurihan me tapasimme Tampereen Kiva-yökerhossa. Hän oli Erasmus-vaihto-oppilas Espanjasta. Minä vaihto-oppilaiden tutor. Meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä. Mutta meistä tuli erasmusrakkauden klassinen matchi. Vuosi oli 2005.

Kumpikaan meistä tuskin silloin uskoi, että istuisimme 15 vuoden päästä suomalaisessa saunassa ja olisimme edelleen yhdessä - Niin ja että mieheni puhuu täydellistä suomea, meillä on kaksi lasta ja asumme Lapissa.

Mutta näin on vaan käynyt. Eikä mitenkään hupskeikkaa vaan, vaikka aika onkin sujahtanut. Onhan näihin vuosiin mahtunut kaikenlaista, niin myötä kuin vastavirtaa. Välillä toisesta on saanut niin tarpeekseen, että ollaan oltu ihan tosissamme heittämässä hanskat tiskiin.

Mutta onneksi ei olla heitetty!

Nyt voin koko sydämestäni sanoa, että tämä parisuhde on elämäni hienoin saavutus. Vaikka se päättyisi tänään, niin siltikin se ansaitsisi päästä ansioluettelooni kaikkien aikojen menestysprojektina. Mitään työtä tai ketään muuta ihmistä en ole elämässäni jaksanut katsella 15 vuotta tai edes viittä vuotta putkeen jokaikinen päivä ja yö.

Onhan se aivan hullu ajatus, että viihtyy jonkun kanssa niin hyvin, että jaksaa jatkaa oikeasti eteenpäin 24/7. Tai alkaahan sitä ärsyttää vaikka kuinka usein, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisi vain lähtenyt saunan jälkeen lenkille, eikä olisi koskaan tullut takaisin. 

Tällä viikolla tajusin myös sen, että pitkä parisuhde on alkanut toimia itse asiassa myös itsensä voimaannuttajana. Kun katson miestäni nyt, saan siitä todelliset kicksit, että me olemme onnistuneet tässä touhussa jo 15 vuoden ajan. Hyvä me!

Kaikesta huolimatta oli aika vaikea keksiä juttuja, mitkä ovat juuri meidän pitkän parisuhteemme salat. Se johtunee siitä, että niitä tulee mietittyä ihan liian harvoin -  Etenkään yhdessä.

Mutta juuri siksi halusin kirjoittaa tämän tekstin. Sanoittaa ääneen, miksi juuri me olemme selvinneet tähän päivään saakka. 

Mieheni oli mukana projektissa hetken, kunnes kyllästyi... Ja siitä onkin hyvä aloittaa...

Me olemme kuin yö ja päivä.... Kun minä innostun jostain hullusta ideasta, mieheni pitää jalat tukevasti maanpinnalla. Kun minä kyllästyn näpertämään jotain pientä, hän jatkaa homman loppuun saakka. Kun minä suutun kovaäänisesti, hän on yleensä hiljaa.  Ja niin edelleen. Niin ärsyttävää kuin se joskus onkin, että toinen ei reagoikaan yhtä innostuneesta tai lähde omiin hommiin samalla intensiteetillä mukaan, on se loppujen lopuksi se kaava, millä vältymme niiltä tuhoon johtavilta "maailmansodilta".  Erilaisuus kaikessa kliseisyydessään on meillä toisiaan täydentävä elementti. Hän jatkaa siitä, mihin minä jään ja toisin päin. Näin matka jatkuu eteenpäin niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä. Kun erilaisuuden alkaakin nähdä hyvänä asiana, alkaa siitä myös löytää suhdetta kehittäviä puolia.

Kyllä meilläkin räjähtää... Ja hyvä niin. Itse pidän siitä, että asiat sanotaan suoraan heti ja sitten katsotaan, mitä niille voidaan tehdä. Mieheni purkautuu epäkohdista noin kerran vuodessa - sitten kun on viimeisen kerran mennyt yli hilseen. Kun kaavan oppii, ei siitä tarvitse ärsyyntyä, eikä myöskään pelästyä - yhteiselo ei lopukaan riitaan.  Riitely on itse asiassa meidän perheessämme hyvin puhdistava elementti ja yleensä sitä kautta päästään hyviin ratkaisuihin, ikään kuin seuraavalle tasolle. Tärkeintä on, että asioista puhutaan ja myös kuunnellaan. Tähän on myös olemassa erinomaisia työkaluja, joista olen myös kirjoittanut blogiini.

Yhteiset projektit ja unelmat...Pahin kriisi elämässämme on tullut silloin, kun lapset olivat kummatkin jo yli 4-vuotiaita. Yhtäkkiä kaikki helpottui sen verran, että aloimme elää vain omille jutuillemme ja tiet olivat erkaantua. Mieheni on intohimoinen juoksija ja jalkapallofani, minä taas ratsastaja ja videonikkari. Kumpikaan ei oikeastaan ole juurikaan kiinnostunut toistensa harrastuksista. Meitä on kuitenkin aina yhdistänyt yhteiset vapaa-ajan haaveet: matkat ja arkiset rennot olemiset sekä koko perheen ulkoilu- ja liikuntaharrastukset. Niissä meillä on todella kivaa yhdessä, eikä meillä ole perheen kesken tai kahdestaan koskaan tylsää. Ongelmaksi muodostui kuitenkin arjessa ajan priorisointi, kuten niin monissa asioissa ruuhkavuosiarjessa. Valitako oma intohimoprojekti vai koko perheen yhteinen aika vaiko parisuhde?

 Lapin vuotemme tuli kuin tilauksesta antamaan meille yhteisen uuden projektin, josta me kaikki innostuimme, juuri kun olimme liukumassa liikaa omiin hommiimme. Olemme täällä Lapissa päässeet viettämään aikaa jälleen enemmän yhdessä, mikä on vahvistanut koko perheemme dynamiikkaa sekä sitä kautta myös parisuhdetta. Samaan aikaan kumpikin saa myös pitää omista tärkeistä jutuistaan huolta, mikä on myös elintärkeää kaikkien hyvinvoinnin kannalta.

Samat arvot... Tämä on varmasti se asia, joka pitää yhdessä niissä vaikeimmissakin hetkissä. Me kummatkin arvostamme kaiken muun yli perhettämme ja sen hyvinvointia sekä yhteistä aikaamme. Kun kaikki muu menee päin seinää tai emme löydä oikeaa keinoa tehdä asioita, palaamme ydinkysymyksen äärelle: mikä on parasta perheemme kannalta. Niin että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. 

Emme edes yritä täyttää toisillamme kaikkia elämän tarpeitamme... Meille on todella ok, että oma kumppani ei ole kaikissa asioissa se paras ystävä. Meillä on meitä yhdistävät asiat, ja tiedämme, että tosipaikan tullen voimme aina luottaa toisiimme ja kysyä mielipidettä. Mutta on myös paljon asioita, joita ei edes oteta kotonamme käsittelyyn, vaan niitä varten kummallakin on omat ystävänsä. Emme oleta, että toinen täyttää olemisellaan kaikki toisen tarpeet.

Seksistä puhutaan, myös silloin kun sitä ei tee mieli... 15 vuoteen mahtuu ylä- ja alamäkeä läheisyyteen liittyen. Sekin on pitkän suhteen huojentava puoli, että ainakin tietää, ettei mikään vaihe kestä ikuisesti. Tärkeintä on avata suunsa siitä, mitä haluaa tai ei halua. Ja myös kunnioittaa toisen mielipidettä.

Arjen pienet teot ja läheisyys...Arjessamme parasta ovat pussailu ja kauniit sanat sekä pienet teot. Pidämme toisiamme lähes aina kädestä, kun kävelemme kadulla, pussaillemme julkisesti ja avoimesti monta kertaa päivässä, sanomme joka päivä toisillemme, että rakastamme ja toivotamme hyvää päivää aina aamuisin erotessamme. Teemme toisillemme päivittäin yllätyskahvit, skrabaamme toisen auton ikkunat tai voitelemme sukset. Kehumme toisiamme joka päivä. Nämä ovat asioita, jotka ovat seuranneet suhteessamme mukanamme ensimmäisistä päivistä saakka. Jos ne jonain päivänä katoaisivat, olisi syytä olla huolissaan.

Tahdon...Ja viimeisimpänä muttei vähäisempänä kyse on kuitenkin hyvin usein tahdosta. Juuri silloin, kun tuntuu siltä, että ei tunnu miltään, on tahto tunnetta voimakkaampi olotila.  Minä tahdon päästä tämänkin tunnetilan yli kanssasi. Tahdon seuraavalle levelille tämän suvannon läpi.  Minä tahdon olla kanssasi niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Ja jos tahto jonain päivänä loppuisi, sekin on ok. Silloin voin luottaa siihen, että me kerromme sen toisillemme. Kummankaan ei tarvitse olla tässä suhteessa, jos se ei jostain syystä tekisikään meitä onnelliseksi. Sekin on huojentava tieto. Meitä ei ole pakotettu olemaan yhdessä, vaan se on valinta, jonka yhdessä teemme.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka. Oletko koskaan miettinyt, mitkä ovat teidän suhteenne kulmakivet?

x0x0

Inari

Ps. Tässä koko eilisillan revontulitykitys myös videolla. Taivas pisti parastaan 15-vuotiaan suhteemme kunniaksi. Kiitollinen siitä ja kiitollinen sinusta rakas mieheni!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muutimme Helsingistä Sodankylään elokuussa 2019.

Tässä postauksessa vastaan teiltä tulleisiin kysymyksiin liittyen Lappiin muuttoomme ja Sodankylään. Kysymykset on kerätty Äidin Puheenvuoron Instagramista, jossa voit seurata elämäämme päivittäin. Jos jokin asia jäi vielä mietityttämään, laita kysymys kommenttiboksiin.

Jos pyörit Matkamessuilla Helsingissä, tule moikkamaan minua ja juttelemaan lisää 18-19.1. Pyhä-Luoston standille lauantaina klo 16-17 ja sunnuntaina klo 12-13.

Miten päädyitte muuttamaan Sodankylään?

Muutimme Sodankylään vuodeksi elokuussa 2019. Haaveilimme Lappiin muutosta ja saimme työt järjestymään Sodankylästä. Lisää muutostamme ja projektin syntymisestä voit lukea täältä.

Miten aloititte muuttojärjestelyt?

Etsimällä ensin työt. Kun ne olivat varmistuneet, etsimme asunnon, sitten vuokrasimme omamme Helsingissä pois, ryhdyimme suunnittelemaan itse muuttoa jne. Töitä on Sodankylässä erityisesti sairaanhoito- ja kaivosalalla sekä turismissa, mutta myös opettajamieheni löysi nopeasti sijaisuuden itselleen. Kannattaakin tiedustella töitä myös suoraan paikallisilta yrityksiltä ja toimialoilta.

Asuntoja kannattaa etsiä yksityisiltä markkinoilta. Siihen paras tapa on some. Liity ainakin Sodankylän kansalaiskanavalle Facebookissa, ja laita sana kiertämään kaikille tutun tutuille. Myös paikallislehti-ilmoitus Sompio-lehdessä voi olla hyvä idea. Katsasta myös tori.fi:n asuntotarjonta. Oman talomme löysin Booking.comista ja laitoin vuokranantajalle tiedustelun, jos he olisivat kiinnostuneita vuokraamaan sen pidemmällä sopimuksella.

Miten lapset ovat sopeutuneet muuttoon?

Minua jännitti  muutto eniten lasten puolesta. Olemme aina asuneet Helsingin kantakaupungissa, meillä on ollut vakiintuneet ystävät ja harrastukset ja tyttäremme kävi yhtä Suomen suurimmista kouluista.  Ajattelin, että muutos näin erilaiseen ympäristöön voisi olla vaikea, mutta lapset sujahtivat kouluun ja kaveriporukoihin helpommin kuin olisin ikinä voinut edes toivoa. Siinä auttoi varmasti se, että he olivat vielä sen verran nuoria, 5- ja 9-vuotiaita, ettei oma vanha kaveriporukka Helsingissä painanut vielä liikaa.  Lapset olivat myös mukana tekemässä muuttopäätöstä ja heidät pidettiin koko muuttoprosessin ajan osana valmisteluja. Ja onneksi ihmissuhteita on nykyään helppo pitää yllä älylaitteilla, vaikka asuisi kauempanakin. Myös se, että olemme matkustelleet paljon elämässämme ja lapset ovat tottuneet menemään rohkeasti leikkeihin mukaan, on auttanut sopeutumisessa. Lapset ovat pienessä kyläkoulussa, joten on ollut suhteellisen helppo päästä tutuiksi paikallisten perheiden kanssa. 

Missä vaiheessa tunsit, että olet tullut kotiin?

Heti. Jo silloin, kun olin katsomassa taloamme viime keväänä, tiesin että se on meidän koti. Se vain tuntui heti siltä. Talolla ja Vuojärven kylällä onkin ollut suuri merkitys sopeutumiseemme. Joka päivä, kun tulen kotiin, olen siitä onnellinen. Ja jos vierailen Helsingissä, ikävöin Lappiin sekä kotiimme samoin tein. 

Ovatko sodankyläläiset sisäänpäinlämpeäviä?

 Mielikuvani paikallisista on positiivinen ja leppoisa. Meidät on otettu avosylin tänne vastaan, toki mukaan on mahtunut myös ennakkoluuloja. Toki tilanteemme on hieman erilainen kuin normimuuttajalla, koska työni muuttoomme liittyen on julkista, ja meitä on ikään kuin odotettu etukäteen paikalle.

Mutta uskon, että tutustuminen on paljon kiinni ihmisestä itsestään. Jos olet avoin ja etsit aktiivisesti paikkoja, joissa tutustua uusiin ihmisiin, niin se varmasti onnistuu. Sodankylässä on todella kattava kulttuuri- ja kansalaisopistotarjonta pieneksi kunnaksi. Myös harrastuksia löytyy eri-ikäisille monipuolisesti.

Itse olen aloittanut laulamisen kuorossa ja tutustunut sitä kautta ihmisiin. Työn kautta on kertynyt myös kivoja tuttavuuksia. Lapset ovat saaneet ystäviä koulusta ja miehelläni on kiva työyhteisö. Naapurit ovat niin ikään muodostuneet meille tärkeiksi ihmisiksi.

Onko arki oikeasti rauhallisempaa Lapissa?

On. Todella paljon rauhallisempaa ja myös yksinkertaisempaa. Se liittyy paljolti meidän kohdalla siihen, että kaikki ns. ylimääräinen sälä on karsiutunut pois: Helsingin spontaanit kahvittelut, leffailut, iltakutsut, ravintolassa käynti ja jokapäiväinen harrastusrumba, mutta myös ystävien näkeminen. Vietämme enemmän aikaa vain perheen kesken, koska sosiaalinen verkostomme on Lapissa paljon pienempi. Se ei kuitenkaan tällä hetkellä haittaa meitä, vaan on vain positiivinen muutos. Elämä kiteytyy kodin ja työn ympärille. Viikonloppuisin retkeilemme ja yhtenä päivänä viikossa käymme harrastuksissa. En olisi itse pystynyt Helsingissä yksinkertaistamaan elämäämme samalla tavalla, koska ns. "kutsuja ja kutsumuksia" oli niin paljon, joille oli vaikea sanoa ei.

Onko Sodankylässä työmahdollisuuksia?

Sodankylässä on paljon avoimia työpaikkoja erityisesti hoito- ja kaivosalalla. Myös turismissa on etenkin sesonkina jatkuvasti työvoimapula ja säännöllisesti aukeaa myös tutkijoiden työpaikkoja (mm. geofysiikka, avaruustutkimus, ilmatiede). Itse teen Sodankylästä somesarjani lisäksi paljon etätöitä. Se on nopeaa ja helppoa, koska kunta on satsannut nopean valokuidun rakentamiseen, joka ulottuu laajasti eri alueille.

Kannattaa tutustua Sodankylän työpaikkoihin mm. täältä ja täältä.

Onko teillä koskaan riitoja ja erimielisyyksiä Lapissa? 

Kyllä on, ihan normaalisti elämme perhe-elämän ylä- ja alamäkiä myös Lapissa. En usko, että niitä pääsee muuttamalla karkuun. Koen, että lapset ovat riidelleet Lapissa ehkä jopa enemmän keskenään, koska viettävät enemmän kahdestaan. Meillä vanhemmilla riitely on ollut ehkä vähäisempää, koska stressiä on vähemmän ja yhteistä aikaa enemmän kuin Helsingissä.

Parhaat nähtävyydet Sodankylässä?

Parhaat nähtävyydet liittyvät perheemme näkökulmasta ehdottomasti luontoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Päiväretket Pyhä-Nattaselle, Luostolle tai Oratunturiin ovat olleet upeita kokemuksia, mutta yhtä lailla vaellus UKK-puistossa, josta muuten lähes 70% kuuluu Sodankylän kunnalle. Sodankylässä on myös hieno vanha puukirkko, kotiseutumuseo ja kuuluisa poropatsas sekä paljon hienoja tapahtumia, joista mainittakoon Luosto soi ja legendaariset Sodankylän elokuvajuhlat. Tästä voit katsoa videomme nähtävyyksistä.

Parhaat kaupat ja ravintolat Sodankylässä?

Sodankylässä on neljä hyvinvarusteltua ruokakauppaa, alko sekä paljon muita liikkeitä, kuten lelu- kangas- sekatavara-  ja vaatekauppa Simonen. Mainittava on myös omasta Lapinsuun elokuvateatterista, joka on aivan mahtava. Muutama ravintolakin löytyy, joskin niiden aukioloajat ovat hieman haastavia. Suosikkimme ovat: lounas Päivin kammarissa, pizzat Alariestossa ja illallinen hotelli Sodankylässä. Luostolla ravintola Punakettu tarjoaa kivan miljöön ja tarjonnan lapsiperheille.

Millaisia harrastusmahdollisuuksia on Sodankylässä?

Mielestäni monipuolisia. Paini ja jääkiekko ovat ainakin lasten keskuudessa suosittuja paikallislajeja, mutta yhtä lailla sirkus ja voimistelu. Haastavinta meidän kannalta on ollut ehkä se, että voimistelussa ei ole löytynyt tarpeeksi tavoitteellista kilpasarjaa, jossa lapsemme olisi voinut jatkaa omaa TeamGym-harrastustaan. Uimahalli löytyy varuskunnasta ja kuntaan on rakennettu vastikään uusi hieno liikuntahalliSodankylän Revontuliopisto eli kansanopisto tarjoaa laajan tarjonnan eri kursseja kaikenikäisille niin liikunnassa, kuvataiteissa kuin musiikissakin ja talvilajeille on kunnassa luonnollisesti hyvät puitteet. Perheessämme harrastetaan kuoroa, käsityö- ja puutyökerhoa, voimistelua ja ratsastusta. Sekä totta kai hiihtoa sekä laskettelua.

Mitä kaipaat Lappiin? Mitä haluaisit kehittää?

Sodankylässä on pieneksi kunnaksi (ihmisiä asuu noin 8400) mielestäni hyvät palvelut, ainakin niin kauan, kun on perusterve ihminen. Uusi Hyvinvointikeskus Sopukka tarjoaa kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut saman katon alla ja on koko Suomen mittakaavassa edistyksellinen hanke. Lääkäriin pääsee nopeasti ja hammaslääkäriinkin lapset pääsivät vain parissa viikossa. Kuntaan rakennetaan myös uusi hieno koulukeskus, joten siinä mielessä olen hyvin ylpeä uudesta kotikunnastamme, että siellä uskalletaan satsata tulevaisuuteen heikosta rahatilanteesta ja muuttotappiosta huolimatta. Yleisesti toivoisin Lappiin vielä enemmän konkreettisia tekoja vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden puolesta. Joissakin paikoissa ekologiset valinnat ja läpinäkyvä tekeminen on jo itsestäänselvä arvo, mutta kaikkialla ei olla vielä ymmärretty, miten tärkeää tekoja nämä ovat kestävän kehityksen kannalta. Lapin ja koko Suomen luonto on ainutlaatuinen rikkaus, jota meidän tulee vaalia.

Onko teidän projektista tullut negatiivista kommentointia paikallisilta?

Kun projektimme viime keväänä julkaistiin, herätti se kriittistäkin keskustelua paikallispäättäjien ja median keskuudessa. Sittemmin minulle ei ainakaan ole suoraan tultu sanomaan sellaista. Päinvastoin, olen saanut äärettömän paljon kiitosta paikallisilta siitä, miten he itsekin ovat oppineet arvostamaan kotikuntaansa projektimme kautta uudella tavalla.  Vaihtovuosi Sodankylässä -sarjan sisältöjä on katsottu viidessä kuukaudessa 23 miljoonaa kertaa ja se on saanut jo yli 400 000 euron medianäkyvyyden, joka on jo nyt kolme kertaa yli asetettujen tavoitteiden.

Mikä on yllättänyt eniten projektissanne?

Varmaankin se, miten nopeasti Lappi tuntui kodilta ja miten yhteisöllistä elämämme on ollut. Kirjoitin aikaisemmin jo Vuojärven kylämme ainutlaatuisesta naapurustosta. Myös se, että viihdynkin hektisen Helsinki-elämäni jälkeen näin hyvin omassa rauhassa, on ollut itselleni yllätys. Lappi on tehnyt elämällemme hyvää.

Mihin asiaan ihastuit Sodankylässä ensimmäiseksi?

Luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisiin. Ne ovat edelleen kaksi parasta asiaa täällä.

Mitä mieltä sukulaisenne ovat olleet muutosta?

He ovat olleet kannustavia ja iloisia puolestamme, koska ovat nähneet kuinka hyvää muutto on tehnyt. Myös isäni muutti Sodankylään lähes samaan aikaan kanssamme, mutta omista syistään. Siskoni ja äitini ovat vierailleet luonamme säännöllisesti ja ystäviämme on käynyt luonamme jo yli 60 henkeä Espanjaa myöten. 

Miten asuminen pohjoisessa on vaikuttanut luontosuhteeseenne?

Olen aina rakastanut ja arvostanut luontoa, mutta meillä ei ole ollut perheenä mahdollista viettää siellä niin paljoa aikaa aikaisemmin. Metsäretket on pitänyt allakoida etukäteen ja niitä on tullut tehtyä muutaman kerran vuodessa mökkiviikkojen ohella. Nyt olemme metsässä heti oven aukaisemalla. Aloitan ja lopetan päiväni aina metsälenkillä joko hiitäen tai kävellen. Viikonloppuisin retkeilemme luonnossa. Jokapäiväinen yhteys luontoon on Lapissa parasta.

Mitä kaipaat etelästä?

Ystäviä, mutta en oikeastaan mitään muuta. Kun käyn Helsingissä, on kiva mennä spontaanisti syömään, taidenäyttelyyn tai leffaan, mutta ne eivät ole asioita, joita kaipaisin jokapäiväiseen elämääni Lapissa. Ja pääseehän Sodankylässäkin tai Rovaniemellä toteuttamaan näitä tekemisiä, jos haluaa.

Miten Lapinhulluus ilmenee?

Varmaankin se on se onnellisuuden tunne, joka leviää joka jäseneen sormennipukoita myöten, kun seisot keskellä tunturin lakea tai humisevaa metsää, viiletät hiihtoladulla sukset viuhkoen tai seisahdut katselemaan ensimmäisten yöpakkasten höyryttämää järven peilityyntä pintaa. Silloin tuntuu, että sydän pakahtuu onnesta. Millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä, että saat olla tässä ja nyt. Sellaista onnellisuuden tunnetta ja läsnäolon voimaa on vaikea muualla saavuttaa ja sitä haluaa aina lisää ja lisää. Se on minulle Lapinhulluutta.

Jos kuvailisit Sodankylää yhdellä sanalla, mikä se olisi?

Sydän. Sodankylä on Lapin sydän paitsi sijainniltaan, myös ihmisiltään. 

Mitä ajattelette siitä, että jäisitte pidemmäksi aikaa Lappiin?

Se on suurin toiveeni. Meitä on kuitenkin perheessämme neljä, joten en voi päättää asiasta yksin. Päätämme asiasta maalis-huhtikuun aikana.

Kiitos kaikista kysymyksistä! Jäikö vielä jokin asia pohdituttamaan? Laita kommentteihin kysymys, niin käyn vastaamassa.

xoxo

Inari

Kommentit (8)

ex-sodankyläläinen etelämpää
2/8 | 

Paras aika Lapissa on vielä edessänne, maalis-huhtikuu ja kesäkauden valo on huippua

Vierailija
3/8 | 

Oletko ajatellut sitä, että jos muutatte kuitenkin takaisin Helsinkiin, kuinka suuri asia se on henkisesti käsiteltävä? Jos kuvittelisin itseni vastaavaan tilanteeseen, niin pelkäisin jopa masentuvani takaisin kaupungissa, ja lopun aikaa kaipaisi aina takaisin Lappiin. Että vaikka tästä tulisikin teille loppujen lopuksi vain vuoden mittainen projekti, niin mikä on sen hinta? Oletko ajatellut asiaa, miten henkisesti tulet selviämään mahdollisesta poismuutosta?

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Heippa ja kiitos kommentistasi. En ajattele elämää lähtökohtaisesti tuolla tavalla. Jokainen elämäni kokemus on johtanut minut jollain tavalla johonkin uuteen asiaan, joskus suoraan, joskus mutkan kautta. Lisäksi päätämme elämästämme onneksi itse, eli päätös lähteä tai jäädä tänne Lappiin on myös omamme, ei sitä kukaan muu tee.  Jos päätämme lähteä, on siihen varmasti jokin painava syy, joka on kokonaiselämämme tai parisuhteemme kannalta sen takia paras vaihtoehto, silloin seison sen päätöksen takana. Lapin jättäminen tekee varmasti kipeää, mutta se että on saanut kokea elämässään jotain näin upeaa kuin tämä vuosi, on voimavara, joka kantaa perhettämme pitkään ja auttaa ymmärtämään tulevaisuudessa myös näkökulmia muualta kuin Helsingistä. Ei missään nimessä taakka.  

Sodankylään ?
4/8 | 

Hei, kivaa tarinaa elämänmuutoksestanne ja elämästä pohjoisessa.

Monia saattaa kiinnostaa työmahdollisuudet vaikka siellä Sodankylässä. Voisitko laatia jonkunmoisen katsauksen ja tehdä vierailukäynnit muutamiin paikallisiin yrityksiin tai muuten merkittäviin/kiinostaviin sikäläisiin toimijoihin...

Visiitti ja juttua vaikkapa Sodankylän kunnan tarjoamista töistä, sikäläisten matkailupalveluiden tarjoamista töistä (Luosto/Pyhä), Kevitsan kaivos taitaa olla suurin työllistäjä siellä (kiinnostava), Sodankylän Jääkäriprikaati merkittävä, Geofysiikan observatorio, tulevat kaivoshankkeet jne. ?

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Heippa ja kiitos kommentistasi! Hyvä, että työelämä kiinnostaa täällä Lapissa. Tulen esittelemään jonkun verran työmahdollisuuksia vlogini puolella, esimerkiksi uuden hyvinvointikeskuksen ja Kevitsan kaivoksen osalta, mutta ihan kaikkia mahdollisuuksia en tämän tulevan puolen vuoden aikana ehdi katsastaa. Kannattaa rohkeasti olla toimipisteisiin yhteydessä ja kysyä, mitä töitä heillä on tällä hetkellä tarjolla. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Katse tulevaisuuteen - Mitä toivon vuodelta 2020?

Tasan vuosi sitten istuimme perheemme kanssa autossa matkalla kotiin Lapin lomalta ja päätimme yhdessä, että haluamme muuttaa Lappiin. Muuton tulisi tapahtua mielellään vielä tulevan vuoden aikana, sillä juuri nyt oli otollinen tilanne elämänmuutokselle kaikin puolin. Nyt asumme täällä Sodankylässä ja istun kirjoittamassa tätä postausta punaisessa hirsituvassamme. Miten kaikki tapahtui näin nopeasti ja lyhyessä ajassa? Vastauksia siihen voit lukea täältä.

Vuosi on vaihtunut, ja on jälleen aika heittää ilmoille uudet haaveet. Uskon vakaasti siihen, että kun unelmista puhuu ääneen, ne alkavat ikään kuin elää itseään todeksi. Jotkut toteutuvat, toiset taas hiipuvat ja näyttävät häipyessään suuntaa uusille tavoitteille. Aarrekartan askartelu antaa haaveille lisäpuhtia ja auttaa visualisoimaan asioita.

Tähän postaukseen olen koonnut ajatuksia, joita toivon vuoden 2020 tuovan tullessaan. Samalla haluan kiittää sinua siitä, että olet ollut matkassamme mukana. On se sitten tämä ainut postaus, jonka luet tai kaikki videomme ja blogipostakseni, joita seuraat. KIITOS!

Tuntuu hyvältä, että tällä kertaa haaveissa ei ole jättiläistavoitteita, vaan asiat liittyvät paljolti ihan tavalliseen elämään ja arkeen.

Se kertoo mielestäni siitä, että elän oikeastaan sellaista elämää, johon olen tyytyväinen. Minulla ei ole kiire tästä minnekään uuteen. Toivon oikeastaan eniten, että kaikki pysyisi mahdollisimman samanlaisena ja totta kai, että saisimme jatkossakin elää yhtä terveinä kuin nyt.

Voimaa vanhemmuuteen

Suurin koetinkivi on vuonna 2019 ollut ehdottomasti oma vanhemmuuteni ja sen uusi etsikkoaika. Juuri kun luulin olevani vahvoilla osaamisessani, niin eiköhän esimurrosikä paukannut ovesta sisään ja tipahdin kärryiltä täysin. Olen kirjoittanut aiheesta pidemmänkin postauksen, jos haluat lukea sen täältä.  

Toivoisin, että pystyisin tulevana vuotena kasvamaan vanhempana paremmaksi kuuntelijaksi. Toivoisin, että pystyisin pitämään lupaukseni siitä, että todella olen läsnä tarpeeksi lapsilleni, silloin kuin he sitä tarvitsevat, ei vain silloin, kun se minulle parhaiten sopii.

Haluan pystyä keskittymään vieläkin paremmin läsnäoloon lasteni kanssa, siinä hetkessä, missä olen. Pitämään sylissä, makoilemaan tai pelailemaan, ilman että ajatukseni kiertävät ihan muilla kiertoradoilla samaan aikaan.

Haluan pystyä olemaan vieläkin parempi, turvallinen aikuinen lapsilleni. Aikuinen, joka oppii pysymään roolissaan, vaikka ei aina tietäisikään, mikä on oikea malli.

Samaan aikaan haluan kuitenkin myös opetella armollisuutta itseäni kohtaan vanhempana. En ole epäonnistuja, vaikka en aina osaakaan tehdä oikein.

Vanhemmuus on ikuinen kasvuprosessi. Tämän saman toiveen haluan lähettää myös sinulle rakas lukijani - ollaan armollisia itsellemme.

Selkeyttä tulevaisuuteen

Olen harvoin elämässäni tilanteessa, jossa en tietäisi, mitä haluan seuraavaksi tehdä. Minulla on ollut aina selkeä mielikuva suunnasta, minne seuraavaksi mennä. Kun on selkeät tavoitteet, on niitä kohti myös helpompi kulkea.

Nyt olen kuitenkin tilanteessa, että en lainkaan osaa sanoa, mitä haluan elämässäni, ja etenkin työelämässäni, seuraavaksi tehdä. Tämä Vaihtovuosi Sodankylässä -sarjamme teko on ollut tubettajaurani huipentuma ja samalla elämänkokoisen unelman mahdollistaja. Silti se on samaan aikaan ollut myös erittäin rankka työtaival, josta ei ole oikeastaan voinut ottaa lomaa juuri lainkaan. Se on myös selkeyttänyt mielikuvaani siitä, että tuskin aion kertoa yhtä tiiviisti elämästämme julkisuuteen sen jälkeen, kun tämä taival on 31.7.2020 ohitse. Vaikka ihmisten kanssa kommunikointi antaa äärettömän paljon, niin omasta elämästä tilivelvollisena oleminen muille on myös todella rankkaa. Koen toki, että kuluva vuosi on yksi elämämme hienoimmista kokemuksista, mutta samalla se on aika aikaansa kutakin. 

Samaan aikaan voin kuitenkin sanoa, etten ole koskaan ollut näin hyvinvoiva ja onnellinen kuin täällä Lapissa asuessani. Luonnon, perheen yhdessäolon ja rauhallisemman elämänrytmin symbioosi on tehnyt todella hyvää. Siihen kun yhdistää satavuotiaan hirsitalon satumaisen hengen, ei tarvitse kahta kertaa kysyä, haluanko jäädä pidemmäksi aikaa. Kyllä, kyllä ja kyllä. Oikeastaan toivoisin siis, että elämämme jatkuisi niin kuin ennenkin, mutta...

Toivonkin tulevalta keväältä selkeyttä tulevaisuuteen. Mitä haluan tehdä ensi syksynä ammatillisesti? Lähteäkö ehkä tekemään jotain aivan uutta elämässä? Miten mahdollistaa samalla elämän jatkumo täällä Lapissa, niin että koko perheellämme on täällä hyvä olla?

Läheisyyttä parisuhteeseen

Nyt kun lapset ovat saavuttaneet kouluiän, on ollut aikaa katsoa sitä omaa kumppania uusin silmin. Se on tuonut mukanaan viime vuosina paljon haasteita, mutta toki myös yhteisiä onnistumisia.  Meidän kohdallamme yksi tärkeimmistä on ollut tämän yhteisen Lapin vuoden toteutus.  Silti koen, että olemme vielä kaukana esimerkiksi siitä, mitä parisuhteemme oli ennen lapsia. Liekö sille samalle kahden taajuudelle on edes enää paluuta?

Toisaalta kymmenvuotinen vanhemmuus on toki kasvattanut ja yhdistänytkin meitä monella tapaa, mutta silti aikaa toisillemme on ollut aivan liian vähän.

Toivoisinkin tulevalta vuodelta vielä lisää yhteistä henkistä kasvua, keskustelua ja analysointia sekä toistemme priorisointia. Kaava siihen on olemassa, sitä pitäisi vain muistaa noudattaa. 

Minkälaisista asioista sinä haaveilet vuodelle 2020? Olisi kiinnostavaa kuulla!

x0x0

Inari

Jos haluat palata mielessäsi vielä joulun tunnelmiin, katso tästä meidän jouluvideomme ensimmäisestä joulustamme Lapissa.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Blogiarkisto

2019

Instagram