Kirjoitukset avainsanalla lappi

Naapurin rouvamme ja esikoisemme leipomassa Lapin rieskaa.

Tänään haluan omistaa tämän blogikirjoitukseni kaikille ihmisille, joilla on aikaa ja halua huolehtia lähimmäisistään ja etenkin meidän Vuojärven kylän upeille naapureille.

KIITOS! ❤️

On perjantai. Istun satavuotiaan talomme pirtissä ja kiikun väsyneenä keinustuolissa. Puhelin soi. Luurin toisessa päässä on kuusikymppinen naapurin rouvamme täältä pienestä Vuojärven kylästämme Lapissa.

Juttelemme hetken niitä näitä, minkä jälkeen hän tokaisee, että oikeastaan soitti minulle kysyäkseen, haluavatko lapset tulla heidän luokseen yökylään, jotta minä ja mieheni saisimme vapaaillan.

Melkein tipahdan keinutuolista. Voiko tämä olla todellista, että naapurimme haluaa lapsemme heille yökylään tuosta noin vain ja vielä samana iltana?

En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Lastemme isovanhempien kanssa yökyläilyt on pitänyt aina suunnitella kalenterin kanssa usean kuukausien päähän ja silloinkin aloite on aina tullut meidän suunnastamme.

Olen sanaton.

Toisena päivänä kuistillemme ilmestyy lautasellinen savustettuja ahvenia. Huhuilen tielle, onkohan joku erehtynyt ovenpielestä, mutta koska mitään ei kuulu, herkuttelemme savuahvenilla iltapalaksi. Mies kylästämme kertoo myöhemmin tuoneensa kalat meille, koska oli jäänyt katiskasta niin paljon ylimääräistä. 

Yhtenä viikonloppuna aikaisemmin mainitsemani naapurin rouva tulee käymään luoksemme ja kysyy, josko nuorin tyttäreni haluaisi lähteä hänen kanssaan kyläkoululle huonekaluja maalaamaan. Hän oli ostanut kuusivuotiaallemme oman pinkin maalitönikän, jotta hän saisi maalata omassa huoneessa olevan pulpettinsa pinkiksi.

Samalla rouva tuo luoksemme toisen keinutuolin, jonka hän asettelee takan eteen.

"Sinähän sanoit, että teiltä puuttuu toinen keinutuoli. Löysin tällaisen roskalavalta ja kunnostin teille."

Kun kummipoikamme perheineen saapuu Lappiin luoksemme kylään, naapurin setä tarjoutuu viemään lapset ja isät kalaretkelle lähijärvelle. Tuliaisiksi saadaan kalan lisäksi uusia perunoita omasta pottumaasta.

Lumen sataessa maahan, ilmoittaa kylän 17-vuotias nuorukainen minulle Instagramissa ajaneensa meille hiihtoladun lähipellolle - ihan tuosta noin vain pyytämättä. Sama pätee autojen lisävaloihin, jotka toinen naapurimme asensi autoomme pientä asennusmaksua vastaan.

Kuulostaa epätodelliselta, eikö niin? Mutta jokainen esimerkki on tosi, ja vastaavia olisi listattavaksi kolmen kuukauden elostamme täällä Sodankylässä vaikka pilvin pimein.

Ihmiset auttavat toisiaan vapaaehtoisesti ja kysymättä, ja jumaleisson se tuntuu mahtavalta. 

Kun naapurin parikymppinen, pienen lapsen äiti kertoo käyvänsä toisen kylän rouvan kanssa useamman kerran viikossa katsomassa kylämme vanhaa herraa, joka ei  itse pysty poistumaan kotoaan ja myös siivoamassa hänen luonaan, kyynel vierähtää silmäkulmastani. 

"Oletteko te siis sukua? Soperran."

"Oi emme lainkaan, mutta täytyyhän meidän varmistaa, että hänellä on kaikki kunnossa."

Juuri niin. Meidän totta tosiaan täytyy varmistaa, että lähi-ihmisillä on kaikki kunnossa. Se on inhimillistä ja se on oikein. 

Mitä kauemmin asumme täällä Lapissa ja erityisesti täällä pienessä Vuojärven kylässä, sitä enemmän olen alkanut pohtimaan sitä, mihin on niin usein etenkin suurkaupungissa unohtunut ihmisen kohtaaminen, yhteisöllisyys ja toisten spontaani auttaminen?

Tosiasiassa tiedän vastauksen kyllä. Se on hautautunut ihmisten kiireeseen ja siihen, että ihmisiä on vain niin paljon. Täällä maalla jokaisella yksilöllä on väliä.

Mutta kyllä kaupungissakin ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Miksi emme voisi siis kaupungissakin viedä ylimääräiset ruoat naapuriin, käydä katsomassa, että lähitalon vanhuksella on kaikki kunnossa ja sopia vaikka vastavuoroisesta lastenhoitoavusta jonkun toisen naapurin perheen kanssa?

Se tekisi ainakin minut todella onnelliseksi. Ja uskon, että monen muunkin.

xoxo

Inari

Voit seurata elämäämme Lapissa vuoden kestävästä #vaihtovuosisodankylässä sarjasta YouTubessa sekä Äidin puheenvuoron Instagramista. Uusimman videomme iltarutiineista löydät tästä!

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Ihanaa kuulla, että noin auttavaisia ihmisiä löytyy vielä. Jutusta tuli tosi hyvä mieli.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun päätimme viime keväänä muuttaa Helsingin kerrostalokolmiosta Lapin Sodankylään, ajattelimme samalla, että elämämme voisi käydä kukkarollekin hieman kepeämmäksi. Nyt tein laskeman lokakuun kuluista, ja yllätyin.

Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista, kaksi lasta ja koira. Helsingissä omistusasuntomme laina + vastikekustannukset olivat kuukaudessa 2000 euroa ja siihen päälle vielä sähkökulut. Myös harrastuksiin kului pelkästään lapsilta noin 250 euroa kuussa, kun vuosimaksut jakoi jokaiselle kuulle, ja yksityisen päiväkodin kulut olivat 390 euroa kuukaudessa.

Toisaalta omistimme vain yhden auton, ja itse kuljin joka paikkaan pyörällä, joten liikenteen säästöt olivat ainakin näin yhden vanhemman kohdalla pienemmät. Samalla saatoin kuitenkin käyttää helposti kahvi- ja lounaskuluihin Helsingissä 50-100 euroa viikossa, ja muutenkin virkistyksiin (leffaan, ravontoloihin yms) hujahti helposti kuukaudessa ainakin 100 euroa. 

Mutta vaikka kuluja on karsiintunut pois täällä Lapissa, niin samalla jotkut kulut ovat myös yllättäneet. Kahden auton ylläpito on todella kallista, ja kun joka paikkaan kuljetaan autolla, saattaa ajokilometrejä kertyä viikossa jopa 1000. (Paljastan myöhemmin myös hiilijalanjälkilaskelmat kummastakin elämästämme.)

Ajattelin myös, että olisimme säästäneet ruokaostoksissa, kun kauppa sijaitsee 40 kilometrin päässä, mutta hyvin suunniteltu ruokalista on jäänyt vain toiveeksi ja meidän perheen isä käy lähes päivittäin kaupassa käydessään töissä kirkonkylällä.

Tässä kuussa ruokakuluja on ollut jopa muutamalla sadalla enemmän kuin Helsingissä asuessamme, mutta sen on selittänyt myös useammat vierailut luonamme syyskuussa. Jokaisena viikonloppuna pöydässä on istunut vähintään kymmenen ihmistä.

Lokakuun kulut perheeltämme

Asumiskulut:

Vuokra Lapissa 650,00 euroa

Sähkölämmitys 124,59 

Lisäksi Helsingin vuokratusta omistusasunnostamme maksettavaksi jää meille vielä 600,00 euroa

Yhteensä: 1374,59 euroa

Ostokset:

Ruokaostokset 949,93 euroa

Ravintolakulut 88,50 euroa

Vaatteet, käyttötavarat 173,65 euroa

Yhteensä: 1212,08

Autoilu:

Auton kuukausilaina 151,00 euroa

Auton uudet talvirenkaat (2 kpl) 250,00 euroa

Autovakuutus 108,22 euroa

Autojen huoltokuluja 190,00 euroa

Polttoaine 476,00 euroa

Ylinopeussakko 170,00 euroa

Yhteensä: 1329,22

Muut kulut:

Syysloman Vuokramökki 250,00 euroa

Harrastukset lapset (4x ratsastus) 100,00 euroa

Harrastukset aikuiset (kässäkerho ja maratonit) 60,00 euroa

Hyväntekeväisyys (Plan ja Luontoliitto) 30,00 euroa

Iltapäiväkerho 70,00 euroa

Kodin siivous 165,00 euroa

Puhelin + tekniikka: 102,00 euroa

Yhteensä: 777 euroa

Yhteensä rahaa on siis kulunut perheeltämme pakollisiin menoihin lokakuun aikana 4692,89 euroa. Yllätyksekseni se on oikeastaan sama summa kuin kaupungissa asuessamme. Toki jos luopuisimme kaupunkiasunnostamme kokonaan, ei siitä lankeaisi meille kuluja, jolloin asumiskustannukset olisivat Lapissa huomattavasti pienemmät.

Suurin uusi kulu Lapissa on ehdottomasti polttoaine- ja autoiluun liittyvät kustannukset. En myöskään ole koskaan aikaisemmin saanut elämässäni ylinopeussakkoja, sillä en ole mikään hurjastelija. Silti täällä olen ajanut pönttökameraan jo kahdesti samassa paikassa - siinä klassisessa kohdassa, ensimmäisessä kamerassa ennen Rovaniemeä Pohjoisesta tullessa, kun nopeus laskee hetkeksi kuuteenkymppiin 80/100-alueelta...  kummallakin kerralla olen ajanut kameraan samaa 72 vauhtia, juuri riittävä 170 euron sakkoon - tästä on opittava pian!

Uskon että paremmalla ruokasuunnittelulla saisimme karsittua vielä jonkun verran kuluja, mutta muuten on vain todettava, että kyllä sitä rahaa saa Lapissakin kulumaan, eikä laskettelukausi ole vielä edes alkanut...

Muistuttaako kulurakenne teidän perheen menoja? Kiinnostavaa kuulla, mihin muissa perheissä kuluu eniten rahaa?

Lue postaukseni myös parisuhteemme rahanjaosta - yhteiset vai erilliset rahat?!

x0x0

Inari

Seuraa Lapin elämäämme #vaihtovuosisodankylässä päivittäin Instagramista ja aina tiistaisin Äidin Puheenvuoron YouTube-kanavan uudesta vlogista.

 

 

 

 

 

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 | 

Minulla ei olisi edes varaa lapsiperhe-elämään. Käteen jää vakituisesta työstä 1700e ja mies on opiskelija. Mielenkiintoisia nämä rehelliset raha-aiheiset postaukset. Kiitos tästäkin!

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Meilläkin oli aika eri kulurakenne vielä kun ensimmäinen lapsi syntyi,Nettotuloja oli yhteensä varmaankin noin 2000 euroa, joten kyllä paljon pienemmälläkin summalla pärjää lapsiperhearjessa 😊 terkut!

Vierailija
2/20 | 

Ruokakustannukset teidän perheessä on todella isot, joskin niitä selittänee osittain vieraat. Meillä 4 henkilön taloudessa (vanhemmat, 2 lasta, 2 kissaa, koira) Ruokakustannukset max 600e/kk, tavanomaisesti 400-500e. Laskelmasi hiukka vääristi koko vuoden keskiarvoa, kun useamman kuukauden rengas- tai harrastuskulut olivat kyseisenä kuukautena maksettavana. Ihana ois, että toisessa postauksessa vertailisitte ruokakuluja pihikuukautena, vaikkakin elämästä pitää nauttia eikä ajatella vain rahaa.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kyllä ruokakulut yllättivät itsenikin, Helsingissä ne olivat noin 600 kuussa, mutta tässä kuussa oli sekä syysloma että joka viikko vieraita, jotka vääristävät varmasti juurikin tuon 300 verran. Lisäksi paremmalla ruokasuunnittelulla sekä pakastealtaalla saisi ihmeitä aikaan 😊

Vierailija
3/20 | 

En ole laskenut tarkkaa summaa kuukauden menoistamme, mutta veikkaukseni on, että elämämme eräässä etelän isossa kaupungissa maksaa perheellemme (2 aikuista, 2 lasta) 1500-1700 euroa kuukaudessa. Ehdottomasti suurin menoerä on ruoka, johon kuluu 400-500 euroa kuukaudessa. Kesälomakuukausi ja joulukuu kuluttavat usein vähän enemmän, mutta yli 2000 euron menomme eivät kovin usein mene.

Vierailija
4/20 | 

Wow! Aika jäätävän kokoinen hintalappu 4 hengelle! Autot tuo kuluja ja on tosi harmillista et täällä lapin perukoilla on lähes pakko olla auto että pääsee liikkumaan ja siitä vielä rokotetaan valtion toimesta. Julkista liikennettä kun ei ole.

Minä vaan
5/20 | 

Meillä on kuusi henkilöä perheessä ja nettotulot lapsilisineen kaikkineen eivät ylitä edes 3500€. Asuminen vie 1/3 tuloista ja on auto. Silti rahaa jää säästöönkin :)

t. muualle maailmaan päätynyt ...
6/20 | 

Terve, kiva seurata touhujanne kiitos :)
Hieman erikoisia vertailuja "kustannukset Hgissä/täällä Lapissa" tai "harrastukset Hgissä/täällä Lapissa"...
Teillähän on tavallaan perinteistä lappilaista elämää pienessä, varsinaisesta kuntakeskuksesta etäällä olevassa lappilaiskylässä - jonka tyyppisissä paikoissa ei enää nykyään ole kyläkauppoja tms. palveluita juurikaan...

Kuitenkin noin 2/3 lappilaisista asuu Kemi-Tornion ja Rovaniemen alueella ja niistä lopuistakin suurin osa Sodankylän keskustan tyyppisissä kuntakeskuksissa, noissa mainituissa eläminen, puitteet ja tarjonta poikkeaa tietenkin melkoisesti valitsemanne Vuojärven tyyppisestä pienestä sodankyläisestä sivukylästä.
 

Jos viettäisitte "tyypillistä lappilaiselämää" vaikkapa Rovaniemen seudulla niin harrastus- ja ajanviettomahdollisuudet sekä elinkustannukset autoiluineen tms. menoineen eivät varmaan juurikaan Hgistä poikkeaisi ? Toki vuokrataso taikka omistusasuminen esim. Rovaniemellä on huomattavasti Helsinkiä halvempaa...lähes kaikkea sitä mitä on pk-seudulla tarjolla on myös Rovaniemellä...

Toivottavasti viihdytte ja kotiudutte Lappiin, mukavaa alkutalvea sinne :)

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kiitos kommentistasi! Tässä postauksessa puhutaan meidän perheen kustannuksista Helsingissä vrs. Lapissa eikä missään vaiheessa sanota että olisivat yleistettävissä edes otsikkotasolla. Eli totta kai kustannukset ovat eri riippuen siitä missä päin Lappia asutaan tai millainen perhe Tai elintavat ihmisillä on 😊👍🏼

Vierailija
8/20 | 

Vinkejä ruokakauppaostoksiin kannatta tehd/ kahden viikon ruokalista ja ostaa 2 viikon edestä ruokaa näin me teemme perhemme kanssa asumme 18 km päässä lähmmistä kaupasta. Esimerkiksi voisitte sununtaisin miettiä seuraavan viikon ruoka listan esim maanantaian spagetti jne jotem ei tarviisi ostaa kuin tarpeelisimmat jutut ja sitten muut ostokset😊

Loralii
9/20 | 

Meillä tulot mitä jää käteen on 650(olen kotona kotihoitotuella)ja mieheni palkka n.1450e. =2100e.

Kulut:Talon lyhennys 380-400e/kk ja muut siihen liittyvät kulut sekä henkivakuutukset 350e/kk eli =850e.
Auton lyhennys 175e. Vakuutukset 50e/kk ja Trafi 15e/kk(nämä 2talletetaan erillisille tilille säästöön kun lasku tulee)Bensa 180-200e. Eli =420-440e.
Ruoka,talous ja vaipat(2v:lle) 2 lasta ja 2 aikuista 200-220e/kk. Yleensä päästään alle 200e.
Puhelimet*2 ja liittymät ja netti =80-90e.
Muu 50e.
Osamaksut/luottokorttimaksut tai jos tulee netistä tilattua jotain niin max =100e-150e./kk
Ja säästöön pyrimme laittamaan vähintään =200e kk säästöön ja joskus Saa säästöön 300e.

Sallamama
11/20 | 

Sodankyläläiset tai lappilaiset martat varmaan mielellään jeesais ruokabudjetoinnissa. On nimittäin älyttömät noi teidän ruokakulut vaikka kuinka ois vieraita. Instan puolella selitit jotain someprojektista, vaikka eipä se teidän ruokaostoksiin vaikuta. Kevyen elitististä meinaa olla 😂

Nannamiharu
12/20 | 

Oho. Meidän 3 lasta ja 2 aikuista perhe elää kuukauden alle 3000€ kuukaudessa. On oma talo, 2 autoa (2011 ja 2016 mallit), ei julkisia liikenneyhteyksiä ja viikottain pelkästään työ- ja päiväkotiajosta tulee yhteensä sellanen 800km. Asumme tampereen ja turun puolessa välissä. Ei oo siis sun laskelmien mukaan varaa muuttaa kyl helsinkiin eikä lappiin.

Tietyst, mikäs siinä jos on rahaa

Äiti76
13/20 | 

Meillä kaksi aikuista ja 6lasta peruskoululaisia. Ruoka ja polttoaine kulut yhteensä kk 1000-1200e. Tätä seurataan ja hyvin riittää, jää rahaa muuhunkin elämiseen.

Pienetmenot
14/20 | 

Yleensä ne, jotka muuttavat Lappiin, eivät pidä omistusasuntoa muualla maksaakseen siitä 600e/kk. En siis laskisi sitä pakolliseen kuluihin Lapissa asumiseen. Enkä myöskään vuokramökkiä syyslomalle, tai ylinopeussakkoja. Ne kuuluvat muihin menoihin, luksukseen tms, eivätkä ikäänkuin aiheudu siitä missä nyt asutte. Otsikko tai teksti johtaa mielestäni harhaan siinä, että menot aiheutuisivat juurikin asuinpaikastanne.

Kallista
15/20 | 

No teillä on kyllä hyvät tulot, me ei edes tienata noin paljoa yhteensä. Nettotulomme ovat siinä 3200e.

Vierailija
16/20 | 

Jestas mitkä kulut tällä perheellä! Meillä perheen netto on n. 2300€ lapsilisineen. Asutaan tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, omakotitalossa ja meillä on kaks autoa ja kohta kolme lasta. Hyvin tullaan tällä toimeen ja jopa säästetään. Mitä enempi on rahaa, sitä sokeemmaks tulee sille mikä on todella tarpeellista. Vähemmälläkin tulee hienosti toimeen jos osaa vähän suunnitella

Evelin_77
17/20 | 

Tässä olisi ollut hyödyllistä nähdä ihan aito laskelma, eikä sellainen, johon ovat vaikuttaneet kymmenet vieraat. Tuon 600 euron Helsingin asunnon lisäkulun voisit jättää myös pois, koska se sekoittaa kokonaisuutta ja on täyttä harhaa yleisellä tasolla; suurin osa ihmisistä ei voisi eikä maksaisi 600 euroa asunnosta jossa ei asu, vaan asunto menisi myyntiin. Lisäksi tuossa laskelmassa joku syyslomaviikon vuokra on myös irrelevantti; nyt ei puhuta todellisista *elinkustannuksista* vaan valinnoista. Joku maksaa 1500 euroa Euroopan kaupunkimatkasta syyslomalla, toinen käy leffassa kolmas vuokraa mökin, eli siis nyt ei kyse ole mistään välttämättömyydestä.

Toivoisin uusia laskelmia vain teidän osaltanne (vieraat Helsingissä maksaisivat aivan saman verran elleivät enemmän jos Stockan Herkusta käyt syömiset hakemassa) ja ainoastaan ne välttämättömät kulut, joita ilman ette pärjää. Siivouskin on aika vaikea vertailla, koska palkoissa on eroa ja ymmärtääkseni neliöt aivan toisenlaiset Sodankylässä. Ilman sitä ihminen elää.

Vierailija
18/20 | 

Yhdyn edellisen mielipiteeseen, et oho. Meillä kolmen hengen perheessä pakollisiin menoihin menee n. 1800, ja uskon et siitäkin on mahdollista pihistää. Sillä maksetaan myös asuntolainat, vastikkeet, sähköt, autolainat, bensat, ruoat yms. Hieman hämäävää tuossa varmaankin on, et miten ymmärretään sana pakollinen. Itse sisällytän siihen varmastikin hyvin erilaisia asioita, kuin tämän blogitekstin kirjoittaja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Äidin hyvinvointi on koko perheen hyvinvoinnin tae.

Olin alkuviikosta yksin, täysin yksin erämaassa. Vaikkakin tätä omituista momenttia kestikin vain puoli päivää, alkoi ajatus laukata sellaista tahtia, että hyvä että pysyin itse tämän maratonjuoksun perässä. Harmi, ettei muistivihko ollut mukana, sillä siinä raikkaan ilman tunkeutuessa nenääni, tunturituulen tuivertaessa korvissani ja jäkälämättään painuessa kuopalle päiväleponi alla, sain päähäni muun muassa sen, että haluan kirjoittaa perheemme seikkailuista Lapissa satukirjoja ja niihin kuvittajaksi toivoisin oman äitini (No niin hyvä, nyt sekin tuli sanottua ääneen - uskon vahvasti siihen, että sen jälkeen unelmista voi alkaa tulla totta. Äitikin sai toivottavasti samalla suunnitelmastani tiedon.)

Mutta asiaan. Palatessani erämaasta jälleen kotiin, en ole kertaakaan korottanut ääntäni lapsilleni, en stressaantunut, vaikka postilaatikossa odotti perintätoimistolta kirje (onneksi vain pikkulasku oli jäänyt epähuomiossa maksamatta) enkä ollut edes kärttyinen, vaikka herätyskello soi taas kello 6:35. En ole hermostunut oikeastaan mistään.

Tunturissa sain viettää hetken aikaa itseni kanssa. Keskittyä vain itseeni, ilman vastuuta sadasta muusta asiasta ja koko perheen menoista ja järjestelyistä. Tuntui kuin olisin saanut tuona erämaan hiljaisena hetkenä vapautuksen kaikista velvollisuuksistani ja saanut anteeksi elämäni synnit. Niin kevyeltä se hetki tuntui. Maailma oli vain minun ja olisi itse asiassa tehnyt mieli pötkiä vain syvemmälle ja syvemmälle tunturiin.

Siinäpä ryhdyinkin pohtimaan sitä, miksei kukaan opeta meille neuvolassa tai muissa yhteiskuntaa ohjaavissa paikoissa sitä, että koko perheen hyvinvoinnin avain on itse asiassa se, että vanhemmat huolehtivat itsestään? 

Meille kyllä tarjotaan brosyyriä jos toistakin vauvanhoidosta, lasten kasvusta ja imetyksestä, mutta missä kehotettaisiin ottamaan vanhemmuuden ohessa myös omaa aikaa: huolehtimaan itsestään isolla H:lla. Hankkimaan itselleen harrastuksen, lähtemään kävelylle tai vaikka viikonloppumatkalle. Olemaan yksin ja nauttimaan siitä ilman syyllisyyttä. Ilman tuskan tuntua siitä, että olen nyt huono äiti, koska en itse juuri tällä hetkellä huolehdi kaikesta. Sillä sitä syyllistämistä ja tuskaa on kyllä koko yhteiskuntamme täynnä. 

Miten olisi neuvolasta jaettavat vanhempien hyvinvointisetelit, joilla voi lähteä viettämään hyvällä omatunnolla aikaa itsekseen sillä välin kun saisi lastenhoitoapua kotiin?

Kyse ei ole edes siitä, että pitäisi päästä tekemään mitään kovin kummoista, vaan enemmänkin siitä, että omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen pitäisi kannustaa. Neuvoloiden, työpaikkojen, median, ystävien, muiden vanhempien ja läheisten. Etenkin pienen vauvan kanssa yksin kotona oleminen voi olla todella rankkaa. Muistan päivät, jolloin havahduin seisovani kotona pelkissä alusvaatteissa, kello läheni iltapäivää, vauva oli syönyt ja nukkunut hyvin, kotona odottivat leipomukset vieraita ja ruoka miestä, mutta itse en ollut muistanut syödä koko päivänä mitään. Ja näin käy joskus edelleen, vaikka lapset ovat jo 5- ja 9-vuotiaita.

Sitä yksinkertaisesti liian usein unohtaa itsensä, kun suorittaa kaikkia muita velvollisuuksia. Ja aika harvoin kukaan tulee sanomaan, että mitä jos lähtisit kävelylle ja minä huolehdin hetken kaikesta.

Mutta se vaan on fakta, että ihmisen pitää yksinkertaisesti joskus saada omaa aikaa, jotta hän voi voida hyvin. Olla yhteydessä itseensä ja sitä kautta olla myös parempi ihminen muille. Äidin ja vanhempien hyvinvointi on suoraan verrannollinen perheen kokonaishyvinvoinnin kanssa. Se on koko perheen peruskallio. 

Joten haluan tässä ja nyt sanoa sinulle äiti tai isä, joka siellä paahdat ja pakerrat perheesi hyväksi, että ota sitä aikaa itsellesi tavalla tai toisella. Se on todella okei, se on suorastaan supersuositeltavaa. Pyydä ystävää tai naapuria apuun, jos ei lähipiiristä löydy vakkarihoitajaa (myös perheneuvolasta saa lastenhoitoapua). Ne lapset pärjäävät kyllä hetken ilman sinua, mutta sinä et pärjää, ellet pidä huolta itsestäsi!

Inari

Ps. BTW: Paras lahja, minkä olen koskaan saanut ystäviltämme, on lastenhoito koko viikonlopuksi. Suosittelen kopioimaan lahjaideaksi. 

Ps. Jos haluat katsoa mun ja ihanan The Realm of Marian videon äitiyteen liittyvistä kielletyistä tunteista, niin käypä vilkaisemassa täältä video.

 

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Eli summa summarum: me, joilla ei ole ketään/mitään apua, olemme ihan vitun paskoja vanhempia. Kiva. Mä koitan vielä repiä selkänahastani repiä sen verran että saan bloginpitäjän sädekehää hieman enemmän kiilotettua... NNNNOIN! Nyt kiiltää.

Ja tiedoksi vaan, perheneuvolasta ei todellakaan saa mitään lastenhoitoapua. TARKISTA FAKTAT.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Moikka ja kiitos kommentista! Itse saimme lastenhoitoapua perheneuvolan kautta, koska meilläkään ei ollut tuolloin ketään kukaan auttoi, joten kyllä, tämän suhteen osaan sanoa asian aivan varmasti. Avun pyytäminen ei tee kenestäkään paskaa, kuten ei pyytämättä jättäminenkään. Kukin tallaa tavallaan. Mutta on hyvä muistaa, että se avun pyytäminen on myös ihan ok, ja usein jopa tosi suotavaa. Toivottavasti saisit omaan tilanteeseesi helpotusta, sillä kommenttisi perusteella se varmasti olisi tervetullutta. Kaikkea hyvää sinulle! 

Vierailija
2/5 | 

Ikävää, että kokemuksesi neuvolasta on tuollainen. Itse terveydenhoitajana koen, että vanhempien ja parisuhteen hyvinvointi on perusta koko perheen hyvinvoinnille. Otan aina puheeksi ne asiat vastaanotolla.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että omalla kohdallasi panostat näihin teemoihin työssä, ne kun ovat todella tärkeitä. Minulla on oikein hyvät kokemukset muuten kyllä neuvolasta, mutta parisuhdetta ja etenkään äidin oman ajan tärkeyttä ei meidän käynneillä kyllä olla sivuttu koskaan. Korkeintaan kysytty, mikä on oma vointi. Toivoisin nimen omaan, että neuvolassa alusta alkaen kerrottaisiin vanhemmille,  että on todella suositeltavaa, että he panostaisivat omaan hyvinvointiin aktiivisesti. Ja myös kannustettaisiin etenkin äitejä viettämään aikaa myös yksin. Ja koska monilla ei ole hoitoapuun välttämättä lähipiirissä mahdollisuutta, niin yhteiskunta voisi tarjota apua ilman, että sitä täytyy aktiivisesti lähteä hakemaan siinä vaiheessa, kun on jo liian väsynyt.  Parasta syksyä sulle ja tsemppiä työhön!

Nannamiharu
3/5 | 

Mä voisin myös kyl sanoo et ei Suomessa eletä tasavertaisesti lainkaan. Toiset saa apuja pyytämättä, toiset taas eivät.. Toisilla taas, kuten mulla, apua ois neukun kautta saatavilla, mutta hintana joudun silti pulittamaan 20€ tunnilta. Ei kotihoidontuki sellaiseen piisaa ku täällä maalla pelkkä kaupassa yksin käynti (mikä ois itseasiassa mulle ku terapiaa) kestää vähintään 2,5h.

Että joo. Onhan se ihanaa että SINÄ saat omaa aikaa. Mulla se tarkottais lasten keskenään kotiin jättämistä ja heitteille jättöä. Avun saanti edellyttää paksua lompakkoa.

Että kyl mäki hieman nokkiini otan ja paskan mutsin leiman ottaani laitan kun en "ymmärrä huolehtia myös itsestäni"

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ystävyydelle kannattaa antaa mahdollisuus, oli määräaikaa tai ei.

Törmäsin taannoin ajatukseen siitä, kannattaako ihmiseen ystävystyä, jos hän on elämässäsi ehkä vain vuoden. Samaan keskusteluun liittyi myös ajatus siitä, että mitä jos menettää vanhat, jo pitkään elämässä olleet ihmiset sen takia, että ystävystyy uuden ihmisen kanssa. Pahimmassa tapauksessa jääkin sitten yksin kokonaan, kun uusi ystävä lähtee pois ja vanhat ovat hyljänneet.

Olin aivan ihmeissäni siitä, että joku voi ajatella ystävyydestä noin laskelmoivasti. Mieleeni muistuivat omat muistoni siitä, kun lähdin 17-vuotiaana vaihto-oppilaaksi itäsaksalaiseen pieneen kylään, eikä kukaan halunnut ystävystyä kanssani, koska olin outo ja erilainen sekä lisäksi maassa vain määräajan. Se tuntui kamalalta, kun itse oli tullut paikalle mieli ja sydän avoinna. Onneksi tilanne muuttui myöhemmin, mutta hyljätyksi tulemisen tunne jäi arpena sydämeen ikuisesti.

Hieman tilannetta pureskeltuani, ymmärsin kuitenkin itsesuojeluvaiston ajatuksen takana.

Pelko ohjaa ihmistä suojelemaan itseään siltä, että joku johon hän ehkä kiintyisi, voisi jättää ja hylätä hänet. Ymmärrettävä ajatus teoriassa. Mutta kannattaako sille antaa valtaa käytännössä?

Mitä ihminen voi hävitä siitä, jos hän rakastuu tulisesti vaikka vain yhden yön ajaksi? Tai ystävystyy ihmiseen vaikka viikon kestävällä leirillä? Totta kai ero tekee aina kipeää, mutta mielestäni vaakakupissa voi aina voittaa enemmän kuin hävitä.

Jo muutaman tunninkin kohtaamisesta uuden ihmisen kanssa voi jäädä pysyvä jälki sydämeen ja saada upeita kokemuksia yhdessä, joita voi muistella koko loppuelämän. Parhaimmillaan koko elämä voi mullistua ikuisesti.

Tältä näytti rakkaus 15 vuotta sitten, kun olimme juuri tavanneet Tampereella Erasmus-vuoden aikana.
Tältä näytti rakkaus 15 vuotta sitten, kun olimme juuri tavanneet Tampereella Erasmus-vuoden aikana.

Itse en esimerkiksi olisi koskaan tavannut aviomiestäni, jos olisin antanut pelon hallita mieltäni. Olihan hän enää muutaman kuukauden Suomessa vaihto-oppilaana. Onneksi uskalsin pyytää häntä tanssimaan ja tuo muutaman minuutin hetki muutti kummankin elämän. Ihan helppoa ei aina tietenkään ollut, mutta hätä keinot keksii. Ja eihän elämä ole muutenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista.

En olisi myöskään koskaan ystävystynyt niin monen ulkomailla tapaamani ihmisen kanssa, jos olisin pelännyt eroa jo ennalta.

Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin suurin osa elämäni ystävistä on ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt aluksi aikaa vain määräajan. Joidenkin kanssa vuosia, toisten kanssa vain viikkoja tai kuukausia.

Näitä kaikkia ystävyyssuhteita on jossain vaiheessa kohdannut myös ero, kun ihmiset ovat muuttaneet maasta toiseen. Mutta ei välimatka tee ystävyydestä yhtään huonompaa. Päinvastoin. Se voi jopa vahvistaa sitä. Silloin kun vietämme aikaa yhdessä, se on takuulla laatuaikaa, jolloin kellään ei ole kiire minnekään. Usein lähdemme yhdessä mökille tai tapaamme matkoilla.  Ja puhelimet toimivat sekä Skype laulaa jatkuvasti. Ja mikä parasta, aina on syy lähteä vierailulle vaikka toisella puolelle maailmaa tapaamaan ystävää. Tai jos jostain syystä vaikka päätyisi asumaan samalle paikkakunnalle, on siellä jo ystävä olemassa. 

Nyt kun itse asun Lapissa ja suuri osa läheisistä ystävistäni muualla maailmalla, pidän puhelinkahveja joka aamu siskoni kanssa ja pitkillä automatkoilla soitan ystäväni läpi. Silloin ehdimme usein puhua paljon perusteellisemmin kuin ruuhkavuosiarjessa kasvotusten.

En silti kiellä, ettenkö kaipaisi heitä myös livenä elämääni, mutta onneksi aito ystävä ei katoa minnekään, vaikka ystävyisinkin myös toisten ihmisten kanssa tai vaikka asuisin toisella puolella maailmaa.

Parhaimmillaan myös ystävistäni voi tulla ystäviä keskenään, kuten usein on käynytkin,  ja sekös vasta hienoa on. Sillä uskon vahvasti että rakkaus lisää rakkautta. Mutta valitettavasti tämä toimii myös toisinpäin.

Ollaan siis avoimia toisillemme, eikä anneta pelolle sekä ennakkoluuloille valtaa, eikä varsinkaan tartuteta niitä omiin lapsiimme. Jokainen kohtaaminen on uusi mahdollisuus, ja mistä sitä koskaan tietää, vaikka määräajaksi tullut ystävä päättäisikin jäädä asumaan lähellesi vaikka loppuelämäkseen. Niinkin voi nimittäin käydä 😘

Ystävällisin terveisin

❤️Inari 

Loppuun haluan jakaa vielä oodin ystävyydelle. Videon, jossa kulminoituu se, mihin ystävyys voi elämässä parhaimmillaan viedä. Mekin tunsimme toisemme aluksi vain alle vuoden ulkomailla asuessamme, eivätkä lapsemme ole asuneet samassa maassa kuin vain vauvavuotensa. Kiitollinen ystävyydestä ja yhteisestä matkasta!

 

Kommentit (3)

Lapintyttö
1/3 | 

Minusta ei ole mitäänväliä sillä on kaukana pois, vaikka väliaikaisesti, niin tosiystävät pysyy. Tosin jonkunkaanlainen yhteyden pito olisi kuitenkin suotavaa, ettei ystävät luule, että heidät on unohdettu. 🍓

Lapintyttö
2/3 | 

Minusta ei ole mitäänväliä sillä on kaukana pois, vaikka väliaikaisesti, niin tosiystävät pysyy. Tosin jonkunkaanlainen yhteyden pito olisi kuitenkin suotavaa, ettei ystävät luule, että heidät on unohdettu. 🍓

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!